Ensin oli peruna...

 

Eihän se niin herkkua tietty aluksi ole, mutta pikkuhiljaa. En kyllä muistanut, että kuinka sotkuista ja tarkkuutta vaativaa hommaa tuo ruokailu on, mössöä löytyi lopuksi joka paikasta paitsi sieltä suusta.

Viikonloppu meni sitten kotosalla, Kalle on vielä toipilas niin ei lähdetty mihinkään ja Kalle viettääkin vielä tämän päivän kotona ottamassa rauhallisesti. Äitienpäivä meni mukavasti, sain aamulla herätä siihen että minulle tarjoiltiin aamupala sänkyyn kera kahden lämpimän pötkylän. Kohokohta taisi olla kun vanhempi pötkylä veti lahja-alkkarit kaulaan :) Sain myös hienon kukan ja kortin sekä luvan jatkaa unia syötyäni. Uni kyllä maistuikin ihanalle, yöt ovat olleet vähän katkonaisia. Lauri kokkasi vielä iltapäivällä herkkuruokaa ja minä sain laiskotella koko päivän. Varsinainen äitienpäivälahja oli sitten tämä:

Kuva lainattu täältä

Joo-o, meidän isimiehestä on tulossa kovaa vauhtia motoristi ja minusta ilmeisesti siinä kyljessä. En kuitenkaan ihan vielä ole omaa korttia ajamassa, vaikka ajatuksena sekin on kyllä käynyt mielessä. Ensin kuitenkin turvallisesti kyytiin :) Että ilmoittautukoot he ketkä tahtovat pari naperoa hoiviinsa siksi aikaa kun vanhemmat lähtevät vähän kruisailemaan. Laurin harrastushan tuo pääasiallisesti on ja olen tässä kehitellyt itselleni jotain omaa. Muistinkin että olin aloittelemassa juoksukoulua ennen kuin Hilla ilmoitti tulostaan, ja nyt ajattelin ottaa uuden yrityksen ja aloittaa sellaisella superhelpolla ohjelmalla, joka sopii myös tällaiselle rapakuntoiselle :D Ja nyt tätä on pakko alkaa toteuttamaan kun tänne sen kirjoitin, d-ouh! Saa nähdä kuinka käy, en ole ollut ikinä mikään juoksun ystävä, mutta sen "helppouden" takia on melkein kokeiltava, siihen kun ei tarvi mitään tiettyä aikaa/paikkaa, niin luulisi olevan helpommin toteutettavissa kuin esimerkiksi kuntosalijäsenyys. Saa nähdä :)

Kalle on taas kuumessa. Harmillista, sillä viikonloppuna oli tarkoitus käydä moikkaamassa isomummoa äitienpäivän kunniaksi. Vielä on se mahdollisuus, että sunnuntaina päästään käymään päiväseltään, jos huomenna olisi kuumeeton päivä. Sairastuvassa on kulutettu aikaa muovailemalla ja askarrellen. Melko virkeä ukkeli on ollut kuumeesta huolimatta, ainoa mikä vähän hidastaa on ataksian korostuminen, meno on vähän huterampaa kuin terveenä. Me muu perhe ollaan toistaiseksi oltu terveinä ja toivottavasti pysytäänkin.

Mukavia juttuja viikkoon on myös mahtunut, viranomaistahot ovat olleet meitä kohtaan taas oikein ystävällisiä, Kallen vammaispysäköintilupa on nyt kunnossa ja muutostöitä asuntoon on tehty kulun helpottamiseksi ja lisää on vielä luvassa :) Oikeinkin kivoja hommia, helpottaa elämää huomattavasti. En muista joko kirjoitin vammaistukiasiasta tänne, mutta tällä kertaa sekin myönnettiin Kallelle pidemmäksi aikaa, ihan kouluiän kynnykselle, joten sekin vuosittainen murheenkryyni on nyt vähäksi aikaa poissa kuvioista, ihanaa!

Viikonloppua vietettiin Ernon ja Millan luona Limingassa. 

Miehet ruoanlaitossa.

Erno-eno.

Salma nauttii Millan kyljessä.

Vappuna ei käyty vappumarssilla, mutta lapsilla oli kuitenkin vappupallot.

Kallella oli kyllä myös sellainen heliumpallo, mutta siinä on niin peloittava kuva etten uskalla julkaista :D

Kalle avasi myös pyöräilykauden, oi sitä vauhdin hurmaa. Melko hyvin onnistuu jo alamäkeen itsekin polkeminen. Ja omalla pihalla piti ottaa vähän offroadia ja huristella kaikista mahdollisista rapakoista.

Kallen kummisetä aka Pekkasetä oli meitä taas ilahduttamassa ja vappu pääasiallisesti menikin rennoissa merkeissä. Minä pääsin irroittautumaan ensimmäistä kertaa vähän pidemmäksi aikaa kotoa kun Lauri sai Hillan ottamaan pullosta maitoa, tähän asti pullo on ollut ihan nounou. Mutta siis jatkossakin voi lupeissa olla vähän enemmän omaa aikaa kuin vain yhden syöttövälin verran, kivakiva :) Grillikausikin avattiin kahdessa eri osoitteessa, meillä ja ystäväpariskunnan luona, hyvää oli ruoka molemmissa paikoissa.

Kalle on alkanut kertomaan viittoen omia ajatuksiaan, eilenkin sieltä tuli niin vakuuttavasti suusanallisen selityksen kera, että hän tahtoo ulos pyöräilemään ja kun totesin että odotetaan ensin että isä tulee kotiin, niin viittoi Kalle että soitetaan iskälle (ja oletettavasti hoputetaan kotiin :). Mukava kun on nyt enemmän keinoja ilmaista itseään. Toinen juttu mikä nyt on ajankohtaista on itsekseen kävelemään lähteminen, eilenkin Kalle vain päästi tuesta irti ja otti muutamia askelia. Tämä vähän kylmää äidin sydäntä, sillä tasapaino ei ole vielä ihan matkassa, vaan muutaman askeleen jälkeen kaadutaan joko suoraan naamalleen tai takaraivolleen jos kukaan ei ole ottamassa koppia. Vaan pitäähän sitä tietty harjoitella että oppii. Toinen in-juttu liikkumisen saralla on suoraan seinää vasten pystyyn nouseminen ja siinä hihhulointi.

Hillalla puolestaan oli eilen 4kk lääkärineuvola ja sielläpä ei ihmeempiä. Hyvin kasvaa, mitat 6640g ja 64,2cm. Vähän juteltiin kiinteiden aloittamisesta kun nyt on muutama yö mennyt ihan hulinaksi, jospa sillä rauhoittuisi tuo yösyöpöttely.  Jämeräksi tytöksi lääkäri kehui, mahallaankin punkeaa jo kovasti omien käsien varaan. Ääneen nauramisesta taisi tulla myös plussapojoja (hassua tämä kehityksen seuranta).