Viikonloppua

Eilen oli rauhallinen lauantaiaamu, Lauri otti aamuvuoron ja minä sain nukkua pitkään. Ihanaa. Tänä aamuna sitten Lauri teki ihanaa spesiaali aamupalaa... Kyllä nyt on ollut hemmottelua kerrakseen. Eilen osallistuttiin Amelian yksivuotissynttäreille, oli oikein mukavaa :) Ja tässäpä tämä viikonloppu on sitten vierähtänytkin, huomenna taas maanantai.

Mitäs muuta... Remppa on edelleen kesken, ollaan oltu tosi kärsivällisiä mutta se kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Vessassa tiskaaminen on paskinta hommaa ikinä. Ja ottaa päähän että ei pääse asettumaan normaali arkeen ollenkaan, koko ajan pitää elää jossain ihme välitilassa. Yritä siinä sitten olla zen ja pysyä mukavassa flowssa. Hmmm. Onneksi ei ole saatu parkkisakkoja viime aikoina kuitenkaan.

Tässä muutama kuva Kallesta, joita Heikki kävi räpsimässä.


Haloohaloo

Mitä äidillä kädessä, KINKKUU! (saa kätevästi kiinnitettyä sekä koiran että lapsen huomion)



Rokrok :)

Ja eihän se aina niin hauskaa ole:



Mutta suureksi osaksi kuitenkin :)


Kaikkien kuvien (c) Heikki Peltonen.

Nyt on ollut paljon keskustelua lapsen kuvien julkaisemisesta netissä. Olen yrittänyt pähkäillä asiaa ja pohtinut myöskin blogin muuttamista salaiseksi. Toisaalta tuntuu että silloin omalta kirjoittamiselta menisi jotenkin pohja, pitää alkaa omia juttujaan muuttamaan toisten takia. Toisaalta, Kalle on vielä pieni eikä saa päättää laitanko hänen kuviaan näytille vai en, joten olen täysin vastuussa asiasta. En oikein tiedä muuta kuin sen, että en haluaisi koskaan törmätä siihen että kuvia on käytetty johonkin muuhun ilman lupaani tai törmätä kuviin ihan muussa asiayhteydessä. Toivottavasti en ole liian sinisilmäinen kun uskon että niin ei käy...

ÄRrrrHH ja mUURhhh

Aamulla oli kahdeksalta aika Kallen fysioterapiaan. Lähdettiin ajoissa ja sitten auto parkkiin ja ostamaan parkkiaikaa. No 50-senttinen sisään masiinaan, ei käy. Kokeillaan toista samanlaista. Ei käy. Sitten kerralla kaksieuroinen aukkoon ja jeee, se jää kitaan. Parkkiajan loppuminen klo 9.40 eli aikaa on reilusti. Äkkiä Kalle autosta kainaloon ja jumppailemaan fyssarin luo.

Paluu autolle noin klo 9.03, ei mitään erikoista havaittavissa. Mennään kotiin. Lähden kauppaan ja ihmettelen että mitäs on tuulilasissa. No jaahas, ajatus vilahtaa päässä että miten ne voi sakottaa minua kotipihaan pysäköimisestä. No eihän ne siitä sakotakaan vaan aiemmasta reissusta Korkalonkadulle. Seuraava kysymys: miten ne voi sakottaa kun laitoin kaksieuroisen onnistuneesti koneeseen? No ai niin, se kuuluu se lappu pistää ikkunaan eikä jättää vain sinne koneen aukkoon. Ärrin ja murrin. Milloin aivosolut alkaa palautua kaikkien raskaus-, imetys ja äitiyshormonien hyökkäyksien jälkeen? Koskaan/ikinä?

Kallen ensimmäinen vuosi

Nyt on Kallella kokonainen vuosi mittarissa. Juhlat juhlittiin ja Kallen lähipiiri (mikä on muuten yllättävän laaja) oli paikalla. Ukkeli sai kaikenlaisia hienoja lahjoja ja paljon kortteja joita luki oikein tarkkaan. Juhlien loppupuolella alkoi juhlakalu vähän kränätä, mutta syykin selvisi seuraavana päivänä, alas oli puhjennut juhlan kunniaksi yksi hammas lisää!

1-vuotias Kalle on iloinen, nauravainen ja perustyytyväinen lapsi, joka napostelee mielellään sormiruokaa, komentaa koiraa käsi pystyssä ja soittelee ahkerasti puhelimella, tai millä tahansa esineellä, minkä saa korvalle nostettua. Heipat heilutellaan aina kun joku tulee, tai on itsellä aika lähteä unille. Liikkuminen tapahtuu edelleen pyörimällä, nyt alkaa kuitenkin löytyä vähän halua nousta ylöspäin ja välillä yritys punkea istumaan on kova.

Huomenna mennään käymään taas fysioterapeutin luona. Yksivuotisneuvolan yhteydessä käytiin neuvolalääkärillä saamassa lähetteet lastenpolille (siis tämän myöhäisen liikkeellelähdön takia) ja silmäpolille, kun Kallen oikea silmä karsastaa. En oikein edelleenkään osaa itse huolestua tuosta liikkumisjutusta ja toivotaan että äidinvaisto on oikeassa eikä mitään ihmeempiä liikkumattomuuden takana ole. Muuten kaikki oli neuvolassa mallillaan, kasvu tasaisesti käyrillä ja rokotuksen saaminenkaan ei ollut ihan maailman kauhein juttu (muuta kuin äidille, ihme homma:) ).

Nyt on uutta kotia asuttu viikko ja tavaratkin alkaa olla suunnilleen paikoillaan. Kiitos vielä kaikille apuna olleille :) Kylppäriremontti on edelleen kesken, vielä menee noin viikko-kaksi näillä näkymin. Aika hyvin on pärjätty, vessaan tulee onneksi vesi niin se toimii sitten kaikenlaisena pesupisteenä.

Käytiin koko perheen voimin vaihtamassa talvirenkaat autoon, Kalle tykkäsi kovasti ja parasta antia oli pulttikoneen surina.

"Äiti hei, mitä sä siinä, kyllä mä handlaan tän rengashomman!"



Uutena juttuna Kallella on tullut tanssiminen, kun tulee hyvää musiikkia niin Kalle mahallaan alkaa heiluttaa päätä, vähän kuin moshaisi. Vähän holtittoman näköistä menoa, mutta tekee sen siis ihan tarkoituksella :) Tässä muutama tyylinäyte travoltasta:

Fysioterapeutin juttusilla käytiin tällä viikolla toista kertaa ja hän kehui Kallen edistyneen hyvin. Seisominen alkaa olla paljon paremmin hanskassa ja muutenkin mennään pikkuaskelin eteenpäin.

Tässä vielä lopuksi kuva keittiönpöytäprojektin lopputuloksesta, pöytähän oli siis alunperin koivun värinen, tuolit pyökkiä vihreillä pehmusteilla. Laurin kanssa yhteistyössä näistä tuli oikein kivat, ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen.