Joulunaika

Joulunaika meni tosi mukavasti ja vilahti vain ohi. Osansa teki varmasti se, että meitä oli niin paljon, jouluruualle piti hakea kaksi lisäpöytää että mahduttiin ja sitten pirtti olikin tännä pöytää. No sopu sijaa antaa. Suuri porukka antaa myös pöpöjä, joulun saldona taisi olla että yli puolet paikallaolleista sairastui flunssaan, minä ja Lauri mukaanlukien.

Jouluaatto meni perinteitä noudattaen eli käytiin ulkoilemassa ja haudoilla. Sitten olikin vuorossa kalaruoka, joka ylitti taas kaikki odotukset. Laitetaanpa pieni kuva pöydästä, vähän epätarkka mutta kuitenkin:

Kalaruoan jälkeen saunottiin ja sitten tulikin illan kohokohta ainakin serkun pojille, nimittäin joulupukki. Pukki ei kuitenkaan tainnut tulla aivan Korvatunturilta, minulla on pieni aavistus että taisi tämä pukki olla tällä kertaa Oulusta =) Illan huipennuksena oli sitten perinteinen jouluateria ja vaikka koko päivä oltiin jo syöty, saatiin silti yksi kokonainen kinkku tuhottua.

Joulupäivänä suuntasimme pulkkamäkeen, lumen vähyys aiheutti hiukan ongelmia ja puut olivat liian lähellä laskurataa, kaikki puut kuitenkin väistettiin vauhdista huolimatta. Salma oli niin hermostunut katsellessaan touhua että haukkui jatkuvasti, jolloin Lauri päättä näyttää että homma on ihan mukavaa ja otti Salman Stigan kyytiin. Takaisin tuli hiljaisempi koira.

Tapaninpäivänä ajeltiin takaisin kotiin ja Mirva tuli vielä meille viettämään aikaa. Torstaina sitten seikkailtiinkin alennusmyynneissä tyttöjen kesken ja kyllähän sieltä jotain pientä kivaa tarttuikin mukaan. Eilen käytiin viemässä Mirva kotiin ja samalla pyörähdettiin Haaparannassa, sieltä ostettiin Laurille juoksukengät armeijaan (oih, nyt se on oikeasti lähdössä) ja koirille kevythäkki autossa kuljettimista varten. Sen ansiosta oli eilen ensimmäinen rauhallinen automatka, aika nopeasti tuo pikkuinen sammahti sinne boksiinsa. Mikä parasta, tämä tarkoittaa riemuvoittoa auton karvaisuudesta eli heihei karvat!

Huomenna suuntaamme auton keulan kohti Savukoskea ja uutta vuotta, kunhan Lauri saa ensin viimeisen työpäivän hoidettua alta pois.

Generaattoreista

Tämähän varsin hauska, ihmisgeneraattorista saatu tarina:

"Laura päätti putkahtaa maailmaan eräänä kuumana päivänä. Seuraavana päivänä näki että hänestä tuli poika. Perhe oli älyttömän iso ja he elivät rakkaudesta. Koulussa hän opetti muita, siellä häntä kiusattiin rumista varpaista.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan öylätit, niinpä ammatiksi tuli auttaminen.

Laura kehittyi kahdeksannellakymmenellä varsin nätiksi. Päähänsä hän sai vaaleat hiukset, sekä siniset silmät.
Ihanuudesta johtuen hän oli erittäin pirullinen. Lempiruokaansa fluoritabletteja hän sai työskennellen suolistajana.

Laura tupakoi päivittäin mutta ei käytä nuuskaa. Alkoholia hän juo oksentaakseen.

Hän löysi itselleen puolison jonka kanssa ei kuitenkaan mennyt naimisiin.

Sen pituinen se. "


Käykääpä kokeilemassa: http://www.pikkupaprika.com/soppa/index.php?s=ihmigene-index

Joulutohinoita

Joulusiivous on nyt tehty ja muutenkin koti on ihan valmis joulua varten, vaikka emme aattoa täällä vietäkään. Jouluvaloja on siinä määrin, että Lauri arvelee sähkölaskun taas ensi vuonna kasvavan =) Eilen leivoin ensimmäiset joulutortut ja piparit, nautittiin niitä sitten glögin kanssa. Lauri asensi takapihalle myös itse tekemänsä pidikkeen lyhdylle ja nyt siellä punainen valo loimottaa niin jouluisesti että.

Käytiin eilen myös Rovaniemen uudessa kauppakeskuksessa, Revontulessa. Oli jotekin putkimainen ja ahdistus iski kyllä samantien kun aika moni muukin oli keksinyt lähteä sinne yhtäaikaa meidän kanssa. Suunniteltiin käyvämme vielä Citymarketissa, mutta nähtyämme parkkipaikan täynnä autoja jatkettiin suosiolla matkaa kotiin. Onneksi kaikki lahjahankinnat on jo tehty, muuten voisi stressiä pukata.

Ensi viikolla on ohjelmassa vähän vielä kouluhommien viimeistelyä ja sitten olen luvannut leipoa mummolaan torttuja ja pipareita ihan alusta asti, saa taas nähdä mitä niistä tulee =) Huomenna on karatessa vyökoe, saadaan keltainen vyö joululahjaksi. Keskiviikkona on tyttöjen ilta meillä, Lauri saa päättää lähteekö evakkoon vai jääkö kuuntelemaan kovaäänisiä naisihmisiä tänne, heh. Perjantaina tulee Laura kyläilemään, tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Itse asiassa siitä on vuosi kun viimeksi nähtiin... aika menee niin nopeaan.

