Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua! *

*)Tämän toivotuksen teossa ei ole satutettu eläimiä eikä loukattu niiden ihmisarvoa (koska Salma on eläin), vaikka Salman ilmeestä voisi jotain muuta päätellä. Eläinarvoa on mahdollisesti voitu loukata sekoittamalla kaksi lajia keskenään ja laittamalla koiralle poronsarvet. Salma kuitenkin sai yhteistyöstä palkaksi runsaasti rapsutuksia ja kehuja, nähtävillä olevista mahanympäryssyistä johtuen ruualla palkitsemista on jouduttu rajoittamaan.

Ja jotta Salman katu-uskottavuus ei kärsisi ihan täydellisesti, laitetaan tähän loppuun vielä petokuva, Salma teurastaa pehmolelun (niin että rauhallista Joulua vaan, älkäätte nähkö painajaisia tästä pedosta :D ):

Joulunodotusta

Käytiin viikonloppuna Pudasjärven ukkimummilassa piipahtamassa, Kallen serkku Onnikin oli kylässä ja pojat vähän poseerasivat joulun hengessä, tai no yritys oli ainakin kova saada kaksi termiittiä säälliseen kuvaan yhdessä :)

Kallelle nousi kuume lauantaiyönä ja se on jatkunut siitä saakka, eilen koko ukkeli oli ihan vetelä, hyvä että istumassa pysyi, rankkaa tuo sairastaminen. Tänä aamuna meno oli jo vähän virkeämpää ja Kalle jaksoi Nalleltakin mitata kuumetta:


Toivottavasti menee pian ohi mikä lie pöpö sitten onkaan.

Kalle kiikkuu

Kalle nousi tänään ensimmäistä kertaa seisomaan ihan itse, ja päätti sitten samalla aloittaa kiipeilyharrastuksen. Mahtavaa!

Meidän eiliset pikkupikkujouluilut jäi vähän vaisuiksi, sillä kun hain Kallen hoidosta ja tultiin kotiin, totesin että ukkelilla on kuumetta. Niin kipeä ei Kalle kuitenkaan ollut, etteikö olisi piparit maistuneet :) Yö meni kuitenkin levottomasti ja kuumekin huiteli melkein 39 asteessa, vaikka annettiin kahta kuumelääkettä päällekäin.

Kalle on saanut taas Salmasta oikein hyvä kaverin, löytyisiköhän selitys allaolevasta:

Aura

Tänään on ollut vähän hassu opiskelupäivä, gradu etenee ihan hyvin ja ymmärrän oman aiheeni rajauksen ja olen löytänyt tietoa aiheesta ja kaikki on sinänsä mallillaan. Mutta tänään kun olen kirjoittanut ja saanut konkreettisesti jotain näytölle, olen jotenkin säikähtänyt sitä että työ etenee. Onpa outoa. Siis kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla vain tyytyväinen että homma etenee, eikä pelätä sitä. Toinen ongelma liittyy siihen, että haluaisin kirjoittaa kerralla täydellistä tekstiä, mikä ei kyllä missään olosuhteissa taida olla mahdollista. Edes kokeneemmat kirjoittajat eivät saa yleensä kerralla valmista. Pitäisi siis madaltaa kynnystä oman itsekritiikin suhteen ja tuottaa vain sitä tekstiä, sitten palailla jälkikäteen sitä viilailemaan.

Tänään on muutenkin ollut vähän sellainen haikea päivä. Olen miettinyt kaikenlaisia ajatuksia elämästä ja elämän tarkoituksesta, kuolemasta ja sen lopullisuudesta, ikävää ja sen kanssa elämistä, sellaisia raskaita ajatuksia että kun aikansa niitä pyörittelee, niin johan on nuppi jumissa. Muistin sitten pitkästä aikaa aikoinani lohtukappaleeksi nimeämäni CMX:n Aura kappaleen, ja se toimi edelleen! Sen lyriikoista saan todellakin lohtua, tulee turvallinen olo.
Tässä linkki kappaleeseen: CMX-Aura ja sanat löytyvät täältä
Voisiko tätä vertaistueksi nimittää, en olekaan ainoa joka on elämän keskipäivässä eksynyt synkkään metsään.

Nyt vielä hetkeksi kirjojen pariin, sitten viemään Lauri menoihinsa ja hakemaan Kalle hoidosta. Meillä on Kallen kanssa tänään omat "pikkujoulunavajaiset" eli laitellaan joulua kotiin, kuunnellaan joululauluja ja herkutellaan vähän pipareilla ja glögillä. Vaikka viime postauksessa hehkutin perinteiden perään, taidan tehdä poikkeuksen ja ottaa sen Leevin joululevyn ensisoittoon, vaikka ensimmäinen adventti onkin vasta sunnuntaina :)

Kuntoutuspolilla

Kallella oli käynti keskussairaalan puolelle, käytiin näytillä kuntoutuspolilla eli lääkäri ja fysioterapeutti arvioivat yhdessä kuntoutuksen tarvetta ja sen toteuttamista. Fysioterapia jatkuu ennallaan (2 x viikko + uinti) ja muutamia uusia apuvälineitä saadaan käyttöön. Kalle saikin viime perjantaina sure step-ortoosit eli tuet, jotka ohjaavat nilkan ja kantapään asennon suoraksi. Kokeiluun tulee myös tukibody, jonka pitäisi auttaa ylävartalon hallinnassa erityisesti pystyasennossa, ettei ataksia niin huojuttaisi. Terapiasuositukset pysyy ennallaan ja nyt jäädäänkin odottelemaan vain lausuntoja, että päästään taas asioimaan Kelan kanssa, odotan sitä innolla, JEE! *pitelee näkymätöntä sarkasmikylttiä*

Minulle on ihan ok, että ne hakemukset pitää täyttää ja laittaa menemään, jotta Kelassa pysyvät ajan tasalla Kallen vammaisuuden tasosta ja tarvittavasta avusta jne. Mutta. Se minua risoo, että joudun kaivamaan esille kaikki ne asiat, jotka eroavat ns. tavisarjesta ja ne nousevat tähän minun näkösälle juuri kun olen saanut itselleni vakuuteltua että meidän arki on meille normaalia ja hyvällä tolalla, eikä tässä ole mitään niin kovin kummallista. Hmmm, jospa tämä hakemusväli joskus pidentyisi edes kahteen vuoteen.

