La-la-la-la-laryngiitti

alias kurkunpääntulehdus vaivaa pikkumiestä. Tynnyrimäinen yskä ja yskänpuuskat, ajoittain vinkuva hengitys ja yskän jälkeinen kipuitku meinaisi vähän sitä, tuumasi lääkärisetä ja toinenkin. Saatiin onneksi jotain doupping-yskänlääkettä ja nyt ukkeli tuolla vetää myöhästyneitä päikkäreitä oikein antaumuksella. Ja tämä laryngiitti voisi oireilla pahemminkin, toivottavasti ei tästä ylly. Korvat olivat onneksionneksionneksi puhtaat. Isänsä korvat.

Viime yö meni ihan hulinaksi juuri sen yskimisen ja itkemisen takia, jospa ensi yönä douppinglääke vähän auttaisi. Gradua pitäisi saada kirjoitettua, mutta kun omien silmien auki pitäminen on haasteellista, niin sellainen ajatustyö tuntuu vielä jotensakin erityisen haastavalta. Kaikki pointsit heille jotka pystyvät ajatustyöstä univajeella suoriutumaan, heitäkin on ja heille olen vähän kateellinen. Edellämainitun takia gradu on tällä hetkellä vaiheessa grrrrrrrrrrradu. Ja kun edellisessä postauksessa mainostin niitä täyspitkiä yöunia, niin tajusin että tuli informaatiovirhe. Eli yöunet keskeytyy kyllä edelleen joka yö ainakin muutamaan otteeseen, kun pitää käydä laittamassa ukkelille lisää peittoa tai silittelemässä rauhatonta nukkujaa. Mutta onhan se eri asia nopsaan käväistä kun jäädä hengailemaan hereille pidemmäksi aikaa. Ja hatunnosto heillekin jotka syystä tai toisesta yövalvomista harrastaa.

Ja hah, olisin voinut tähän käytetyn ajan köllötellä Kallen vieressä, mutta nou, en osaa nukkua päivällä vaikka kuinka väsyttäisi. No laitan kaikki pelimerkit reseptiyskänlääkkeelle parempien yöunien toivossa.

Flunssa-asteikolla 40 astetta celciusta

Kalle on ollut kipeänä tiistai-illasta, kuume on kolkutellut lähes koko ajan tuota maagista neljänkympin rajaa, tänään on onneksi alkanut jo hieman helpottaa. Mutta veteläksi vetää pikkumiehen ja vanhemmat ihan pelkästä valvomisesta, ollaan jo niin totuttu täyspitkiin yöuniin. Eilen kerroin Laurille miten crazy kirjoitetaan, tavasin:" cee, är, aa, äts, yy.." ÄTS?

Mitästä muuta, käytiin jokin aika sitten Kallen serkkupojan Onnin synttäreillä, Onni oli kova mies halailemaan *söpöliini*


Vietettiin tuossa pari viikkoa ilman sohvakalustoa kun edellinen lähti jo kiertoon ja uutta piti odottaa tehtaalta saapuvaksi. Voin kertoa että parin viikon jumppapallon päällä pomppimisen jälkeen tuota uutta sohvaa arvostaa ihan eri tavalla :) Vaikka tietty jumppapallolla istumisesta olisi enemmän hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Mutta yritäpä käyttää läppäriä jumppapallolla, vähän hankalaa!

Ihanaa kun kevät tulee, aurinko paistaa ja linnut laulaa-klisee. Ulkoilu on huomattavasti paljon nautittavampaa kun ei koko ajan meinaa jäätyä pystyyn. Tuotiin mummolasta kotikodin vanhoja potkureita pari kappaletta ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä. Kalle köytetään kyytiin kaulaliinalla, Salma puetaan valjaisiin ja eikun menoksi. Pääsee aika lujaa ja pikkukoira on yllättävän iso vetoapu kun keli on liukas. Salma osaa käskyn: "eteen!" ja vetää koko pikku ruumiinsa voimalla käskyn kuullessaan (kunnes kyllästyy ja väsähtää ja jättäytyy sivulle että pääsee helpommalla, mutta sitten mainitaan taas (taika)sana ruoka ja kaivetaan taskusta mahdollisesti nappula, jolloin vetohalut palaavat :D ).

Vaan nyt pitää rientää pikku poitilaan (Laurin sana: potilas+toipilas=poitilas) luokse!