Suskalla on muuten vieläkin univaikeuksia, minä alan olla omani saanut kuriin. Tänä aamuna Suska heräsi yhdeksältä vinkumaan, me herättiin yhdeltätoista ja Suska pisti nukkumaan. Tasa-arvon nimissä Lauri sitten kävi aika ajoin huutelemassa sitä hereille ja muistutti, että ei ole reilua nukkua kun on ensin herättänyt toiset. No kohta Suska pääsee nauttimaan rauhallisesta joulusta Pudasjärvelle. Salma lähtee meidän mukaan Kursuun ja Pippurille kaveriksi, pääsevät sisarukset telmimään toistensa kanssa.

Laitetaanpa tähän vielä Salmasta jouluinen kuva, poseerasi tosi nätisti tonttuna kameralle:

Univaikeuksia

Tähän aikaan vuodesta on muodostunut tavaksi, että en saa nukuttua kunnolla. Illalla kun menen sänkyyn ei tule uni ja jos yöllä satun heräämään, niin sama ongelma edessä uudelleen. En ole ainoa meidän perheessä, jolla on vaikeuksia nukkumisen kanssa. Laurillakin on ongelma, mutta se ei itse sitä kuule eli kuorsaaminen. Tämä puolestaan vaikeuttaa minun nukkumista entisestään. Lisäksi Suska kuorsaa kuin höyryjyrä ja Salma vonkuu unissaan. Minä tarvisin varmaankin sellaisen äänieristetyn huoneen missä voisin nukkua rauhassa. Ai niin, edellisestä listasta unohtui vielä Suskan vinkuminen, se on jotain sellaista mitä ei voi käsittää jos ei itse kuule ja ei voi myöskään tajuta sitä ärsyyntymisen ylintä tasoa, joka saavutetaan kello kolme aamuyöllä herättäessä koiran ukinaan. Ei sillä mitään hätää yleensä ole, kunhan vaan on vähän peloissaan pimeässä ja haluaa vessaan turvaan (niinpä, kun vessan ovi aukeaa, syöksyy onnelinen koira vauhdilla matolle nukkumaan).

En ole katkera, mutta kuitenkin, hyvähän Suskalla on nyt tuolla nukkua kun on päivä. Kokeilisi yöllä nukkumista välillä. Tänään ei ole taas lukemisesta tahtonut tulla mitään ja huomenna on tentti. Juuh, tällä kertaa koira saa syyt niskaan minun huonosta tenttiin valmistautumisesta :) Lisättäköön tenttiin lukemisen välttelyn avaimiin väsymys -> koira valvotti yöllä. No eiköhän tämä valittaminen nyt riitä, on vaan niin paljon helpompi kirjoittaa asioista jotka rassaa kuin niistä jotka ovat hyvin.

Niin niitä hyviä asioita... Laaditaanpas tämän hetken TOP10 lista eli nämä asiat ovat elämässäni hyvin:

1. Joulu on kohta
2. Joulutee maistuu tosi hyvälle
3. Ulkona on lunta
4. Salma oppi uuden tempun
5. Miten tämä nyt alkoi tökkimään... viidentenä,öööö, lämmin koti
6. Jouluvalot! (tämä oli helppo)
7. Ystävät ja sukulaiset auttaa ylämäessä
8. Oma kulta (sori, meinaisit jäädä listalta itsestäänselvyytenä)
9. Vuoden viimeinen tentti huomenna
10. Olen terve (ah, niin kliseistä ja niin totta!)

Tarkastellessani edellisiä voi itse asiassa olla, että luettelo onkin laskevassa järjestyksessä oikein päin. Tai ehkäpä tätä listaa ei kannata järjestykseen katsoa, se vaan on. Logiikka ontuu kyllä muutenkin, kun listan nimi on että nämä asiat ovat elämässäni hyvin: jouluvalot! Miten jouluvalot voi olla hyvin? Käänteisen tarkastelun kautta, ei ne ainakaan huonosti ole! Over and out.

Oli se hyvä

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna. Kyyti oli hiukan ahdas, olihan meitä viisi aikuista ja kaksi koiraa yhdessä autossa. Onneksi nuo koirat ei ole tuon isompia, kulkevat sylissä kuitenkin.Liput saatiin noudettua onnistuneesti ja sitten hakemaan ruokaa. Tilatuissa pitsoissa ja kebabeissa oli mielestämme reilusti Levi-lisää, olivat aika hinnakkaista kokoonsa nähden. Mökki oli tosi viihtyisä ja ilta sujui rattoisissa merkeissä.

Areenalle suunnattiin siinä yhdeksän maissa. Indica oli lämppärinä, mutta siitä minä en niin hirveästi välittänyt, vaikka laulajalla persoonallinen ääni olikin. Nightwish sen sijaan lunasti odotukset ja oli maksamisen arvoinen. Uudet biisit varsinkin osuivat kohdilleen ja vanhoistakin muutama. Alkuun vedetty Bye Bye Beautiful lämmitti kivasti tunnelmaa ja keikka pääsi hyvään vauhtiin. Ainoa biisi mikä minusta ei istunut settiin yhtään ja oli muokattu hassun kuuloiseksi oli Sacramant of wilderness, se ei vaan jotenkin... sytyttänyt.
Mutta oli se hyvä. Lähtisin heti uudelleen.