Ja sitten muihin viime aikaisiin tapahtumiin :) Isänpäivää vietettiin meillä kotona vähän isommalla porukalla, Keminmaalta tulivat käymään ja olikin tosi kiva päivä: syötiin, pelailtiin ja seurusteltiin.

Kalle isänpäiväkävelyllä iskän kanssa:


Ukki soittaa Kallelle:



Viime viikonloppuna saatiin Erja-mummo ja ja Matti-ukki sitten vieraiksi Pudasjärveltä ja viikonloppu menikin oikein mukavasti. Suska lähti nyt takaisin Pudasjärvelle asustelemaan ja Salma jäi tietenkin meille kotiin. Sunnuntai-iltana saatiin vielä Erno ja Milla kylään, oikeinkin kivaa että nähtiin kaikkia :)

Nyt sitten arkista aherrusta, jota kyllä vähän valostuttaa se, että joulu lähestyy kovaa kyytiä. Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja siten pääsee vuoden ensisoittoon Leevi and the Leavingsin Varasteleva Joulupukki. Odotan kovasti :D Perinteitä pitää kunnioittaa. Ja tämän sanottuani lähden kunnioittamaan sitä perinnettä, että jos mielii maisteriksi valmistua, pitää ensin kirjoittaa gradu. Näkemiin.

What would MacGyver do?

Otsikolla ei kyllä ole sitten yhtään mitään yhteyttä sen kanssa mitä aion kirjoittaa, ihan vain ilmoituksena, ettei kellekään tule pettymyksiä. Vaikka edelliseen postaukseen viitaten olin kyllä melkoinen MacGyver välillä sompaillessani sairaan lapsen kanssa, aika jännä että sitä voi melkein kasvattaa kolmannen käden kun oikein yrittää :) Nyt on kuitenkin taudeista selvitty ja normaali arki on taas kuvioissa.

Lauri tuossa petasi Kallen petiä ja minun oli pakko varmistella, että laittoihan se ylivuotosuojan pissa-aksidentteja varten ja makkarista kuului: "arvaappa kuinka monta kertaa minä olen tähän patjaan pissannut??" Minä hengittelin hetken ja vastasin, että toivottavasti et kertaakaan, koska se ei ole sen pinnasängyn alkuperäinen patja vaan ostettu. Mielikuva Laurista losottelemassa pinnasänkyyn reunan yli seuraa minua nyt uniini :D

UE

Mitä tapahtuu kun perheen isä lähtee parin päivän työreissulle? No koira ripuloi, lapsi ripuloi ja pyykinpesukone sanoo UE. Ei siinä mittään, kyllä se tästä. Taas.

Syysloma vol. 2

Kallen synttäreitä juhlittiin vielä viime viikonloppuna ja tällä viikolla on palattu melkein normaaliin arkeen, saatiin Mirva syyslomavieraaksi ja olikin tosi kiva viettää aikaa yhdessä (puhumattakaan ihanista kinuski-puolukka-muffineista mitä Mirva meille leipoi :). Puolessa välin viikkoa tapahtui siskon vaihto (eheh) ja nyt Veera on ollut meidän elämää ilostuttamassa. Tämän viikon onkin pelastanut Laurin kielitaito, hän kun puhuu sujuvastu teiniä: sanavarastosta löytyy IHQ, ihkuu, ei kiinnosta sekä ihan sama/aivan sama ja niillä on selvitty koko viikko :D

Tällä hetkellä vietetään minisyyslomaa Kuusamon maisemissa ja huomenna lähdetään takaisin kotiin pienen maakuntakierroksen kautta. Reissussa on aina se ihanuus, että arkihommeleista ei tarvi välittää, olkoonkin että sitten kotona odottaa monta koneellista pyykkiä. Ja niin kuin nytkin, ihan parasta on että joku muu laittaa meille ruokaa.

Kalle treenaa kovasti uusia taitoja, karhukävelyä yrittää tätäkin kirjoittaessani harjoitella. Millähän tuon lapsen pää sitten suojataan kun se kontiltaan taas ylemmäs nousee, hmmm... Pitää mahdollisesti harkita jotain skeittikypärää tai kokovartalopehmustetta. Hyvä kuitenkin vain että yritystä löytyy, ei ainakaan passiivinen ole tämä meidän kaveri.

Vaan nyt siirrymme nauttimaan aamupalaa (tai no Kalle on herännyt jo kuudelta ja syönyt seitsemältä, hänellä siis lounas, muilla aamiainen) ja ihailemaan maisemaa, täällä on jo lunta, Rovaniemellä ei ainakaan vielä toissapäivänä ollut. Tänään on sitten luvassa hieman ulkoilua, leipomista, saunomista ja illalla sitten kynttilöiden tunnelmasta nauttimista.

Tänään

Tänään Kalle täyttää kaksi vuotta ja onkin kasvanut aika vilkkaaksi pikkumieheksi. Kallella on ollut kotipäivä, kun kuumetta meinaa nostella. Ukkeli on kuitenkin ollut virkeä ja jaksanut olla pikku apurina leipomassa. Seuraakin kuva-arvoitus, mikä on parasta äidin kanssa leipomisessa?

Aivan oikein, sehän on taikinakipon tyhjennys :) Tästä päästäänkin aasinsiltaa karttuneisiin taitoihin, Kalle on alkanut syömään ihan itse ja vain pikkuisen pitää perään katsoa että lusikka löytää oikeaan osoitteeseen. Kalle liikkuu edelleen konttaamalla, mutta nousee jo polviseisontaan ja etenee polvillaan taaperokärryjen kanssa. Luonteeltaan Kalle on iloinen ja nauravainen edelleen, mutta omaa tahtoa löytyy myös kovasti, jos joku asia ei miellytä niin se ei jää kyllä kenellekään epäselväksi. Asiaa olisi mahdottomasti, sanoja vain ei tule ihan samaa mukaa. Äiti, iti/ikkä, anna, (tu)tti ja kii(tos) löytyy kuitenkin. Nälkä on ensimmäinen viittoma jonka Kalle on oppinut, muita viittomia ei vielä tule, mutta mihinkäs meillä olisikaan kiire, kuvista Kalle osaa näyttää tahtomansa.

Kaiken kaikkiaan ihana, rakas ja mahtava pikku-ukko (kirjoittaja saattaa olla hieman puolueellinen) :)

Minne katosi päivät

Jonnekin ne ovat taas vilahtaneet. Tällä hetkellä Kallella menee päivähoidossa todella hyvin, jopa niin hyvin että ei voisi paremmin toivoa menevän. Ukkeli nauttii toisten lasten seurasta silminnähden ja muut muksut pitävät huolta että Kalle pysyy touhuissa mukana. Kallen ja avustajan välille on kehittynyt jo erityinen suhde, yhteinen kieli on löytynyt ja Kalle oli jo sanonut avustajan nimenkin ensimmäisen kerran. Kallen taidot ovat menneet eteenpäin päiväkotiaikana, höpöttely on lisääntynyt ja itse syöminen on parantunut valtavasti, mallioppimisessa taitaa olla paljonkin perää.

Itseni olen löytänyt viime aikoina ahkerasti opiskelemasta, ja uuden oppiminen pääsee edelleen yllättämään. Mukava huomata että aivot eivät parissa vuodessa ole hävinneet savuna ilmaan ja että niiden sieniominaisuus ei vielä olekaan täynnä, vaan sitä tietoa mahtuu päähän edelleen. Hämmentävää kyllä, löysin työkaluja minuuden etsimiseen eräältä metodologian kurssilta ja koin siellä melkoisia ahaa-elämyksiä. Perunamaa on myös hyvä paikka etsiä kadonnutta itseään, minä löysin sieltä kadonneet takareisi- ja pakaralihakset, oli mukava (joskin hieman kivulias) jälleennäkeminen :D Ylipäänsä sellainen back to basics- meininki on ollut kovassa huudossa, ruoat ovat yksinkertaistuneet ja nautin kovasti puolukkahillon keittämisestä. Nyt tähän joku fiksu voisi tulla kertoilemaan enemmänkin sellaisesta slow-elämäntyylistä, mutta en tahtoisi millään omaa elämääni mihinkään kategoriaan jumittaa, mutta tietynlainen suuntaus nyt on menossa ja perusasiat tuntuvat hyvältä. Ja hiki, hiki tuntuu hyvältä.

Aloitusta

Eka päiväkotiviikkoa loppui jo keskiviikkoon, kun Kallelle tuli nuha ja kuume. Siihen saakka meni kyllä oikein kivasti, avustaja on tosi mukava, samaten muukin päiväkodin henkilökunta. Kalle on touhuillut muiden mukana, siirtymätilanteissa vähän oli aina suru pyrkinyt puseroon, mutta nekin alkavat jo sujua paremmin. Kallen osalta aloitus on siis mennyt hienosti. Nyt toivotaan että ukkeli olisi maanantaihin mennessä kunnossa ja valmis takaisin hoitoon.

Itse jäinkin vähän enemmän tyhjän päälle kuin olin ajatellut, ja ai että pohdin , uskallanko tätä tänne kirjoittaa, vai olenko vain hiljaa. Oli nimittäin itsellekin kova paikka myöntää kuinka kiinni Kallessa olenkaan ollut. Osa minuudesta on ihan himppusen hukkateillä ja tiedän kyllä omat roolini tässä perheen sisällä: olen Kallen äiti ja Laurin vaimo, mutta pitäisi olla varmaan jotain ihan pelkkänä itsenäänkin. Nyt siis alkaa oman itsensä etsiminen, ja luottavainen olen kyllä sen löytämisen suhteen. Arki on tämän oivalluksen jälkeen tuntunut jo vähän paremmalta, ehkä osa tätä on myös oman rajallisuutensa myöntäminen, ei aina voi jaksaa kaikkea tai miellyttää kaikkia (tässä pitää vain jatkaa harjoituksia, taitaa olla ikuisuuskysymys). Toiveeni ovat sellaiset vaatimattomat, että haluaisin todella oppia lukemaan itseäni paremmin ja tuntemaan omat rajani paremmin, sekä elämään enemmän hetkessä. Onneksi on koko elämä aikaa... Jännä miten näihin samoihin kysymyksiin palaa aina aika ajoin, ja huomaa että ei vielä kauheasti ole oppinut. Se on varmaan osa sitä matkaa.

Menipä syvälliseksi näin perjantain kunniaksi, mutta nyt taidan lähteä katselemaan, että josko löytäisin itseni laittamasta ruokaa siivotusta keittiöstä kun rakas aviomieheni tulee töistä :)

Vähän edittiä, kai sitä helpomminkin unohtaa parin vuoden aikana itsensä kun koko aika menee hokiessa :"äiti sitä ja äiti tätä"! Asiaan on kiinnitettävä huomiota ja saatava muutos, tai tulen elämään loppuelämäni kolmantena persoonana. Hui!

Kevyesti taisi vierähtää sellainen kuukausi ilman vilaustakaan blogiin päin, lomat on nyt pidetty ja arki alkanut. Loma meni äkkiä ja oli mukavaa, harrastettiin lähialuematkailua, käytiin Sallassa, Kuusamossa ja Keminmaalla. Jos minulta kysytään niin parasta lomailussa oli varmastikin mökin sisätilojen maalailu, se rauhoitti mieltä kun sai ja pitikin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Ilmat suosivat meitä mökillä vietettynä aikana, oli aivan ihanan lämmintä, järvessäkin vesi oli noin 23 asteista. Kalle tykkäsi touhuilla mökin terassilla ja räpiä vesisankossa, veneillä ja uida järvessä. Meressäkin Kalle kävi kastautumassa ensimmäistä kertaa elämässään kun vierailimme Keminmaassa.

