Sellainen päivä

Toissapäivänä oli juuri sellainen päivä, mitä ei pitäisi olla kun perheen mies ei ole kotona (jep, taidan olla sovinisti). Ensiksikin autossa on jotain vikaa, en saanut sitä käyntiin pakkasella ja sitten kun lauhtui ja sain sen käyntiin, niin se nypyttää. Puhelinkonsultaatio Laurilta sitten eilispäivänä antoi tulokseksi, että autossa ei ole vikaa, vaan nypytys koneen ollessa kylmä on ominaisuus.

Toisekseen tiskikone meni rikki, huomasin sen siitä kun mennessäni keittiöön kastelin sukkani lattialla lainehtivaan veteen. Siinä olikin sitten työmaa irrottaa kone seinästä (töpselin mukana irtosi koko pistoke), vetää hartiavoimin kone kolostansa ja kuivata keittiö. Naama ehti punehtua useampaan kertaan projektin aikana. Hyvä uutinen on se, että ilmeisesti vesi on vuotanut kannen tiivisteiden läpi, eikä mistään putkesta esimerkiksi. Illalla pimeässä kävin sitten rysyämässä keittiössä, olin unohtanut että se tiskikone on keskellä lattiaa ja kumartuessani poimimaan pudonnutta puhelinta teloin vielä olkapääni kyseiseen laitteeseen. Kiljaisin.

Kolmas ongelma tällä hetkellä on Suska, se ei anna minun nukkua yöllä ja puuttelliset yöunet koettelevat hermoja oikein kunnolla. Suska siis vinkuu ja vonkuu ja mikään ei ole hyvä. Yöllinen valitusvirsi on kuitenkin pahin, en muista milloin oli edellinen aamu että sain herätä omia aikojani enkä Suskan vinkumiseen. Kiristää.

Että tervetuloa viikonloppulomille rakas, täällä odottelee itsenäisyydestä nauttinut avovaimo =)

Laurin lomaviikonloppu meni tosi kivasti, aika kirjaimellisesti kului kuin siivillä. Se on kumma että silloin kun jotain odottaa oikein kovasti, se on sitten hetkessä ohi. Ja jos jotain epämiellyttävää on luvassa, ei aika kulu sitten millään. Seuraavassa kuva alokas Kilpijärvestä lomavarusteissa.

Sunnuntaina oli sitten aika lähteä takaisin varuskuntaan, kävin viemässä Laurin linja-autoasemalle ja palatessani kotiin löysin makkarin lattialta armeijanvihreän sukan. Tämä meinasi sitä, että Salma oli kaivanut sen ennen lähtöä Laurin kassista, jemmannut jonnekin ja sitten kaivanut sen esille meidän poissaollessamme. Minun piti postittaa sukka, koska niitä on rajoitettu määrä per sotamies.

Itse pakkasin koirat ja lähdin Kursuun mummolaan. Matkalla meinasin ajaa ensimmäisen kerran elämässäni ojaan, koska Suska alkoi yhtäkkiä huutamaan kuin puukossa takapenkillä. Ensimmäisen pysäkin löydettyäni menin selvittämään huudon syytä ja sehän oli, että Suska oli kiertänyt itsensä aivan solmuun turvavyöhön. Sen siitä saa kun yrittää matkustaa turvallisesti.

Mummolassa aika kului mukavasti, käytiin asioimassa Sallassa ja Kemijärvellä, viikko meni nopeaan. Kiva että itselläkin oli juttuseuraa, mummon kanssa on mukava aina puhella ajankohtaiset asiat läpi, mummolla on hyviä mielipiteitä ja ajatuksia, jotka antavat itsellekin uutta näkökulmaa. Koiratkin viihtyivät oikein hyvin ja mummolla on taas kaksi uutta parasta ystävää jakamiensa herkkujen ansiosta. Salma on muuten suuri jugurtin, viilin tai rahkan ystävä. Seuraavassa esimerkki jugurttipurkin lopullisesta tyhjentämisestä.

Mukavaa aikaa

Viikonloppu meni kotikotona kivasti, lauantaina oli ensinnäkin Mirvan tanssinäytös, missä pääsin taas kerran ihailemaan hienoa tanssia. Heti sen jälkeen menimme Liljan kanssa kuuntelemaan Tornioon luentoa koirista, jonka piti Pertti Vilander. Siinä oli kyllä koirapersoona isolla koolla. Oli mukava kuulla uusia näkökulmia omiin ajatuksiin ja saada uutta pontta koirankoulutukseen.

