Noemmäänyttiiä

Mistä näitä mainoksia jotka jää päähän oikein tulee?

Viime viikolla aloitin toivottavasti yliopistourani viimeisen luentosarjan joka kuuluu opintojaksoon Organisaatioiden toiminta, arvionti ja tutkimus. Ja kuinkas ollakkaan, tuntui jotenkin hankalalta tämä alku, ehkäpä sen takia että viimeisimmistä kouluhommista alkaa tulla kohta kaksi vuotta täyteen (jos ei lasketa viime syksynä aloitettua graduryhmää, jonka jätin kesken ja odottamaan ensi syksyä). Oijoi. Tällä viikolla on kaksi luentoa lisää, aiheena muun muassa organisaatiodiagnostiikka ja vielä englanniksi (termikin on jo melkoinen sanahirviö ja sisällöstä ei hajuakaan). Mutta. Jospa se tästä, koska taas, pakkohan se on.

Tänään kävi vammaispalvelusta kotihoidonohjaaja (tosi kiva täti ollut alusta alkaen) ja alunperin tarkoituksena oli että minä mahdollisesti pääsisin itsekseni poistumaan kotoa, mutta Kalle teki melkolailla heti selväksi että se ei tule kuuloonkaan :D Taitaa olla taas yksi kuuluisa äitivaihe menossa... Eikä ihmekään, niin paljon me aikaa kahdestaan vietetään. Mutta toisaalta, olisi kiva saada niitä omia hetkiäkin välillä. No asia korjaantunee viikonloppuna kun Lauri on luvannut katsoa Kallen perään että pääsen ystävän kanssa tuulettumaan.

Kallelle kuuluu muuten hyvää, istuminen sujuu päivä päivältä paremmin ja niitä kopsahduksia ei enää tule niin paljoa. Nyt näen jo painajaisia sitten siitä kun alkaa nouseminen ylemmälle tasolle, taas on kodin lapsiturva tutkittava eri kantilta. No siihen lienee vielä hetki aikaa. Vaikka Sari oli kyllä niin oikeassa kommentoidessaan edellistä kirjoitusta, Kalle tutkii nyt kaikki laatikot istualtaan:

Tämä tapahtui viikonlopun vierailulla Kuusamoon, Kallen papan luona. Toivottavasti ei ole paperit kovin sekaisin :D Hämäävästi oli tuo konttauskypärä taas päässä kuvaamisen ajan, sitten se lensi kuin leppäkeihäs.

Wuhuuu!

Kalle oppi tässä kuluneen viikon aikana nousemaan itse istumaan ja tekee sitä nyt jatkuvasti. Kalle ei osaa aina hallitusti laskeutua takaisin alas, vaan kopsahtaa suoraan takaraivolleen ja sekös äitiä kauhistuttaa. Kalle ei myöskään suostu pitämään konttauskypärää. Uh. Mutta eikös lasten päät ole tosi kovaa ainesta ja se kallo juurikin sitä varten ettei kallisarvoisiin aivoihin sattuisi?

Luulin naineeni miehen, jolla on säännöllinen työaika, Laurin viikonloppu kuitenkin meni työn merkeissä. Seuraavassa kaaviossa pyynnöstä selitettynä miksi näin, ihan selkeä homma, eikö? :D

Mitäs tuota muuta, loma Levillä meni hyvin ja nopeasti, viime viikko meni puolestaan ihan siivillä, alkuviikosta pieni reissu Kursun mummolaan ja loppuviikon Veera oli meillä... ja siitä on varsinkin Kalle ottanut ilon irti, Veera on haluttua seuraa :) Mummolasta kuskasin Mirvan vanhan ahkion tänne ja sitä on testattu nyt oikein urakalla, Salma on vetoapuna ja se kulkee ihan loistavasti! Keväthankia odotellessa siis...

Kelalta tuli päätökset, onneksi saatiin juuri sitä mitä haettiin ja nyt fysioterapia jatkuu sitten Kelan korvaamana yksityisellä puolella. Jotenkin niitä päätöksiäkin niin jännitti että nyt tuntuu että on kunnon kivenmurikka pudonnyt sydämeltä. Uusi fysioterapeuttikin ehti käydä meillä tutustumassa ja vaikuttaa oikein ihanalta tyypiltä :)