Mökin terassilla oli kiva läsiä sankossa:



Nyt edessä on erilainen arki, huomenna on Kallen päivähoidon aloituspalaveri ja tämä viikko tutustellaan päiväkotiin, ensi viikolla Kalle aloittaa oikeasti. Tuntuu että tämä päivä tuli nopeammin kuin alunperin ajattelin, vähän on haikea olo kun tämä parin vuoden kotonaolo päättyy. Toisaalta olo on luottavainen, taitaa olla hyvä aika lähteä muiden hoiviin ja toisten lasten seuraan. Kalle on kesän aikana kasvanut isoksi pojaksi, reippaaksi, avoimeksi ja touhukkaaksi. Kallen puolesta ei niinkään huoleta, omasta ehkä vähän :)

Kesähommia

Mökkityömaalla oltiin maalailemassa:


Kun kerran Kuusamossa oltiin, niin Koillis-Sanomia piti lukea tosi tarkkaan:


Kallesta on hyvää vauhtia kehkeytymässä Automies, tässä papan kanssa rekan kyydissä:


Ja tässä iskän kanssa auton ratissa:


Mukavaa on ollut, mitäpä siihen lisäämään :)

Miksi, miksi?

Lähdettiin tänä aamuna kaupungille hoitamaan asioita ja käymään kaupassa, koska vaipat olivat loppumassa. Vihdoin päästiin ulos kaupasta ja huomasin, että ne vaipat unohtui ostaa. No ei se mitään, ei jaksa enää uutta kierrosta, onneksi kotona on vielä muutama lelulaatikossa, Lauri voi tuoda paketin töistä tullessaan. Mutta mutta, miksi juuri silloin kotona odottaa tällainen näky:

Syyllinen näkyy kuvassa, ei ole vaippoja ei.

Onneksi Salmasta löytyy toinenkin puoli:


Salma on nykyisin myös suojelukoira.

Sarjahurmaaja

Kalle on kehittänyt itselleen hurmaavan persoonan tässä ajan saatossa, julkisilla paikoilla liikuttaessa käyttäytyy oikein hyvin, välillä saattaa hiukan kertoilla omaa kantaansa asioihin, mutta yleisesti ottaen viihtyy ihmisten ilmoilla. Ja hurmaa. Yleisesti kauppojen kassat ovat hyvä hurmauskohde, ensin vaihde yksi: pieni vilaus kohteeseen, vieno hymy leuka alas painettuna ripsien alta. Sitten kakkosta silmään: tiiviimpää tuijotusta suoraan kohteeseen, välillä ujostellen pään kääntämistä pois ja mahdollisesti käden nostamista vilkutusasentoon. Kolmas ja viimeinen vaihe sisältää sitten vilkuttelua ja kujertelua ihan estottomasti, tehtävä suoritettu.

Eilen kävimme perhelounaalla ja sieltä autolla palatessa jäimme punaisiin liikennevaloihin. Viereen ajoivat pappa ja mummo, joilla oli todella kauniita pelargonioita takapenkillä. Kalle venkuloi omassa istuimessaan (vänkärin paikalla) ja suoritti selvästi hurmaamisrutiiniaan. Omalta paikaltani takapenkiltä näin vain papan jäyhän ilmeen ja keskittyneesti rattia puristavat kädet. Hieman liikahdettuani näin papan ohi mummoon, joka vilkutteli Kallelle leveä hymy kasvoillaan. Ja tätä jatkui kauan, tuli itsellekin oikein hyvä mieli nuoren ja vanhan kohtaamisesta, oikein sydäntä lämmitti. Tehtävä suoritettu.

:)

Nyt vähän hymyilyttäis, kun asiat alkaa taas luistamaan. Kallen päivähoitopaikasta tuli päätös eilen, Kalle aloittaa elokuussa tuossa lähipäiväkodissa pienten ryhmässä, oman avustajan kera. Viime aikoina on ensimmäisiä kertoja tuntunut että alkaa tämä kotonaolo riittää ja että seinät tahtoo välillä olla turhan lähellä toisiaan. Eli oikein kivaan saumaan tämä päätös nyt kyllä tuli. Saadaan vielä lomailla ja sitten aloittaa elokuussa hoito/työ/kouluhommat.

Yksi virstanpylväs on taas saavutettu, pojat viettivät viikonlopun ihan kahdestaan, kun minä olin ystävän kanssa hääpukuostoksilla Oulussa. Yövyttiin Ernon ja Millan luona, oli kyllä tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja viettää vähän aikaa yhdessä. Pojillakin oli mennyt oikein hyvin, Kalle oli muun muassa päässyt ajamaan traktorilla.

Huomenna koittaa yksi kauan odotettu päivä, lähdetään Laurin kanssa Jyväskylään pariksi yöksi. Kalle ja Salma jätetään Pudasjärven ukkimummilaan hoitoon. Onhan me näitä irtiottoja tehty ennenkin, mutta yleensä kaveriporukalla, joten tällä kertaa olen ihan täpinöissäni kun tämä on ensimmäinen reissu KAHDEN sitten Kallen syntymän. Lähtö hermostuttaa sen verran, että mittaan Kallelta tunnin välein kuumetta :D

Epätyypillinen kuumekouristus ja otiitti (ensimmäinen lajiaan)

Tehtiin Kallen kanssa sunnuntaina äkkilähtö sairaalaan, aamulla ukkeli oli ihan kunnossa, mutta päiväunilta herättyään kuumeinen. Annettiin kahdenlaista lääkettä, jotka eivät ehtineet vaikuttaa sillä tunnin sisään tuli sellainen kohtaus, että katsottiin paremmaksi soittaa ambulanssi paikalle. Päivystyksessä kohtaus sitten laukesi kahden eri lääkkeen jälkeen. Ei vaarallista, mutta hurjan näköistä ja ihan varmasti vanhemmat säikäyttävää menoa. Sanoisinko että himpun verran liikaa draamaa yhdelle sunnuntaille. Oikeasti korvasta löytyi myös ensimmäinen korvatulehdus, liekö se sitten ollut sen verran ärhäkkä pöpö että nosti kuumeen äkkiä ja aiheutti kouristuksen.