Seuraavassa kuvia keikalta. Oli aikas paljon ihmisiä, kuulemma 1500 lippua oli myyty lauantaille, paikan päällä oli hankala arvioida paljonko porukkaa siellä oli.

Nightwish:




Tässä kuvassa Anette ja Marco:



Tässä K:lle kuva Holopaisesta niin kuin oli puhe (sori, on vähän pimeä, mutta tekeepähän kuvasta arvoituksellisemman). Huomasin koskettimiin kiinnitetyn figuurin, jota ei kyllä tässä kuvassa näy, ja minua infottiin sen olevan Johnny Deppin roolihahmo Jack Sparrow. Mielenkiintoista.



Loppuillasta Lauri pääsi vielä nuoruuden idolinsa juttusille, Kotipellon Timppa Stratovariuksesta oli sattunut samoihin bileisiin. Lauri sanoo, että silmät punoittavat jännityksestä:



Me muut lähdettiin keikan jälkeen mökkiin koisimaan, tai siis oltaisiin lähdetty nopeamminkin, mutta uloskäynti areenalta on varsinainen pullonkaula, joten odoteltiin sellainen tunti että päästiin poistumaan. P jäi vielä hengailemaan paikan päälle ja se olikin tuottanut tulosta. Tuomas Holopainen oli tullut vielä faniensa pariin ja P:kin oli päässyt moikkaamaan. Ei hassummin samalle illalle, Kotipelto ja Holopainen, joista vain toisesta kyllä on onnistunut kuva. Mutta ei hätää P, kyllä me uskotaan että se musta ruutu sinun kännykässä on kuva sinusta ja Tuomaksesta.

Joulukinkku

Kokeillaanpas, R laittoi jouluruokatestin ja tein sen ja mitäs sieltä paljastuikaan. Olen joulukinkku! No sehän kyllä on joulun ydin ja ehkä tämä jotenkin viittaa ulkoiseen olemukseenkin =)

Joulupöydän persoonani:

Olen joulukinkku
Olen joulun tukipylväs ja turva

Tee sinäkin
Ideakeittiön jouluruokatesti

Laurin kanssa tehtiin tänään irish coffeeta, jos sillä karkottuisi tuo Laurin flunssakin. Se on kyllä aika hyvää, namnam. Seuraavassa vielä tilannekuva, joka ei ole lavastettu eli Lauri kun tulee ruokikselle, se ottaa aina päivälevot ja koirat tietää silloin missä pitää olla. Sohva ei ole iso, mutta kyllä sopu sijaa antaa:

Kutkuttaa

Tämä kutkuttaa tämä joulunodotus. Minä olen ihan hurahtanut kynttilöihin, niitä pitää polttaa koko ajan ja mielellään vielä jonkun tuoksuisia. Vanilja on tämän hetken suosikki. Tänään olisi kyllä pitänyt kirjoittaa ahkerammin luentopäiväkirjaa, mutta ensinnäkin heräsin vasta kun Lauri tuli ruokatunnille ja toisekseen sitten kun oli herännyt, oli kiva lähteä koirien kanssa rauhalliselle kävelylle. Sitten olikin pakko mennä suihkuun ja vältellä opiskelua edelleen.

Oikeastaan tiedän tosi paljon hyviä keinoja opiskelun välttämiseksi ja tärkein niistä on, että pitää asettaa etusijalle kaikki muu paitsi opiskelu. Ensinnäkin on aina tärkeämpää siivota, varsinkin jos on tulossa vieraita käymään, kuin kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Toisekseen on aina tärkeämpää, että koirien aamulenkistä ei tingitä niiden kustannuksella, vaan opiskelu saa joustaa. Kolmanneksi on vielä se, että on hyvin tärkeää (tämä ei kyllä aina toteudu) että avomiehelle on lämmin ruoka valmiina kun hän tulee töistä, vaikka opiskeluhommat olisivatkin vielä kesken. Ja joko mainitsin kynttilät, niitä on tärkeää polttaa ja kuunnella musiikkia. Joo, näin loman ollessa tiedossa ajatukset alkaa jotenkin harhailemaan.

Laurikin pääsi eilen kotiin hyvässä kuosissa, ei ollut pahemmin reissussa rähjääntynyt. Koirat hyppi melkein seinille kun näkivät sen ja sitten ne parkkeerasivat laukkuun, etteivät jää ainakaan enää matkasta:

Ok, myönnetään, tilanne oli lavastettu jutun viihteellisyyden lisäämikseksi. Mutta Suskahan kyllä muuten tahtoo aina työntyä laukkuun nukkumaan, siis reissussa. Eli omaa petiä korvaa meidän puhtaat vaatteet, jotka eivät enää yön jälkeen ole niin puhtaita, vaan tuoksuvat epämääräisen koiralle.

