KÄsi!

Jooh, nyt voi virallisesti todeta että olen vielä vasta-alkaja tässä hommassa. Aloin muokkaamaan eilistä tekstiä ja poistin jotenkin ihmeellisesti koko artikkelin. Noh, kerrataanpa.

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, koirien kanssa touhuiltiin ja oli tosiaan ne agilityn estetalkoot, siirryttiin Imarin hallille talvikaudeksi suojaan treenaamaan. Tänään käytiin myös metsälenkillä koirien kanssa, Salmasta löytyi ikiliikkuja (taas kerran) ja kastuttiin kaikki läpimäriksi, vettä on satanut koko päivän.

Saa nähdä meneekö yö valvomikseksi sillä nyt tuulee tosi kovasti ja muuten niin rohkea Suska-koira on jostakin keksinyt että se on maailman pelottavin asia kun nurkat paukkuu. Suzie sitten päättää jakaa tämän pelkonsa tuijottamalla tiiviisti allekirjoittanutta silmiin ja antamalla äänimerkkiä tyyliin :"uuuuuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii" joka siis suomeksi meinaa että pelottaa ihan kauheesti. Lauri kyllä lupasi Suskalle turvallisen paikan kainalosta, näin poikkeuksellisesti, jos se siitä rauhottuisi.

Ensi viikonloppuna onkin sitten Kuusamon reissu, juhlitaan Laurin valmistumista ja sitten on Laurin enon vaimon viisikymppiset, luvassa on siis yhtä juhlaa.

Ja lopuksi, ennen kuin julistan itseni täydelliseksi kädeksi tietotekniikan suhteen, lisään kuitenkin että sain laitettua kävijälaskurin tänne sivulle. Vähän lohduttaa :)

Tulisi lunta!

Tulisi edes lunta, nykyinen ilma on ihan takamuksesta. Harmaa sää, harmaa mieli ja mitään ei saa aikaiseksi. Tälläkin hetkellä minun kuuluisi olla lukemassa tulevaan tenttiin ja täällä minä vaan netissä roikun, pah. Lohdutan itseäni sillä, että kun jätän asiat viime tinkaan, saan sitten sitäkin tehokkaammin aikaiseksi myöhemmin. Huoh.

Tämä blogin pitäminen ei olekaan niin helppoa kuin annetaan ymmärtää, tajusin juuri, että voidakseni kirjoittaa tänne jotain järkevää, olisi elämässä pitänyt tapahtua jotain. ..Jaa mutta kun tarkemmin ajattelen, niin onhan noita tapahtumia.

Viikonloppu meni mukavasti maalla, istuttiin muun muassa pitkästä aikaa nuotiolla ja paistettiin makkaraa. Saunottiin kovasti ja syötiin hyvin koko viikonloppu, että kiitokset emännälle ja isännälle ;)
Salma sai taas juosta kuin tuuli ja piilotella tavaroita, olisi varmaan mennyt uimaankin vielä, mutta onneksi oli riitettä veden pinnalla niin vähän hidasti. Tulevana viikonloppuna onkin agilityn estetalkoot, siirrytään sisätiloihin talven tullessa ja pääsee taas tuo meidänkin agihirmu taas vauhtiin.

Tiukkaa opiskelua ja työntekoa

Kiirettä pitää, molemmilla. Laurilla työt puskee niskaan ja minä istun aamusta iltaan luennoilla. Siinäpä ei sitten jääkään paljon aikaa muulle sosiaaliselle elämälle =). Tällä viikolla minulla alkoi aluekehityksen opintokokonaisuus, joka vaikuttaa oikeinkin mielenkiintoiselta. Varsinkin näin Pohjois-Suomea ajatellen erittäin ajankohtainenkin, olen melko varma (kuten moni muukin) että varsinkin pienet kunnat täällä ovat suurien muutosten ja haasteiden edessä.

Koirat ovatkin sitten meidän porukasta niitä, jotka ovat saaneet ottaa rennosti. Ehkä turhankin rennosti, olemme ihan varmoja että molemmat venyvät meidän sängyssä päivät pitkät. Siitä on karvaisia todisteita, että kiinni jäitte! No viikonloppuna on luvassa vähän rentoutumista kaikille, lähdemme kylästelemään Pudasjärvelle ja vähän juhlistamaan Laurin valmistumista. Salmakin pääsee Matin kanssa taas puuhommiin ;)

Ensilumen huumaa

Aina se jaksaa tuoda mieleen lapsuuden talvet, kun heti piti vetää ulkovaatteet niskaan, painua pihalle ja yrittää tehdä lumiukko huolimatta siitä kuinka vähän lunta sattui olemaan. Nyt ensilumen huuma näkyy meidän juniorista selvästi, ulos mentäessä piti tuijottaa tiiviisti tuota outoa, valkoista ainetta ja sitten työntää siihen ensimmäiseksi nenänsä ja pärskäyttää.

Laurin mielipide ensilumesta:"Eipä siinä." Käsite avattuna tarkoittanee sitä, että nyt se on tapahtunut, nimittäin muunnos ihmisestä insinööriksi, joka tarkkailee maailmaa pelkästään teknisten seikkojen avulla =).

Suskalle puolestaan kaivetaan kelsiturkki varastosta niskaan, jotta kylmyys ei pääse kolottamaan vanhoja luita. Ja sitten olemmekin kaikki valmiita valloittamaan tuon valkoisen maailman: minä ja Salma pomppien kuin pikkutytöt, kun Lauri ja Suska ottavat aikuisten roolit tällä retkellä.

Pokaaleja ja lomailua

Salmahan pärjäsi erityisen hyvin ensimmäisessä näyttelyssään, meillä voi joku päivä olla muotovalio talossa. Kiitos kuuluu tietenkin perheelle, joka käytti koirulia näyttelyssä, kun omistajat vain lomailivat Rodoksella. Eli suuri kiitos heille.

Loma sinänsä sujui aivan ihanasti, rennosti ja aurinkoisesti. Meressä puljailtiin joka päivä ja ehdittiin saarta kiertää vähän kauempaakin. Nyt jaksaa taas pitkän talven puurtaa täällä pimeydessä.

Eilen tutustuin ilmiöön nimeltä Facebook ja olen jo aika pitkälti addiktoitunut sen käyttämiseen. Harvemmin mikään noin nopeasti koukuttaa, mutta nyt niin on käynyt. Mielessä pyörii vain, että ketä kaikkia sieltä pitäisi löytää ja mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Tervetuloa!

Tämä blogi luotiin, jotta virtuaalimaailman kautta pääsisimme kertomaan kuulumisiamme ulkomaailmalle. Meillä tarkoitan ensinnäkin itseäni (Laura), avomiestäni Lauria sekä koiriamme Salmaa ja Suziea. Kuokkimisjärjestys arkielämässä yleensä kyllä vaihtelee, lauman alpha femaleksi nimeän ilman väittelyitä Suskan, joka ainakin omasta mielestään on perheen ykkösnarttu.

Minä opiskelen Lapin yliopistossa hallintotiedettä ja Lauri on näillä näppäimillä valmis energiatekniikan insinööri ja työskentelee Rovaniemen Energialla. Rovaniemellä siis asustellaan, tarkemmin Pöykkölässä, oikein viihtyisässä rivitalossa. Vapaa-aika kuluu koirien kanssa touhuillessa, hyvää ruokaa kokatessa ja olosta nauttiessa. Itse olen myös löytänyt takaisin vanhan harrastuksen pariin, eli aloitin tänä syksynä uudelleen karaten.