Kaksi yötä jouduttiin osastolla viettämään, ensimmäinen oli melko levoton ja kuume ei meinannut millään laskea. Toinen yö oli sitten kuumeeton ja eilen päästiin kotiin. Ilta menikin sitten huokaillessa kuinka ihana paikka koti onkaan. Toivottavasti ei tarvi samanlaista reissua ihan pian tehdä, sympatiani ovat kyllä niiden vanhempien puolella jotka joutuvat enemmänkin aikaa sairaalassa viettämään. Sairaalan henkilökunta oli todella ihanaa ja meistä pidettiin hyvää huolta (no okei, yksi labrahoitaja meinasi alkaa mulle emloista ja sai Kallen huutamaan aika lujasti, mutta ei siitä sen enempää koska kokemus unohtui heti, kun seuraavana aamuna saatiin oikein ihana hoitsu jolle Kalle vaan naureskeli hänen ottaessa näytettä :)

Nyt kun kuumekouristuksia on ollut kaksi, on todennäköistä että tulee kolmaskin ja niin edelleen, joten kotona varaudutaan tähän entistä paremmin. Voipi olla että vähän jänskättää seuraavan kerran kun ukkeli näyttää kuumeen merkkejä, mutta... osataanpahan ainakin varautua. Omassa takaraivossa kummittelee myös vielä epilepsian mahdollisuus (melko yleistä Sallan taudissa), mutta mennään sen mukaan mitä lääkärit sanoo.

Ihanaa olla kotona. Ja ihanaa että ukkeli voi paremmin. Jokainen vanhempi varmasti tietää tunteen kun pikkuinen on kipeänä, sitä tekisi aika paljon että saisi toisen olon helpottamaan.

Onninpäivä

Kuvassa oleva Ouagadougoulainen mönkijä (tuttavallisemmin sisilisko) säikäytti minut mökkityömaalla pyhien aikaan. Onneksi liskot olivat maassa ja minä sain auttaa miehiä katon teossa eli mahdollisimman kaukana liskoista vertikaalisesti. Aurinko lämmitti mukavasti ja otsakin sai uuden, kesäisen värisävyn nimeltä tulipunainen :) Ulkotyöt on kyllä siitä kivoja, ettei tarvi illalla pyöriä sängyssä ja odottaa unentuloa.

Viikonloppuna oli sitten Kallen serkkupojan, Onnin, ristiäiset. Ilma oli mitä mahtavin, ensimmäinen kesän hellepäivä. Kuvassa päivän sankari "Hmm, mikähän se minun nimi on?"-ilmeellä:


Jääkiekkoa on tuijotettu tiiviisti jännäkakat housuissa, tässä ote kisastudiosta (tosifanilla pitää olla oma maila):

Kalle harjasi hampaita

Äitienpäivän road trip

Aamu alkoi ihanasti, kuulin kuinka Lauri nousi ylös sängystä Kallen ähistellessä ja leikin nukkuvaa. Keittiöstä alkoi kuulua kolinaa ja kahvin tuoksu leijali nenään. Vedin peittoa vielä tiukemmin korville kun salaseuralaiset rapistelivat kaapista jotain esille. Sitten sieltä tultiin, iskämies kortin kanssa ja Kallella pikku paketti kätösissä, äitienpäivää toivotellen ja Kallen toivotus meni jotensakin näin :"ääätiii". Sain lämpimän, hymyilevän pötkylän kainaloon ja Lauri hävisi keittiöön noutamaan aamupalaa ja palasi vielä isomman paketin kanssa, Kallen antama pikkupaketti oli kuulemma vain hämäykseksi :D Siemailin kahvia ja auoin paketteja ja mietin samalla kuinka onnekas olen, ja että muistaisinpa tämän tunteen useammin myös arkena.

Meillä piti mennä viettämään viikonloppua Kursun mummolaan, mutta koska Kallelle nousi kuume loppuviikosta, jouduimme jäämään kotiin. Eilen kuitenkin Kalle alkoi näyttää elpymisen merkkejä ja yö meni oikein mallikkaasti, niin päätimme lähteä yllättämään mummon Kursuun. Reissu meni kivasti ja mummon yllättäminen varsinkin, luuli meitä Jehovan todistajiksi :D Mukava päivä siis takana. On se kivaa olla äiti.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, isoisoäideille ja äidiksi aikoville riippumatta biologisista yhteyksistä ja muista yhdentekevistä pikkuseikoista.

Afrikkalainen hyppyhämähäkki

Aamulla löytyi tuollainen inha hämähäkin kopio keittiön työtasosta, mikä lie hämy siihen hypännyt ja ilmeisesti luonut nahkansa tai karvansa tai jotain. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tässä asunnossa hämähäkit hilluu, meinasin saada sydänkohtauksen kun yksi vipelsi taimipurkissa ja toisen kerran yksi yritti tulla syliin sohvalla (silloin jostain syvyyksistä kumpusi sellainen alkukantainen reaktio alkaa kirkumaan miestä apuun, iiiiks). Lauri sanoo vain, että hämähäkit on hyvästä, silloin ei ole ainakaan hometta. Ookke.

Vappu meni mukavasti, perjantaina vietettiin iltaa ystäväpariskunnan kanssa ja grillattiin, vaikka sää oli kyllä kaikkea muuta kuin otollinen. Jäi myös retki tekemättä, kun ilma tosiaan ei suosinut alkuunkaan. Kivaa oli silti :)

Nyt koko ajan tuntuu että jotain juoksee päässä tai selässä, äääähhh, se on varmaan hämähäkki. Jospa se olisi sellainen kiltti hämähäkki, niin kuin Soivan Siilin laulussa Talvisatu hämähäkistä.

Et taida aavistaa että talvella alla maan häärii hyörii hämähäkki

häärii hyörii hämä-hämä-hämä-häkki

Jos toukalta puuttuu täkki

hämä verkon kutoo sille suojaksi

ei sitkeäksi ansaksi ei

vaan ystävälle lämmöntuojaksi

Et taida aavistaa…

Siellä se sitten taivaltaa

ei se tunnu vaivalta laisinkaan

kastematoja lämmitellä

kahdeksalla jalalla silitellä

Et taida aavistaa…

Ja jos se tapaa kovakuoriaisia nuoria

niin se voi niille puun oksia kuoria

ja kaivaa syviä luolia

Siellä se sitten uurastaa

kunnes on vapaa roudasta maa

ja aika on kahdeksan jalan venytyksen

ja kevään uuden herätyksen

Et taida aavistaa…

(Soiva Siili)

Hauskaa vappua!