Huomenna onkin luvassa aikaa hyvän asian parissa eli ainejärjestön kanssa mennään päivystämään Jouluiloa lapsille!-kampanjaan, missä kerätään joululahjoja perhetyön piirissä olevien perheiden lapsille. Ainakin aikaisempina jouluina ihmiset ovat muistaneet antaa omastaan myös vähän huonompiosaisille, toivotaan että niin myös tänä vuonna.

Lauantai-illan huumaa

Minulla on oikein tyytyväinen olo. Aina se ei ole mahdollista, mutta tällä hetkellä minä olen oikein tyytyväinen elämääni. Maha on täynnä eli perustarpeet on tyydytetty. Amarillossa oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, jäi hyvä mieli. Siihen ei ole paljon lisättävää.

Nyt nautin kotona omasta rauhasta, itse asiassa siitä on yli kaksi vuotta kun olen viimeksi ollut yksin viikonlopun kotona. Lauri on kyllä ollut täällä kun minä olen ollut poissa, mutta ei toisinpäin. Olen siivonnut kodin ja se on pysynyt järjestyksessä, ei sillä että se menisi heti sekaisin kun ollaan kahden, mutta nyt kaikki on niin kuin minä haluan.

Kuuntelin tänään ensimmäistä kertaa Leevi & the Leavingsin joululevyä Varasteleva joulupukki, se on kyllä ehdoton ykkönen joululevyistä. Nyt on ensimmäinen joulukuuta, niin sitä saa jo kuunnella. Se lämmin realismi, joka niistä lauluista välittyy on niin tuttua ja turvallista, se vie aina aikaisempiin jouluihin ja niiden odotukseen. Toisaalta ei saa olla väärässä mielentilassa niitä kuunnellessaan, silloin voi masentua ihan totaalisesti.

Lauri siellä edelleen vippaillee, oli kuulemma tänään päässyt jopa telkkariin asti, sitä oli zoomailtu maalintuloalueella. Harmi etten päässyt näkemään. No huomenna on luultavasti luvassa täysipitkää raporttia tapahtumista, odotan innolla.

Viikonloppuleski

Näin pääsi nyt käymään, Lauri lähti vippailemaan Rukalle, siellä saa nauttia olostaan täydellä ylläpidolla. Käyvät muun muassa katsomassa maailmancupin kisaa. Yritin kyllä vedota, että eikö olisi kiva jäädä kotiin minun kanssa, mutta... houkutus oli liian suuri. Eli nyt minä olen täällä koirien kanssa päineen. Parempi totutella, tätä on luvassa ensi vuonna reilusti lisää.

Huomenna on sitten Rempan hallituksen hautajaiset, porukka vaihtuu vähän isompaan ensi vuonna. Tänään olen ottanut ihan rennosti koirulien kanssa ja maistellut hiukan avopin (äitini keksimä määritelmä eli kun on avoliitto niin on sitten avoppikin) jättämää viiniä. Koirat painuivat jo nukkumaan, aamulla pitää lähteä sitten lenksulle niiden kanssa.

Tänään olin puhelimessa R:n kanssa ja ihmettelin että mitä se Suska vinkuu, se kuului R:lle asti. Päästyäni puhelimesta menin käymään makkarissa ja Suska oli hukannut itsensä meidän päiväpeiton alle. Se oli siis työntynyt tyynyjen luota sisään, mönkinyt siksakkia sängyn jalkopäähän ja oli siellä jumissa. Minä hirveän huudon kanssa sieltä sitä ajamaan pois, vaikka toisella taisi olla aito hätä että hän on hukannut itsensä. Sänky oli veikeän näköinen tapahtuneen jälkeen, aivan kuin myyrä olisi kaivanut siihen käytäviä.

Ehkäpä tästä kuvasta saa vähän mielikuvaa kolmiulotteisesta tilanteesta.

Muoksis. Vielä sen verran, että en ymmärrä miksi tuo otsikon kuva on kutistunut tuollaiseksi matalaksi...hmmm. No ehkä saan arvoituksen vielä selvitettyä. Jos jollain on hyviä neuvoja asian suhteen, kommentoikaa.

Maanantai ja muut viikonpäivät

Maanantai tällä viikolla oli erityisen hankala, johtuen kenties pikkujoululväsymyksestä tai muusta. Ensinnäkin kun minulle puhuttiin, kuulin kyllä, mutta en ymmärtänyt. Sitten kun kuulin, ymmärsin väärin. Ja seuraavaksi kävi niin, että en kuunnellut, mutta luulin kuitenkin ymmärtäväni. Tietenkään näin ei tapahtunut.

Tiistai on monesti jo helpompi ja tänään iloitsin siitä, että huomenna ovat viimeiset luennot ennen joulua. Eli keskiviikko on iloinen tiistain takia tällä viikolla. On kuitenkin vielä paljon muuta tehtävää, esseitä ja tenttejä, että yritän hillitä sitä ilostumista. Ja yksi ilonaihe tiistaissa on Pako.

Torstai on ihan ok, se on jo vähän kuin viikonloppuun laskeutumista. Perjantai on tooosi kiva päivä, se meinaa sitä että on lepoa edessä tai jotain muuta mukavaa mitä tehdään viikonloppuisin. Lauantaina saa nukkua pitkään ja sitten saa sellaista harvinaista herkkua, että juodaan yhdessä aamukahvit ja -teet ja luetaan lehtiä...Sama sunnuntaina, mutta sunnuntain kääntyessä kohti iltaa alkaa tuleva viikko jo painaa päälle ja pitää suunnittella kuinka taas selviää maanantaista.

