Viikot menee niin nopeaa ettei tahdo perässä pysyä. Arki menee omalla painollaan, pienenä lisämausteena on jännätty jo kohta toista viikkoa että saako Kalle MPR-rokotteesta mitään reaktiota, ja nyt uskaltaa varmaan jo huokaista että rokotereaktiot kiersi kaukaa tällä kertaa. Viime yönä ilmestyi yksi (1) näppy poskeen ja ylihysteerinen äiti diagnosoi sen heti vesirokoksi, mutta näppy alkaa haihtumaan eikä uusia ilmesty, joten taisin olla väärässä. Päiväkodissa oli Kallen aloitettua vesirokkoa liikkeellä, mutta olisi kai se jo kuukauden aikana puhjennut.

Saatiin vihdoin ja viimein myös uusi tulostin hankittua (edellisessä ei kyllä sinänsä ollut muuta vikaa kuin tuhottoman kalliit mustekasetit joiden hinnalla saisi jo kaksi uutta tulostinta), joten nyt pääsee tulostamaan Kallen reissuvihkoon kuvia mitä ollaan touhuttu ja täydentämään myöskin kuvakorttien sarjaa. Olen ihan täpinöissäni siitä, että nyt meiltä löytyy myös oma laminointikone, onkohan tämä ihan normaalia? Pitäisikö huolestua? Kuvakorttien määrää ollaan kasvattamassa maltillisesti ja onneksi Kallella alkaa nyt syksyn aikana pyörimään puheterapia niin saadaan varmasti hyviä vinkkejä myös kuvakommunikointiin.

Kolpeneen palvelukeskuksesta tuli postia, että Kallen paperit on onnistuneesti siirretty heidän huomaansa ja Kallen kontrollikäynnit ovat ensi vuodesta lähtien siellä. Jätämme keskussairaalan asiakkuuden haikeina taakse, saimme siellä kyllä erittäin hyvää palvelua ja olemme kaikki erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön, iso kiitos vielä kaikille Kallea hoitaneille tahoille! Hyvillä mielin suuntaamme kuitenkin tulevaan, sillä olemme kuulleet paljon hyvää Kolpeneestakin.

No nyt kun olen kerran vauhtiin päässyt niin laitanpas tähänkin vielä ylös ihan itseäkin varten Kallen tämän hetkistä tilannetta. Liikkuminen tapahtuu nykyisin pääsääntöisesti pystyasennossa, yhdestä kädestä kävelyttäminen on harjoituksen alla ja alkaa sujua jo melko hyvin (tämä taito on ihan pelastus varsinkin mahaa kasvattavalle äidille). Rollaattori on myös kovassa käytössä, mutta vanhemman pitää olla kuitenkin valmiudessa ottamaan koppi, jos ukkeli meinaa kaatua. Lyhyen ajan tavoitteiksi fysioterapiassa on merkitty Kallen kävelyttäminen yhdestä kädestä, kävelytelineellä käveleminen 3 m itsenäisesti ja housujen lahkeiden riisuminen itse. Kaksi ensimmäistä näistä on jo siis saavutettu, ja siitä on vasta kuukausi kun tavoitteet asetettiin, jihuu! Kommunikoinnin osalta Kallen sanavarasto on ennallaan, kysymyksiin Kalle vastaa yleensä:"ei" ja häntä pitääkin muistuttaa että jos tahtoo tehdä jotain niin silloin vastataan:"joo", jolloin suusta yleensä alkaa kuulumaan:"oooooooo" :). Sanojen alkutavuja Kalle tapailee ahkerasti ja omat jutut luistaa hyvin, asiaa tuntuisi olevan niin paljon että senkin vuoksi kuvien lisääminen tuntuu ajankohtaiselta, tukiviittomat kulkevat siinä rinnalla myös. Varmaankin vanhemmilla päiväkotikavereilla on osuutta Kallen kehityspyrähdykseen, mallioppiminen on aina ollut Kallelle tosi hyvästä. Kallesta on uudessa ryhmässä tullut kunnolla iso poika, mutta kotona on edelleen kiva kaivautua äidin tai isän kainaloon ja pusuhalitella vähän aikaa.