Arvovaltainen pikkukoira oli vähän kyllästyneen oloinen kun emäntä taas tälläsi jotain ihme vermeitä niskaan. Mutta mitäpä pikkukoira ei tekisi makupalan eteen :)

Ensi alkuun päivän mukavin juttu, meidän omassa neuvolassa on vaan niin kiva asioida :) Kallen vähän venynyt puolitoistavuotisneuvola oli tänään ja meni oikein mukavasti, jätkä on kasvanut ja asiat ihan mallillaan. MPR-rokotetta lykättiin tuonne kaksivuotispäivän tienoille kun meitä on vähän arveluttanut, että mitäköhän reaktioita siitä tulee ja se sikapiikin rokotereaktio on vielä niin tuoreena mielessä. Mutta nyt ei tarvi sitten kytätä mitään reaktioita vähään aikaan.

Levin reissu käytiin heittämässä viikonloppuna, meni ihan mukavasti vaikka olen edelleen pettynyt, koska se Amorphiksen keikka oli peruttu. Luulin tosiaan että Euroopan tuhkakatastrofi ei meitä kosketa, mutta ... no pitää varmaankin lähteä taas uudemman kerran kun sopiva esiintyjä sattuu kohdalle :) Kallella oli mennyt ukki-mummilassa oikein mukavasti, ja sen puolesta sai kyllä itsekin rentoutua ettei tarvinnut huolehtia, että miten siellä pärjätään.

Vappu on sitten tässä ihan käsillä, hurjiin suunnitelmiin kuuluu ainakin Kallelle vappupallon ostaminen ja mahdollisesti retkeily. Testattiin Pudasjärvellä kantorinkkaa ja sillä pääsee varmasti vähän vaikeampiinkin maastoihin retkeilemään.

Masterblaster:


Toivottavasti nämä aurinkoiset kelit jatkuu loppuviikkoonkin, Kallelle hommattiin vähän isommat arskat sitä silmällä pitäen (antaisi vielä olla niiden päässäkin):

Keväinen viikonloppu

Viikonloppu alkoi mukavasti, Taru oli luvannut ottaa Kallen yökylään ja minä sain yllättää Laurin kahdenkeskisellä illalla (hyvää ruokaa, viiniä, saunomista ja leffa). Kuvioon toki kuului pakolliset ihmettelyt siitä, että onpa outoa olla kahden kotona ja milloin viimeksi on tällaista tapahtunut :) Mutta tekipä hyvää! Nyt on taas uutta virtaa ja putki päällä, ensi viikonloppuna on Levin keikka ja Kalle lähtee mummolaan Pudasjärvelle. Lauantaina minä sain puolestani hemmottelua, Lauri savusti kirjolohta ja oli kyllä niiin namsnams että!

Tämä viikko on vähän kiireinen, tai siis Laurilla lähinnä, kun hän lähtee huomenna Kuusamoon ja tulee torstai-iltana ja sitten suuntaa jo perjantaiaamuna työpaikan puolesta Leville. Onneksi otettiin pyörät talviteloilta lauantaina ja saatiin Kallelle asennettua lastenistuin, oli poika polleana kun ajeltiin :) Tämä takaa sen, että päästään siis ainakin lähikauppaan Kallen kanssa.

Lehtikatsaus (isänsä poika):

Kevät on innoittanut myös sisäisen sisustajani kylttiostoksille, enää meillä ei kukaan eksy kun vessan ovesta löytyy tämä:

Ja saunan ovesta tämä:

Pääsiäisenä päästiin kuin päästiinkin käymään mutka Pudasjärvellä ja mökkityömaalla Kuusamossa. Siellä mökkipaketti odotteli rakentajia, nyt projekti on jo sillä mallilla että kuulin puhetta takstooleista. Tätä vauhtia juhannuksena päästään hyvinkin mökkeilemään :)

Pääsiäisen jälkeen otettiin Kallen kanssa vauhtia ja lähdettiin Kursun mummolaan tapaamaan mummoa, Raija-tätiä ja Marttia. Oli tosi mukavaa viettää aikaa kaikkien kanssa ja Kallekaan ei vierastanut. Raija toimi saunamajurina ja ukkelikin pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan mummolan ulkosaunan, jossa kyllä ehdottomasti on maailman parhaat löylyt. Raijasta Kalle saikin hupattelukaverin, tässä näyte:





Nyt on sitten kotona arki taas palannut uomiinsa, kevättä on ilmassa, terassi lapioitu puhtaaksi lumesta ja grillikausi virallisesti avattu. Kylvin myös yrttien ja salaattien siemeniä ruukkuihin ja sieltä nopeimmat versot jo nostaa päätään. Saa nähdä saadaanko tänä vuonna kuivattuja vai tuoreyrttejä :D


Näin kevään kunniaksi meillä syötiin yhtenä päivänä laskiaispullaa, näkeekö sen naamasta?:


Eilen oli Kallella taas polikäynti LKS:ssä, nähtiin fysioterapeutti ja lääkäri. Fysioterapeutti kehui Kallen menneen tosi paljon eteenpäin tammikuisesta osastojaksosta, mikä lämmittää mieltä oikein kovasti. Lääkäri puolestaan kertoi, etteivät talitintit enää Helsingissä laula että "titityy", kuten täällä meillä, vaan ihan jotain muuta. Tai siis toki kertoi paljon muutakin Kalleen liittyvää ja nyt toistaiseksi seurantakäynnit meillä jatkuu tuolla keskussairaalassa, nyt keväällä käydään vielä toimintaterapeutilla ja elokuussa sitten olisi vuorossa puheterapeutti ja fysioterapeutti.