Eiliseen maanantaihin liittyi myöskin tenttiahdistusta ja sitten koirankarva-ahdistusta, joka alkaa saada uusia mittoja. Tässä eilisen saldo, Suskaa voi käyttää mitta-asteikkona:

Tämä karvamäärä siis irtosi Salmasta pienellä harjauksella, meidän nurkista karvaa löytyy saman verran ellei enemmänkin. Suska näyttää kuvassa ihmettelevän miten kaverille on käynyt =) Toivottavasti tuo karvanlähtö loppuu kohta, että uusi pääsee alkamaan ajallaan. Ajallaan on helmikuussa, milloin on luvassa kahden nartun kahdet juoksut. Itsepä olen koirani halunnut. Huoksis. Joku saisi karvoista hyvät lapaset, nahkoja en luovuta kinttaiksi.

Pikkujouluilua

Nyt on pikkujoulut vietetty, meni ihan mallikkaasti. Hyvää juomaa, ruokaa ja porukkaa, hyvä resepti juhlille. Sovellettu tiernapoikaesityskin meni ihan kivasti, vaikkakin esiintyjillä oli siinä vaiheessa jo doupinkia veressä. Yleisön onneksi heillä taisi olla sama juttu =)

Pitää kuitenkin vielä esittää kysymys, että milloin ihminen oppii?

Minä en ole siihen vielä vastausta löytänyt, mutta jospa vielä joku kerta. Tulin tuossa myös pohtineeksi että mitä ovat pikkujoulut englanniksi ja ei mitään havaintoa. Yritin myös sanakirjasta mutta ei sieltä löytynyt kuin kökkö christmas party, ei se ole minusta ollenkaan sama asia.

Tulisipa ensi viikonloppu äkkiä, koska sitten pääsee luvan kanssa intoilemaan joulua.

Hälyttävä vahtikoira

Tänään onkin sitten siivouspäivä, ainakin koirat on sitä mieltä, koska ne päivysti tuolla lehtikorilla ja yrittivät selkeästi viestittää että se on liian täynnä. Suskakin istua tökötti sen vieressä ja valitti suureen ääneen. Seuraavassa teille pieni näyte, aika huonolaatuinen, mutta ehkä siitä saa selvää.

Sellainen hälyttävä vahtikoira meillä, lopulta syyksi kyllä paljastui korin taakse eksynyt namu, että ihan hyvä hajuaisti molemmilla. Tässä vielä kuva molemmista vinkumassa, tietty ääntä ei kuulu =)

Tänään luvassa vielä Laurilla poikien ilta Pekan kanssa ja minä lähden valmistelemaan pikkujouluja eli menen tiernapoikatreeneihin. Illalla minun pitää vielä paistaa kinkku sinne jouluihin, toivottavasti osaan sen tehdä oikein. Tai no ei se ongelma ole siinä paistamisessa, vaan siinä että miten saan kinkun pidettyä Laurin ulottumattomissa huomiseen iltaan asti :)

Etsintää

Nimittäin herkkujen etsintää. Päätin piilotella vaihteeksi koirien namuja olohuoneeseen ja ne taisikin heti arvata että mitä olen tekemässä. Nimittäin heti olkkarin oven sulkeuduttua alkoi Suskan vikinä tyyliin:"älä-jätä-meitä-tänne-me-kuollaan-jos-ei-heti-päästä-sinne-ihan-varmasti-heti-pitää-jotain-tapahtua-heti" ja oven raaputus. Salma siitä sitten innostui ja jopa haukahteli pari kertaa, minä tietty avasin oven vasta kun olivat asettuneet ettei tule väärinkäsityksiä siitä että tuolla tavalla saa oven kuin oven auki.

Tässä Salma epäilee että namut on tällä kertaa piilotettu jonnekin hyvin korkealle:

Suska puolestaan suuntasi heti tutulle repulle, se nimittäin oli oma-aloitteisesti viime viikolla mennyt ja hakenut repun sivutaskusta namupussin ja sitten onnellisena repinyt sitä pöydän alla ja syönyt herkkuja. Lauri oli ihmetellyt että mitä se touhuaa =)

Tällä kertaa repusta ei mitään löytynyt, mutta Suskalla muuten oli kyllä hyvä vainu namien suhteen ja Salma selvästi välillä taktikoi ja seurasi vain Suskan jälkiä ja yritti sillä tavalla saada herkkuja.

Väsynyt mutta onnellinen

No niin, reissu on käyty ja hyvin meni. On se niin hienoa seurata lajia, josta itse ei sinällään ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta joka kuitenkin näyttää aivan todella hienolta ja helpolta niille jotka sen osaa. Mirva ja Joonas pääsivät kovassa kisassa finaaliin ja sijoittuivat viidensiksi. Onnea, onnea!

Muutenkin matka meni sujuvasti, oltiin suhteellisen ajoissa hotellilla ja päästiin nukkumaan hyvissä ajoin. No joka tapauksessa oli hiukkasen hankaluuksia päästä ylös sängystä kuuden maissa aamulla tämän uuden talvirytmin myötä. Aamupala oli kuitenkin niin hyvä, että väsymys unohtui siinä samantien.

