Toisilla on, toisilla ei

Hiihtoloma nimittäin. Minullakin olisi ollut, mutta sitten kuitenkin ajattelin, että taloudellinen tilanne on notkollaan, joten ilmoitin että voin tehdä vuoroja sairaalalla ja heti pärähti kaksi viikkoa. Hyvä vaan, päätin ajatella taloudellista puolta. Saamme Salman kanssa myös seuraa, Mirva ja Veera tulevat vierailulle.

Autokin on taas kotona, en sano siitä sen enempää, ettei se taas ota nokkiinsa ja hajoa. Mutta mikä onni onkaan, että vaikka auto on ollut hajalla niin ystäviä on löytynyt auttamaan aina kun on apua tarvinnut. Kyytiä on löytynyt joka suuntaan ja sitten on vielä nämä kauempana olevat ystävät olleet hengessä mukana. On saanut aina purkautua milloin mistäkin ärsytyksestä ja kuunteleva korva on ollut avoin 24/7 (tänks Riikka). Tässä kun pohdin ystävien merkitystä, niin sitä ei voi kyllä aliarvioida. Olenkin pitänyt itseäni onnekkaana siinä suhteessa, että minulla on monta läheistä ystävää. Ja niin kuin nykyisin sanotaan, ystävät ovat eräänlainen "kakkos"perhe, kun elämä heittelee ympäri maailmaa, ovat ystävät kuitenkin tukena.

Karvakavereista tai siis nykyisestä kaverista sen verran, että Salman kanssa meillä on täällä arki palannut uomiinsa. Ihanaa ollut rysytä metsässä, Salma varsinkin on ihan täpinöissään joka kerta kun näkee että lähdetään metsän suuntaan. Itse asiassa, jos se saisi päättää, me ei muualla käytäisikään kävelemässä. Ja voi sitä pikkukoiran onnea kun on saanut hangessa repattaa ja rymytä, jolloin koko normaalisti soopelivärinen koira on ihan valkoinen.

Sodankylä

Laurin valatilaisuus oli perjantaina Sodankylässä ja sinnehän piti lähteä katsomaan, että minkälaisissa oloissa miestä pidetään. Olihan siellä paljon porukkaa, omaisia oli arviolta yli 2000 henkeä, olihan alokkaitakin jo 800 kappaletta. Joukosta kyllä huomasi, että nuoria poikiahan näistä suurin osa vielä oli. Mukava tilaisuus sinänsä, minuun tekee aina niin suuren vaikutuksen livebändi ja jääkärimarssi =) Tässä kuva ohimarssista, Lauri siinä melko keskellä hengailee:

Ivalossa kuulemma varusmiehillä on aina sellainen päivä kuin Sissit ja Sussut, eli varusmiesten kauniimmat puoliskot saavat tulla käymään. Sellainen olisi kyllä kiva, mutta Sodankylässä sitä ei järjestetä. Päästinhän me kyllä nyt tutustumaan niihin tupiin, ei ne olleet niin ankeita kuin olisi voinut armeijalta odottaa. Laitetaanpa tähän vielä kuva jääkäri Kilpijärvestä särmän punkkansa luona. Yläpeti on siis Laurin.

Paluumatkalla Erja sitten otti Suskan mukaansa Pudasjärvelle hermolomalle, joka siis oli tarpeen sekä Suskalle että minulle. Salma jäi tänne pitämään minulle seuraa, että ei ihan tule yksinäistä kun Lauri taas tänään palaa harmaisiin. Viikonloppu onkin mennyt kotosalla, sillä auto on edelleen korjaamolla, eikä tietoa milloin saadaan se takaisin... Pitää taas sumplia muita kyytejä, että selviää arjesta.

Tautista menoa

Viikko on mennyt hitaasti kituessa flunssan kourissa ja loppua ei vielä näy. Kuume on laskenut, mutta hirveä yskä on edelleen päällä. Yskin niin kovasti että oksennan vähän väliä, tämä oli lapsuudessa hyvinkin tuttu ilmiö.

Lauri oli onneksi pari päivää hoitamassa meitä, tuli tiistaina lomille ja lähti takaisin torstaina. Autoakin ehdittiin taas siinä välissä korjaamaan, tai siis käyttämään korjautuksella. Toivottavasti se on nyt kunnossa, eikä löydy enää kolmatta vikaa.

Koirat tahtovat olla vähän levottomia, tai Salma erityisesti kun en voi niiden kanssa tehdä mitään himolenkkejä. Suskakin kyllä käyttäytyy erikoisesti, seuraavassa filminpätkä siitä kuinka Suska yrittää saada Salmaa leikkiin härppimällä sitä tassulla naamaan:

Kelkan kääntö

Tadaa, edessä uusi, uljas viikko. Eilen illalla tajusin jotain. Se oli sellainen asia, että olen tainnut olla negaatiomagneetti. Minä olen aina ajatellut, että hyvät asiat vetävät puoleensa hyviä asioita. En vaan ole huomannut, että se sama toimii negatiivisten asioidenkin kohdalla. Taisin viime viikon oikein kerjätä kaikkea inhaa ja ilkeää tulevaksi, huhhuh. Annoin itseni hukata sen luottavaisen Lauran, joka uskoo siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan ja kunhan itse tekee parhaansa, eikä anna muiden vaikuttaa omaan mielialaansa, kaikki menee hyvin. Joo, nyt saa sitten vapaasti siirtyä siihen osioon, missä kyseenalaistetaan minun mielenterveyteni.