Sairaalasta sitten syöksyttiin Wiisaudenhampaaseen hakemaan minulle valmistettua purentakiskoa, jonka käytön aloitin sitten viime yönä. Se on on myös syy siihen että heräsin vähän jälkeen kuuden ja istun nyt tässä kirjoittamassa kuunnellen miesten kuorsausta. Kuola valui koko yön ja nyt hampaat tuntuu siltä etteivät oikein kuulu tuonne minun suuhun :) Näin lisäksi tosi levottomia unia, luulin varmaan olevani nyrkkeilijä kun oli hammassuojat ja kaikki. No kyllä tuohon varmasti ajan kanssa tottuu ja parempi käyttää ettei tule pureskeltua omia hampaita ihan nysiksi. Minusta tämä kotelo on kyllä aika ihkun värinen:


Jospa nyt vaikka kahvinkeittoon suuntaisi, että pääsisi hereille tälle aamulle ja IHANAA nyt on jo perjantai! Hyvää viikonloppua kaikille!

Ikea-rallin Ounasrinteen osakilpailu

Kalle on ollut nyt muutaman päivän nuhainen ja illaksi on nostanut kuumetta. Koska pikkupotilaan viihdyttämiseksi kaikki keinot ovat sallittuja, ajoimme eilen illalla rallia Ikean lelulaatikolla ja hauskaa oli (parketti mahtoi olla ainoa osapuoli joka ei tykännyt) :

Onko tuossa katseessa ripaus kauhua?

Pääsiäistä vietetään olosuhteiden pakosta kotona, toivottavasti Kalle paranee sen verran että päästään testaamaan meille tuotua kantorinkkaa. Kallen lisäksi pitäisi kyllä ilmankin parantua, sillä nyt sataa vettä. Mutta siitä huolimatta oikein iloista pääsiäistä kaikille! :)

Noemmäänyttiiä

Mistä näitä mainoksia jotka jää päähän oikein tulee?

Viime viikolla aloitin toivottavasti yliopistourani viimeisen luentosarjan joka kuuluu opintojaksoon Organisaatioiden toiminta, arvionti ja tutkimus. Ja kuinkas ollakkaan, tuntui jotenkin hankalalta tämä alku, ehkäpä sen takia että viimeisimmistä kouluhommista alkaa tulla kohta kaksi vuotta täyteen (jos ei lasketa viime syksynä aloitettua graduryhmää, jonka jätin kesken ja odottamaan ensi syksyä). Oijoi. Tällä viikolla on kaksi luentoa lisää, aiheena muun muassa organisaatiodiagnostiikka ja vielä englanniksi (termikin on jo melkoinen sanahirviö ja sisällöstä ei hajuakaan). Mutta. Jospa se tästä, koska taas, pakkohan se on.

Tänään kävi vammaispalvelusta kotihoidonohjaaja (tosi kiva täti ollut alusta alkaen) ja alunperin tarkoituksena oli että minä mahdollisesti pääsisin itsekseni poistumaan kotoa, mutta Kalle teki melkolailla heti selväksi että se ei tule kuuloonkaan :D Taitaa olla taas yksi kuuluisa äitivaihe menossa... Eikä ihmekään, niin paljon me aikaa kahdestaan vietetään. Mutta toisaalta, olisi kiva saada niitä omia hetkiäkin välillä. No asia korjaantunee viikonloppuna kun Lauri on luvannut katsoa Kallen perään että pääsen ystävän kanssa tuulettumaan.

Kallelle kuuluu muuten hyvää, istuminen sujuu päivä päivältä paremmin ja niitä kopsahduksia ei enää tule niin paljoa. Nyt näen jo painajaisia sitten siitä kun alkaa nouseminen ylemmälle tasolle, taas on kodin lapsiturva tutkittava eri kantilta. No siihen lienee vielä hetki aikaa. Vaikka Sari oli kyllä niin oikeassa kommentoidessaan edellistä kirjoitusta, Kalle tutkii nyt kaikki laatikot istualtaan:

Tämä tapahtui viikonlopun vierailulla Kuusamoon, Kallen papan luona. Toivottavasti ei ole paperit kovin sekaisin :D Hämäävästi oli tuo konttauskypärä taas päässä kuvaamisen ajan, sitten se lensi kuin leppäkeihäs.

Wuhuuu!

Kalle oppi tässä kuluneen viikon aikana nousemaan itse istumaan ja tekee sitä nyt jatkuvasti. Kalle ei osaa aina hallitusti laskeutua takaisin alas, vaan kopsahtaa suoraan takaraivolleen ja sekös äitiä kauhistuttaa. Kalle ei myöskään suostu pitämään konttauskypärää. Uh. Mutta eikös lasten päät ole tosi kovaa ainesta ja se kallo juurikin sitä varten ettei kallisarvoisiin aivoihin sattuisi?

Luulin naineeni miehen, jolla on säännöllinen työaika, Laurin viikonloppu kuitenkin meni työn merkeissä. Seuraavassa kaaviossa pyynnöstä selitettynä miksi näin, ihan selkeä homma, eikö? :D

Mitäs tuota muuta, loma Levillä meni hyvin ja nopeasti, viime viikko meni puolestaan ihan siivillä, alkuviikosta pieni reissu Kursun mummolaan ja loppuviikon Veera oli meillä... ja siitä on varsinkin Kalle ottanut ilon irti, Veera on haluttua seuraa :) Mummolasta kuskasin Mirvan vanhan ahkion tänne ja sitä on testattu nyt oikein urakalla, Salma on vetoapuna ja se kulkee ihan loistavasti! Keväthankia odotellessa siis...