Paluumatkalla pikku blondi minussa pyrki väkisin esiin, kun piti tankata auto. Minä ihan muina naisina sanoin voivani tankata ja huruttelin tankin täyteen bensaa. Sitten etenin siitä vessaan kunnes kuulin nimeäni huudettavan ja kysymyksen:
"Tankkasitko sinä ysikasia???"
Ja minä reippaana huomasin heti että niinhän minä tein. Ja tapahtumien seuraava vaihe käsittääkin sitten paniikkisoiton Laurille että mitäs nyt tehdään ja Laurin rauhoittelut että ei ole mitään hätää, käy se auto sillä ysikasillakin. Sitten vielä toinen varmistussoitto Laurille että onhan nyt ihan varma jonka jälkeen matka pääsikin sitten jatkumaan. Huoh. Onneksi ei ole mahdollista ilman väkivaltaa pistää bensa-autoon dieseliä.

Ja niinhän siinä kävikin, auto kulki vielä sujuvammin kotiin päin jos mahdollista :). Keminmaassa sitten saunaan vielä ja sen jälkeen uni tulikin suhteellisen nopeasti. Lauri sitten haki minut eilen kotiin ja katsottiin Pirates of the Caribbean- Maailman laidalla. Ei ollut ihan niin hyvä kuin kaksi aiempaa niistä, meni hiukkasen oudoksi ja sekavaksi välillä.

Tänään on vielä Remburssin syyskokous ja luentoja kahdeksaan asti, onneksi nyt on viimeinen kerta ennen joulua kun näin pitkään pitää yliopistolla venyä. Koirat oli Laurilla mukana eilen minua hakemassa että Salma ja Pippuri olisivat saaneet keskenään riehua, mutta meno oli vähintäänkin vaisua, taisivat ujostella toisiaan. Olisi pitänyt päästä vapaana irrottelemaan, mutta ei ollut oikein mahdollisuutta siihen tällä kertaa. Ja Kiralla massu kasvaa, kohta sieltä putkahtaa pikku pentusia. Mutta nyt pitää lähteä syömään että jaksaa tämän päivän loppuun...

Pikkujouluprotestointia

Pitkiä päiviä yliopistolla tässä muutama takana, tuntuu että riittää jo. Tänään pääsen ajoissa kotiin, mutta huomenna on taas kahdeksaan illalla ja sitten pitää (tai siis saa) vielä lähteä Keminmaahan. Odotan kyllä jo Vaasan reissua innolla, toivotaan nuorisolle menestystä kisoihin.

Tänään keskityn siihen että en mene pikkujouluihin. En ollut sitä alunperin suunnitellutkaan, mutta jotenkin alkoi takaraivossa viriämään ajatus, että jos kuitenkin... Kun voipi olla sillä lailla, että kun on Rempan pikkujoulu niin en ole paikkakunnalla. Niin miten käy sitten tämän vuoden pikkujoulujen viettämisen? Tai no ei kai tässä mitään pikkujouluja tarvi, kun luvassa on kunnon perhejoulu mummolassa melkein koko suvun voimin.

Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tämänpäiväinen pikkujoulu on nyt kyllä aikaansa edellä. Loviisassa on täydet joulukoristelut ja kahvia hakiessa meinasi tärykalvot puhjeta kun joululaulut soi niin isolla. Vaikka kaupat ja markkinointitahot ovat jo kohta pari viikkoa tyrkyttäneet meille joulua, niin ei se tarkoita että se vielä olisi ovella... Liika ja liian aikainen hehkutus syö pohjan koko touhulta. (Ja protestipuheen jälkeen lähdenkin kotiin asentamaan jouluvaloja, eh)

Lauri ihana oli siivonnut kotona viikonloppuna, ei tarvi siitä huolehtia vähään aikaan. Tai no koirat kyllä huolehtii siitä ettei siistiminen lopu, onneksi on lunta maassa niin ei tarvi niitä kurajälkiä enää katsella. Salman agiurasta ei ole nyt kerrottavaa, ei päästy eilen treeneihin kun olin niin pitkään luennolla. Kunhan pääsen täältä kotiin, lähden koirien kanssa kunnon lenkille ottamaan happea ja vaihtamaan ajatuksia. Ja unohdan ne pikkujoulut.

Juhlat takana, elämä edessä

Viikonlopun juhlimiset meni mallikkaasti ja toipuminen juhlahumusta kesti tänne asti. Kuvassa uunista vedetty insinööri ja minä ettei tule yksinäistä.


Kiitokset vielä Erjalle ja Hannulle, joiden myötävaikutuksella juhlat saatiin pystyyn. Onhan se mukava juhlia noin suurta saavutusta kunnolla.


Mitähän sitä seuraavaksi juhlittaisiin, hmmm... ei niistä sen enempää, pidetään jännitystä yllä.