Viikonloppua vietettiin Pudasjärvellä ja sieltä saaliina oli muun muassa tämä:

Tai siis saaliina oli sankollinen puolukoita joista keittelin tänään hilloa. Marjastus sujui anopin suosiollisella avustuksella niin, että minä keräsin 1/3 sankoa ja Erja loput :) En suostu myöntämään että Ursulan mukanaololla olisi ollut vaikutusta poimintanopeuteen, taisi vain Erjalla olla enemmän harjoitusta alla. Saatiin mukaan myös itsekasvatettuja perunoita, sipuleita ja valkosipuleita, namnam!

Kallekin kävi tutkimassa ja maistelemassa puolukoita metsässä:

Koirakin oli mukana vaikka siitä ei nyt kuvatodisteita olekaan, harmi sinänsä sillä Salma on innokas marjastaja. Sille kelpaa ihan kaikki marjat, ja parasta sen mielestä onkin kun emäntä ystävällisesti osoittaa sille hyvät ja marjaisat varvut (lue: emäntä omassa rauhassaan yrittää poimia marjoja ja koira syö ne suoraan käden edestä).

Nyt on hyvä jatkaa uuteen viikkoon levänneenä ja rentoutuneena, Kalle palautui vielä kotona lueskelemalla Myyrää pyykkikorissa:

Huomenna olisi luvassa sokerirasitustestiä, en odota oikein innolla, mutta eiköhän tuo mene. Eniten ottaa päähän testin kesto, siellä labrassa pitää homehtua useampi tunti. Onneksi on työkavereita naapurissa joita voi nakittaa pitämään seuraa :)

Kesäpaloja

"Kalle, menethän varovasti niitä portaita alas":


Onneksi oli pitkä nurmikko niin nauratti vain pehmeä laskeutuminen miestä itseäänkin.

Kesän parhautta oli myös veneily:


-

Kesälomat on virallisesti lusittu ja eka työviikko/hoitoviikko on meillä kaikilla takana. Itsehän ehdin olla pari viikkoa ennen lomaa sairaslomalla supistelujen takia, onneksi onneksi ne tuntuvat loppuneen kuitenkin kuukauden levon myötä. Kesällä vietettiin aikaa ihanien ihmisten kanssa, oli oikein rentouttavaa. Vietin myös sairaslomalla yhden kokonaisen viikon kotona yksin lepäillen kun miesväki mökkeili, oli ihanan outoa ja tuli todellakin levoksi se aika. Nyt paluu arkeen on tosiasia, Kalle aloitti uudessa päiväkotiryhmässä ja tuntuu, että alkaa sopeutua sinne ihan hyvin. Minulla on vielä ensi viikko töitä ja sen jälkeen pitäisi käydä taas gradun kimppuun, töitä saatan tehdä vielä satunnaisesti.

Nyt on tapahtunut niin paljon juttuja, kivoja sellaisia siis, että en osaa oikein eritellä mitään sen kummempaa tähän kun tuntuu että jää niin paljon kertomatta. Kuvatkin kesän ajalta on vielä pääosin Laurin puhelimessa, pitäisi siirtää ne koneelle. Mutta meno on meillä kuitenkin melko seesteistä ja Kallen kanssa jutut on hyvässä vaiheessa. Puheterapia alkaa pyörimään nyt syksyllä ja muuten jutut on kunnossa, eletään tavallista arkea. Ehkä hyvä näin, että saa kerätä vähän voimia, koska joulun tienoilla kuvio muuttuu ihan varmasti :)

Kallehan on huumorimiehiä ja tällaisia hupattelujuttuja meillä harrastetaan päivittäin:


Mutta nyt siivoushommiin että ei mene harakoille koko lauantai, mukavaa viikonloppua kaikille!