Kelalta tuli päätökset, onneksi saatiin juuri sitä mitä haettiin ja nyt fysioterapia jatkuu sitten Kelan korvaamana yksityisellä puolella. Jotenkin niitä päätöksiäkin niin jännitti että nyt tuntuu että on kunnon kivenmurikka pudonnyt sydämeltä. Uusi fysioterapeuttikin ehti käydä meillä tutustumassa ja vaikuttaa oikein ihanalta tyypiltä :)

HanKala

Kallella on monesti suosiossa HanKala-ilme, josta on monta eri variaatiota, nämä kaksi ensimmäistä ovat tyyliä jotain on oikeasti pielessä:


Ja nämä kaksi viimeistä edustavat sarjaa "ei-mulla-oikeasti-ole-mitään-hätää-mutta-haluan-sen-sinun-kameran":


Onneksi suurimmaksi osaksi on näitä "hei-sinä-siinä-siis-juuri-sinä!"-tyyppisiä juttuja:



Ja Laurin Kallelle opettama "o-ou-äiti-tulee!":

Vietellään kotona viikonloppua ihan rauhallisissa merkeissä, pakkasta oli tänä aamuna tämän talven ennätyslukemat eli 37,4 astetta miinusta, ei paljon houkutellut tuo ulkoilma. Käytiin kuitenkin kaupassa ja viemässä hajonnut itkuhälytin huoltoon. Jos haluatte vinkin miten saada tärkeiden papereiden arkistointikaappi järjestykseen, niin kannattaa hukata sinne muutama kuitti. Nyt on sitten poistettu muun muassa vuoden 2002 verotustiedot, vuoden 2003-2006 tiliotteet ja vuoden 2004 palkkakuitit vietäväksi polttouuniin, kaikkea sitä ihminen säilöö. Mutta nyt poistun takavasemmalle maailman parhaaseen herraseuraan :)

Tuota tuohentervaa

Kallen edistysaskelia jos vähän tässä päivittelisi eli aloitetaanpa juttelemisesta. Vokaalien lisäksi jokelteluun on ilmestynyt konsonantteja:"paapaapapapaaa", "hyvä", "väväväväää","vav-vavvaa","vauva"-tyyliin. Itse kun aloittaa papattelun niin Kalle yhtyy pian vastavuoroiseen jutteluun. "Ei" on yksi lempisanoista ja jos Kallelta kysyy jotain niin yleensä vastaus on "ei". Tuohon liittyen pään pudistelu on merkki siitä että enää en tahdo tehdä jotain, päätä pudistetaan tarmokkaasti kun enempää ruokaa ei mahdu massuun tai Kalle ei vielä tahdo mennä nukkumaan.

Etusormella osoittelu on todella tarmokasta ja suullisella ilmaisulla säestettyä. Esimerkkinä yhtenä päivänä söin itse hernekeittoa ja annoin Kallelle purkista ruokaa (Kalle kyllä syö myös hernekeittoa, mutta ajattelin vaihtelun vuoksi antaa muuta, koska tiedätte varmaan ne ikävät fysiologiset oireet mitä seuraa hernekeiton syömisestä), mutta tämäpä ei pikkumiehelle kelvannutkaan vaan alkoi sinnikäs etusormella osoittelu ja "ö!"-"ä!"-komentelu ja suu ei enää auennut omalle ruualle. No nappasin omalta lautaselta lusikkaan keittoa ja johan alkoi suu aueta :) Fysiologiset oirehdinnat sai sitten Lauri tuta nenässään illallisella saunareissulla...

Liikkumisessa on tullut muutama uusi juttu, istumaan Kalle on noussut muutaman kerran ihan itse, siitähän minä olen riemastunut ja suoraan sanottuna kiljahdellut ilosta, mitä taas Kalle on säikähtänyt ja hilautunut varovasti takaisin alas :) Tästä eteenpäin yritänkin hillitä intoani ja antaa toisen treenata taitoaan rauhassa. Peppu ja kädet nousee vuorotellen konttausasentoon, mutta ryömiminen on edelleen paras keino päästä paikasta toiseeen. Mitä vähemmän tukipisteitä asennoissa on, niin sitä enemmän ataksia korostuu ja tätä Kalle monesti säikähtääkin ja vetäytyy takaisin mahalleen/selälleen. Mutta eiköhän se ataksiakin vähän rauhoitu kun lihasvoimaa tulee lisää.

Muutenpa ei arkeen mitään uutta, kovasti odotetaan tulevaa Levin lomaa, ihan kokonainen viikko mökillä ja irti arjesta, ihanaa! :)

Silmät selässä

Tai paremminkin takaraivossa :) Kalle leikki lattialla ässvaipsipaketilla (vauvojen puhdistuspyyhepaketilla) kun tuumasin että lähdetäänpäs ukkeli ripustamaan pyykkiä. No sitten kyselin että mihin pistit ässvaipsipaketin "läpän" eikä Kalle vastannut mitään eikä läppää löytynyt. No pyykkiä ripustaessani säikähdin kun Kallen takaraivoon oli ilmestynyt pari silmiä. Siellähän se läppä!

Olisi kyllä kätevää jos itselläkin olisi silmäpari takaraivossa.

Arkea mahdollisesti vol. XXIII

Kallella oli nimipäivä viime viikolla ja kuvissa Kalle tutkii ja esittelee isomummolta tullutta korttia. Kuvissa näkyy myös hyvin etusormen löytyminen, josta meillä iloitaan joka päivä :)

Tänään tuli lääkärinlausunnot postissa Kelaa ja päivähoitoa varten, pitäisi viedä ne päivähoito-hakemukset kun sekin asia on jäänyt roikkumaan. Tuntuu oudolta lukea tuota kuntoutussuunnitelmaa kun siinä on niin tarkkaan eritelty mitä Kalle ei vielä osaa ja missä kaikessa kehitys on jäljessä. Ymmärrän että ne ovat tärkeitä tietoja ja arjessa me kiinnitetäänkin huomiota siihen mitä Kalle osaa ja mihin Kalle pystyy, muulla ei ole niin väliä. Eilen satuin katsomaan MOT: säästöä vammaisilla-ohjelmaa ja taas tuli kyllä mieleeni että me ollaan melko onnekkaita, asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin. Ja tämän yritänkin pitää mielessä kun näitten virallisten tahojen kanssa joudun asioimaan.

Minulla ei nyt viime aikoina ole oikein ollut mitään sanottavaa, tämä on käsittääkseni monelle bloggaajalle tuttu juttu eli kun oikeassa elämässä tapahtuu tarpeeksi, jää nettimaailma vähemmälle. Mikä taas on oikein hyvä juttu. Kaikkea kivaa on kuitenkin tapahtunut ja olen nähnyt ihmisiä, ihan aikuisia ihmisiä jotka osaa puhua kaikenlaisia järkeviä juttuja :)