Ja sitten muihin asioihin. Tiistaina oli taas agilityä ja se meni (jos mahdollista) vielä huonommin kuin viime viikolla. Salma karkaili ihan jatkuvasti ja minulla ei ollut siihen mitään kontaktia. Onneksi meidän ohjaaja on ihanan symppis ja sai minut näkemään, että ei ihan vielä kannata luovuttaa vaikka olin itse jo valmis lyömään hanskat tiskiin, heittämään pyyhkeen kehään tai kirveen kaivoon. Ohjaaja arveli (minkä jo taisin tietääkin) että kyse olisi johtajuus-ongelmista. Nyt linjaa on siis tarkistettu edelleen ja pitää vielä ostaa pitkä köysi että sen saa Salman perään roikkumaan ja sillä sitten estetään mahdollisuudet karkaamiseen.

Huomenna minä lähden isänpäivän viettoon mummolaan ja Lauri jää koissujen kanssa kotiin. Aikoo kuulemma ottaa ihan lunkisti kun kerrankin saa olla yksin kotona. Laurin oma-aika jatkuu vielä seuraavanakin viikonloppuna, kun minä olen Liljan ja Mirvan kanssa Vaasassa "huoltomiehenä". Ai niin, Lauri lupasi mennä silloin agilitykoulutukseen kuunteluoppilaaksi kun en itse pääse, jospa siitä vielä leivotaan Salman ohjaaja, kun niillä on parempi kontakti =)

Viikonloppua odotellessa

Viikko on hujahtanut nopeasti, huomenna lähdetään Kuusamoon. Salman kanssa käytiin tiistaina agitreeneissä, se meni tooosi huonosti. Salma karkasi monta kertaa, kävi haukkumassa toisia koiria ja ei kuunnellut minua oikeastaan ollenkaan. No ne esteet mitä tehtiin, meni kyllä hyvin. Kuitenkin tämän johdosta Salman etuoikeudet on karsittu eli johtajuutta uudelleenvahvistetaan. Oli siellä toisetkin koirat kyllä kuin siipiä vailla, kokeneemmat totesivat että se on yleistä hallikauden alussa. Möllejä tässä onneksi vasta ollaan =)

Tänä aamuna minulla oli Suska hukassa, yleensä se nukkuu jommassa kummassa koirien sängyistä. Nyt sitä ei ollut missään, ei sängyn alla tai muualla. No jotenkin tuli sitten mieleeni, että olin eilen ihmetellyt, että miksi minun vaatekaapin alahyllyltä on tippunut vaatteita, ajattelin että onkohan Lauri käynyt siellä. Mutta ei se Lauri ollut vaan Suzie, joka sieltä tyytyväisenä löytyi nukkumasta kuten seuraavasta näette:

Olin jo ehtinyt läsäyttää ovenkin kiinni, mutta se ei neitiä ollut haitannut, siellä se veteli tyytyväisenä sikeitä.

Meidän ihmisten elämään ei sen kummempia kuulu, opiskelua ja koulua. Minä tänään leivoin hiukkasen Laurin kemuihin, tein aprikoosihyytelökakun. Huomenna teen vielä pätkiskakun, se on sellainen kuivakakun tyyppinen viritys. Että sittenpä kaikki onkin valmista lauantaita varten, jos saadaan vielä itsemme mahtumaan juhlakamppeisiin =)

KÄsi!

Jooh, nyt voi virallisesti todeta että olen vielä vasta-alkaja tässä hommassa. Aloin muokkaamaan eilistä tekstiä ja poistin jotenkin ihmeellisesti koko artikkelin. Noh, kerrataanpa.

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, koirien kanssa touhuiltiin ja oli tosiaan ne agilityn estetalkoot, siirryttiin Imarin hallille talvikaudeksi suojaan treenaamaan. Tänään käytiin myös metsälenkillä koirien kanssa, Salmasta löytyi ikiliikkuja (taas kerran) ja kastuttiin kaikki läpimäriksi, vettä on satanut koko päivän.

Saa nähdä meneekö yö valvomikseksi sillä nyt tuulee tosi kovasti ja muuten niin rohkea Suska-koira on jostakin keksinyt että se on maailman pelottavin asia kun nurkat paukkuu. Suzie sitten päättää jakaa tämän pelkonsa tuijottamalla tiiviisti allekirjoittanutta silmiin ja antamalla äänimerkkiä tyyliin :"uuuuuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii" joka siis suomeksi meinaa että pelottaa ihan kauheesti. Lauri kyllä lupasi Suskalle turvallisen paikan kainalosta, näin poikkeuksellisesti, jos se siitä rauhottuisi.

Ensi viikonloppuna onkin sitten Kuusamon reissu, juhlitaan Laurin valmistumista ja sitten on Laurin enon vaimon viisikymppiset, luvassa on siis yhtä juhlaa.

Ja lopuksi, ennen kuin julistan itseni täydelliseksi kädeksi tietotekniikan suhteen, lisään kuitenkin että sain laitettua kävijälaskurin tänne sivulle. Vähän lohduttaa :)

Tulisi lunta!

Tulisi edes lunta, nykyinen ilma on ihan takamuksesta. Harmaa sää, harmaa mieli ja mitään ei saa aikaiseksi. Tälläkin hetkellä minun kuuluisi olla lukemassa tulevaan tenttiin ja täällä minä vaan netissä roikun, pah. Lohdutan itseäni sillä, että kun jätän asiat viime tinkaan, saan sitten sitäkin tehokkaammin aikaiseksi myöhemmin. Huoh.

