Olen taas pähkäillyt tämän blogin tarkoituksenmukaisuutta ja mitä täällä jaan elämästäni ja erityisesti lasteni elämästä. He kun eivät vielä voi itse vaikuttaa siihen mitä heistä tänne laitan. Toisaalta, en ole täällä mitään valtiosalaisuuksien tasoisia asioita jakanut, mutta silti mietin, mikä on järkevää. Luulen että jatkan samalla linjalla kuitenkin, ja kun päivitystahti on näinkin kiivas (hahahahaa) niin jos joku vielä jaksaa seurata, olen vain positiivisesti yllättynyt. No se siitä taas :)

Elämään kuuluu vahvasti arjenmakuinen meno, päivät seuraa toisiaan hyvällä rutiinilla ja asiat ovat ihan mallillaan. Hilla tuntuu oppivan joka päivä jotain uutta, tukea vasten kävelee ja uutena juttuna on joka paikkaa kiikkuminen tai ainakin kiikkumisen yrittäminen. Kalle puolestaan treenaa kovasti taitavaa kaatumista, ei ole enää kovin paljon pää kopsahdellut, vaikka välillä nurin meneekin. Kävely sujuu edelleen yhdestä kädestä taluttaen tai rollarilla, itsenäiseen kävelyyn on vielä matkaa mutta treenataan kovasti. 

Ensi viikolla vietetään lomaa ja tällä kertaa ei suunnitella mitään etukäteen (vaikea paikka, minulle ainakin) vaan katsotaan mitä eteen tupsahtaa. Opiskeluhommia olisi vaikka muille jakaa, päiväuniaika on melko rajallinen aloittaa kouluhommat ja monesti kääntyykin kotitöiden teoksi... Hiljaa hyvä tulee.