Kuitenkin, perusteeksi teorialleni kaikki alkoi tänään selviämään, kun olin päättänyt luopua turhasta negatiivisesta painolastista. Auto tuli kuntoon ja sain sen kotiin. Lauri lähetti viestin, että pääsee huomenna lomille. Muun hyvän päälle ei edes Suskan vinkuminen voinut minun hyvää oloani pilata, sehän on vain onneton jostain syystä. Tämän päivän olen yrittänyt saada sille parempaa oloa huomiomalla sitä vähän enemmän, ehkä me vielä löydetään se yhteinen tie.

Ehkä kyse olikin siis jostain opetuksesta, jonka maailmankaikkeus oli päättänyt minulle järjestää. Aion ottaa siitä opikseni, mutta muistaa myös sen, että ei kaikki voi olla aina yhtä ihanuutta ja mahtavuutta, vaan elämän kohokohdat huomatakseen pitää aina välillä viettää aikoja siellä matalammilla pinnoilla. Ja sitten kun nousu tulee, sen kyllä tuntee joka solulla.

Reklamaatio

Olisikohan jotain paikkaa minne voisi jättää reklamaation ja kyselyn viikon palautuksesta. Tämä viikko on ollut sellainen, että voisin tehdä valituksen siitä melkein kokonaisuudessaan ja vaihtaa sen vaikka uuteen. Saldo lyhyesti: auto hajosi kaksi kertaa ja on edelleen rikki, luennot ja tentti jäi tekemättä, Laurin viikonloppuloma peruttiin ja en saanut harjoitteluvoucheria. Nyt kun näitä tässä listaan, niin pieniltä ne tuntuu, mutta tapahtuneina itselle jotenkin kumman ahdistavilta.

Oli tässä viikossa hyvääkin, treffasin Elinaa ja Hannaa perjantaina ja olikin oikein mukava ilta. Yllätyin Bryan Johnson Big Bandin hyvyydestä AC/DC coverien soittajina. Muuta hyvää tässä viikossa oli, että kun olin pulassa auton kanssa, oli ystäviä auttamassa, kiitos =)

Tänään käytiin koirien kanssa lenksulla (tai siis kyllähän me käydään joka päivä) ja satoi jotain ihme höttöä, alijäähtynyttä vettä ja räntää. Ihana talvi. Ruokin koirat, annoin Salmalle nappulat sen "touhupallosta", Suska ei siitä jaksa välittää. Salma on nyt aika tyrmässä, että ilmeisesti pikkuaivot joutuivat koville ruuan hankinnan suhteen. Seuraavassa pätkä operaatio pyörittelystä, se on aika huono laatuinen tuolla kameralla otettuna, pitää varmaan siirtyä kännykällä kuvaamiseen, silläkin tulee parempaa kuvaa.

Oman navan kiertorata

Minun elämä tällä hetkellä pyörii aika tehokkaasti oman navan ympärillä tässä uudessa itsenäisyyden tilassa. Saavutetulla alfanarttuasemalla laumassa oletettavasti koirienkin tulisi pyöriä minun navan ympärillä. Kuitenkin tilanne Suska Hynttysen mielestä on se, että hän on alfanarttu ja minä sekä Salma Salmix Pööpiäinen pyöritään hänen ympärillään. Eli suomeksi: tämä ei vaan onnistu. Minulla menee joka päivä hermot ja pasmat sekaisin tuon yhden viisikiloisen rääpäleen takia. *ahdistus*

Autohan teki lopullisen tenän viikonloppuna ja maanantaina pelastavat enkelit Kasperi ja Jussi auttoivat minua saamaan auton korjaamolle. Sieltä luvattiin että se ehditään korjata ensi viikolla. Mutta tadaaa, sainkin jo soiton että auto on kunnossa ja sen voi hakea pois. Jakopäähihna oli hypännyt yli ja koska se on vaihdettu ajallaan, meni koko hommeli korjaamon piikkiin ja mitään laskua ei tullut. Ihana tunne. Jottei liian positiivisiksi heittäydyttäisi siinä pelossa, että liika hehkutus saa tapahtumaan jotain pahaa, niin tiskikone on edelleen rikki.

Luin tässä päivänä eräänä yksinäisyydestä juttua ja siinä sanottiin, että aikuisen tulisi osata olla yksin, että yksinäisyys on osa normaalia elämää ja että sitä voi jopa harjoitella. Yksinäisyydessä ehtii kuunnella itseään ja löytää sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei toisten läsnäollessa kuule. Itse olen aina kaivannutkin hiljaisia hetkiä itseni tutkiskeluun, en jaksa jatkuvassa höpötyksessä olla kovinkaan kauaa (hox! omaa ääntäni ei luonnollisesti lasketa). Olen toki tietoinen, että jotkut voivat olla yhdessä ja silti yksinäisiä, minusta se on huomattavasti pahempi vaihtoehto kuin fyysinen yksinolo. Tähän kuitenkin tottuu ja tietää että kun toinen on paikalla, hän on samalla paljon enemmän kuin paikalla eli hän on läsnä ja ymmärtää huolimatta siitä mikä oma olotila sattuu sillä hetkellä olemaan.