Tämä blogin pitäminen ei olekaan niin helppoa kuin annetaan ymmärtää, tajusin juuri, että voidakseni kirjoittaa tänne jotain järkevää, olisi elämässä pitänyt tapahtua jotain. ..Jaa mutta kun tarkemmin ajattelen, niin onhan noita tapahtumia.

Viikonloppu meni mukavasti maalla, istuttiin muun muassa pitkästä aikaa nuotiolla ja paistettiin makkaraa. Saunottiin kovasti ja syötiin hyvin koko viikonloppu, että kiitokset emännälle ja isännälle ;)
Salma sai taas juosta kuin tuuli ja piilotella tavaroita, olisi varmaan mennyt uimaankin vielä, mutta onneksi oli riitettä veden pinnalla niin vähän hidasti. Tulevana viikonloppuna onkin agilityn estetalkoot, siirrytään sisätiloihin talven tullessa ja pääsee taas tuo meidänkin agihirmu taas vauhtiin.

Tiukkaa opiskelua ja työntekoa

Kiirettä pitää, molemmilla. Laurilla työt puskee niskaan ja minä istun aamusta iltaan luennoilla. Siinäpä ei sitten jääkään paljon aikaa muulle sosiaaliselle elämälle =). Tällä viikolla minulla alkoi aluekehityksen opintokokonaisuus, joka vaikuttaa oikeinkin mielenkiintoiselta. Varsinkin näin Pohjois-Suomea ajatellen erittäin ajankohtainenkin, olen melko varma (kuten moni muukin) että varsinkin pienet kunnat täällä ovat suurien muutosten ja haasteiden edessä.

Koirat ovatkin sitten meidän porukasta niitä, jotka ovat saaneet ottaa rennosti. Ehkä turhankin rennosti, olemme ihan varmoja että molemmat venyvät meidän sängyssä päivät pitkät. Siitä on karvaisia todisteita, että kiinni jäitte! No viikonloppuna on luvassa vähän rentoutumista kaikille, lähdemme kylästelemään Pudasjärvelle ja vähän juhlistamaan Laurin valmistumista. Salmakin pääsee Matin kanssa taas puuhommiin ;)

Ensilumen huumaa

Aina se jaksaa tuoda mieleen lapsuuden talvet, kun heti piti vetää ulkovaatteet niskaan, painua pihalle ja yrittää tehdä lumiukko huolimatta siitä kuinka vähän lunta sattui olemaan. Nyt ensilumen huuma näkyy meidän juniorista selvästi, ulos mentäessä piti tuijottaa tiiviisti tuota outoa, valkoista ainetta ja sitten työntää siihen ensimmäiseksi nenänsä ja pärskäyttää.

Laurin mielipide ensilumesta:"Eipä siinä." Käsite avattuna tarkoittanee sitä, että nyt se on tapahtunut, nimittäin muunnos ihmisestä insinööriksi, joka tarkkailee maailmaa pelkästään teknisten seikkojen avulla =).

Suskalle puolestaan kaivetaan kelsiturkki varastosta niskaan, jotta kylmyys ei pääse kolottamaan vanhoja luita. Ja sitten olemmekin kaikki valmiita valloittamaan tuon valkoisen maailman: minä ja Salma pomppien kuin pikkutytöt, kun Lauri ja Suska ottavat aikuisten roolit tällä retkellä.

Pokaaleja ja lomailua

Salmahan pärjäsi erityisen hyvin ensimmäisessä näyttelyssään, meillä voi joku päivä olla muotovalio talossa. Kiitos kuuluu tietenkin perheelle, joka käytti koirulia näyttelyssä, kun omistajat vain lomailivat Rodoksella. Eli suuri kiitos heille.

Loma sinänsä sujui aivan ihanasti, rennosti ja aurinkoisesti. Meressä puljailtiin joka päivä ja ehdittiin saarta kiertää vähän kauempaakin. Nyt jaksaa taas pitkän talven puurtaa täällä pimeydessä.

Eilen tutustuin ilmiöön nimeltä Facebook ja olen jo aika pitkälti addiktoitunut sen käyttämiseen. Harvemmin mikään noin nopeasti koukuttaa, mutta nyt niin on käynyt. Mielessä pyörii vain, että ketä kaikkia sieltä pitäisi löytää ja mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Tervetuloa!

Tämä blogi luotiin, jotta virtuaalimaailman kautta pääsisimme kertomaan kuulumisiamme ulkomaailmalle. Meillä tarkoitan ensinnäkin itseäni (Laura), avomiestäni Lauria sekä koiriamme Salmaa ja Suziea. Kuokkimisjärjestys arkielämässä yleensä kyllä vaihtelee, lauman alpha femaleksi nimeän ilman väittelyitä Suskan, joka ainakin omasta mielestään on perheen ykkösnarttu.

Minä opiskelen Lapin yliopistossa hallintotiedettä ja Lauri on näillä näppäimillä valmis energiatekniikan insinööri ja työskentelee Rovaniemen Energialla. Rovaniemellä siis asustellaan, tarkemmin Pöykkölässä, oikein viihtyisässä rivitalossa. Vapaa-aika kuluu koirien kanssa touhuillessa, hyvää ruokaa kokatessa ja olosta nauttiessa. Itse olen myös löytänyt takaisin vanhan harrastuksen pariin, eli aloitin tänä syksynä uudelleen karaten.