Pippurille otettiinkin heti uudet opit käyttöön ja minuun teki kyllä suuren vaikutuksen kuinka nopeasti oppi pienen koiran päähän näytti uppoavan. Tässä kuva kuinka Pippuri kuunteli Mirvaa silmät innosta kiiluen:

Näyttää kyllä vähän ufolta, jos Pippurilla onkin yhteyksiä ulkomaailmaan ja se saa sieltä käyttäytymisohjeita, mene ja tiedä =) Salmalle ja Suskalle on myös otettu uudet opit käyttöön, Salma on tämän päivän aikana oppinut kävelemään hihnassa tosi hienosti vetämättä ja nyt se onkin ihan piipussa:

Perjantaina Laurin pitäisi tulla kotiin eka lomille, odotan jo kovasti. Sitä ennen on kuitenkin vielä tentti, mihin pitäisi jaksaa pakertaa, mutta eiköhän se tästä kun tietää että viikonloppuna on kivaa tulossa ja saa rentoutua kullan kainalossa. Toivottavasti Lauri vain paranee siihen mennessä, se on nyt joutunut olemaan varuskuntasairaalassa kovan kuumeen ja yskän vuoksi. Armeijassa pöpöt kuulemma leviävät helpommin kuin päiväkodissa.

Ja hän tajusi muuttaa rutiinejaan

Viikko lähti sitten kuitenkin käyntiin ja tähän itsekseen oloonkin on jo pikkuhiljaa tottunut. Opiskeluhommia olen pikkuhiljaa saanut alulle ja sitten kokenut suuria valaistumisia koirien suhteen. Luin oikein hyvän opuksen nimeltä Kuuntelen koiraani, jonka on kirjoittanut Jan Fennel. Kyllähän noista johtajuus ynnä muista jutuista on ennenkin ollut tietoa, mutta nyt sain ehkä ensimmäistä kertaa kosketuksen käytäntöön, että mitä oikeasti pitää tehdä. Salma vastaa jo nyt hyvin uusiin oppeihin, Suska sen sijaan vielä vähän protestoi, mutta jos tällä saan sen ymmärtämään, että se ei ole tämän lauman pomo, niin hypin riemusta tasajalkaa.

Viikonloppuna menen Keminmaahan, kiva saada vaihtelua näihin seiniin. Mirvalla on tanssinäytös lauantaina ja illalla on vielä Torniossa Pertti Vilanderin koiraluento, odotan sitä innolla. Koirat menee Pudasjärvelle hoitoon, ettei niiden tarvi olla päineen pitkiä aikoja.

Laurilla siellä menee ilmeisesti ihan kivasti, ei ole ainakaan tullut kovin negatiivista palautetta tännepäin. Tämä ensimmäinen viikko taitaa olla aika helppoa, eivät tee mitään kovin raskasta ennen lääkärintarkastuksia. Sissikomppaniaan Lauri kuitenkin joutui tai pääsi, nehän ovat kuulemma joukkojen särmimmät tyypit =)

Sinne män

Lauri lähti armeijaan, minä jäin kotiin. Tuntuu pikkuisen oudolta, meillä olikin puhetta että minä taidan olla parempi lähtemään kuin jäämään. Ja toisinpäin. Kyllä se tästä, silmät on kyllä kuin särjellä, ehkä enää vain tämän illan.

"Viimeinen viikonloppu" vietettiin Pudasjärvellä, käytiin hakemassa Suska takaisin kotiin. Hyvin oli kuulemma mennyt ja siitä olen ihan varma että hermolepoa Suska sai joulunaikaan. Tänä aamuna ei ollut enää niin ikävä koiraa kotiin, kun heräsin sydäntäraastavaan ulinaan, joka loppui taas kuin seinään siinä vaiheessa kun nousimme ylös. Ja Suska jatkoi tyytyväisenä unia.

Minä lähden ulos, jospa raitis ilma vähentäisi silmien punoitusta. Niin ja nenä ei ole enää musta ja taitaa muutenkin olla kunnossa. Ainakin hajuaisti toimii.

Mistä tietää onko nenä murtunut?

Eli hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Minun nenä otti eilen osumaa Laurin takaraivosta, oltiin menossa nukkumaan ja Lauri päätti ottaa vähän vauhtia kääntymiseen ja löi päänsä suoraan minun nessuun. Kuului kauhea rusaus ja tuntui että nenä meni sisään. Äkkiä itkien vessaan tarkastamaan vahinkoja, vertahan siitä tuli ja hampaisiinkin kävi kipeää. Lauri nopean ensiavun taitajana haki sitten jäisiä mustikoita ja puhtaat bokserit (?), ne aseteltiin tuohon kasvoille kylmentämään. Pienoinen nenän tunnustelu ei antanut merkkejä että olisi nenä ainakaan poikki, murtumien asiantuntija minä en kyllä ole. Tänä aamuna nenänvarsi sinertää ja hampaisiin sattuu edelleen. Kyllä se siitä.