Itsekritiikki/-sensuuri ja muuta sellaista

Jooh, nyt on aika laittaa homma järjestykseen ja alkaa taas kirjoittamaan itselleen eikä toisille. Miellyttämisenhaluisena ihmisenä kun tulee aina otettua ympäristöstä paineita siitä, mitä pitää milloinkin kirjoittaa ja miksi ja miten ja niin edelleen. Tuli ihan sellainen "ei se kukko käskien laula"-fiilinki. Jutut painottuu paljon Kallen ympärille, se on meidän maailman napa tällä hetkellä, muu saa väistyä.

Joulu kolkuttelee ovella, ihanaa, ja ihan ensimmäinen meidän oma perhejoulu. Kallelle tuskin jää suurempia muistikuvia, mutta aina voidaan sitten vanhempana näyttää oikeita kuvia :) Kalle sai hienon tonttuasun toiselta ukeista ja se onkin juuri sopiva pidettäväksi jouluaattona. Joululahjat on hommattu (tai siis pukkihan ne tuo, eikös niin) ja kinkku köllöttää pakkasessa. Jos ei noilla ala joulu irrota niin ei sitten millään. Vessan siivous on hoidettu myös alta pois ja imuroida voi aina vähän myöhemmin. Lauriinkin on tarttunut pieni jouluvire, olen jopa todistettavasti kuullut pieniä joululaulunluikahduksia, jotka ovat karanneet Laurin niin antimarkkinajouluisten huulten välistä. Hihiii.

Sutinaa suuntaan ja toiseen on riittänyt, viikonloppuna vierailtiin Pudasjärvellä ja ensi viikonloppuna tulee Kallen kummitäti Norjasta vierailulle. Lauantaina ovat myöskin Kallen serkkutytön ristiäiset ja minulla kummin kunniatehtävä. Sunnuntaina sitten iltakoneella tulee serkun perhe Ruotsinmaalta, ja sieltäkin uudenuutukainen serkku myös ensivierailulle. Mukavaa säpinää.

Muutama kuva lopuksi, tässä lähdössä mummolaan ensivierailulle:


Vesipetojen suihkuhetki, Kalle tykkäilee kovasti vedestä, vauvauinti olisi varmaan kova sana:

Nomen est omen

Kalle Ilmari:


Ristiäiset vietetty, itsenäisyyspäivä meni rattoisasti. Kalle viihtyi mekossa melko hyvin, aluksi kyllä itketti kovasti kun pappi puhui kirkkoon liittämisestä. Itse kaste meni kuitenkin rauhallisesti Pekka-kummin sylissä:


Pappi oli mukava, jotenkin hänen olemuksensa toi mieleen Tähtien Sodan Yodan, kenties heillä molemmilla on jotain sisäpiirin tietoa elämää suuremmista asioista. Kappelikin oli oikein nätti:


Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä (suuri kiitos järjestelyissä auttaneille, erityisesti Riikka-emännälle ja Heikki-isännälle(?:)), nyt jäädään odottelemaan Kallen serkkutytön ristiäisiä ja pikkuserkku Thean tapaamista.

Isä, poika ja Salma

Laurilla ja Kallella on paljon yhteisiä aktiviteetteja, tässä kuvasarja.

Näin meillä nukutaan iskän rinnan päällä:


Näin meillä leikitään Kurskia:


Näin meillä kehitetään kakkaa, huomatkaa pitkälle suunniteltu ja hyväksi todettu käsien ja jalkojen (90 astetta vähintään) tarkasti laskettu kulma:


Telkkarista tulee jotain mielenkiintoista, ei selkeästikään eläinohjelma, koska Salma malttaa katsoa kameraan:

Elävää kuvaa

Tässä pari viideota ihmeteltäväksi, ensimmäisessä on menossa vaipanvaihtohetki. Mobilessa voitte nähdä Kallen kaverit Irmelin, Keijon, Reijon ja Taunon. Niihin on hyvä aina keskittyä vaipanvaihdon lomassa ja väläytellä hymyjä.
Toisessa treenaillaan vähän niskalihaksia, pikkuisen on jo väsy, ei enää pää nouse niin ylös. Salma käy siinä sivussa antamassa vähän vastustuskykyä.

Uusia taitoja

Uusia taitoja meillä treenaillaan jo kovasti ja kasvuakin on tapahtunut, eilen sain kotivaa'alla painoksi 4600 grammaa. Yöt Kalle nukkuu yleensä tosi hyvin ja kahdella syötöllä. Kaupungillakin ehtii käydä, kunhan ensin on massu tankattu täyteen maitoa.

Tässä vähän kaukalotyyliä:


Uusi jumppakaari on myös menestys, siitä kuuluu myös pari kivaa laulua kun keskellä olevaa ankkaa heiluttaa:


Niskoja pitää välillä treenailla mahallaan, kyllä se pää jo sieltä hyvin nousee, vaikka etupainoa on vielä kovasti:


Tässä muotinäyte, enolta ja Millalta saatu hieno tikruveluuriasu. Housut ovat Laurin mukaan mchammermaiset :)



Arki kaikkineen sujuu jo aika hyvällä rytmillä, Lauri on palannut töihin ja me hengaillaan kahdestaan päivät Kallen kanssa. Salma on myöskin toipunut alkujärkytyksestä ja ripulikin on onneksi historiaa. Nyt ainoa huushollista löytyvä kakkakone on Kalle =)

Vähän pitää jälkikirjoitusta lisätä vielä, nukkumisesta siis, olen oikein ylpeä että olen saanut nyt Kallen omaan sänkyyn nukutettua (niin no kai nyt keneltä vaan karkaa taju kun kuulee Tuutuu tupakkarullan noin kolmekymmentä kertaa peräkkäin). Laurilla ja Kallella on myös omat nukuttamisrutiinit eli ensin valvotaan ja kukutaan kaksi tuntia yöaikaan ja sitten isi nukahtaa =)

Vierailijoita

Vieralulla ovat käyneet muun muassa (mistäs tämä nämä alleviivaukset nyt pukkas, höh, en saa näitä pois).

Heikki- setä (eikä eno =):


Riikka-täti:


Erja-mummi ja Matti
Mirva-täti

Kauko-ukki:

Lilja:

Erno-eno:

Milla:

Kalle Ilmari

Pikku-ukko syntyi 8.10.2008 klo 23.12. Painoa oli syntyessä 2785 grammaa ja pituutta 47 senttimetriä.


Ensimmäisiä vieraita sairaalassa olivat Kauko-ukki/pappa/isoisä tms. (virallinen nimi valitsematta =), josta kuva jäi harmi kyllä ottamatta, sekä Hannu-pappa ja Seija:

Kotona ensimmäinen vieras oli Jussi-eno, joka auttaa tässä sukkien kanssa:

Myös Veera-täti kävi vierailulla:


Arkisia rutiineja on harjoiteltu:



Ja rintamaidolla mennään:



Syönnin jälkeen nukuttaa makeasti...:



...nukuttaa myös isää, molemmilla hyvät unenlahjat:

Vanhempia muisteloita

Käytiin Laurin syntymäpäivän aikoihin Vikakönkäällä syysretkellä, oli ihanat maisemat. Ehkä näistä kuvista näkyy jotain siistä ihanasta ruskasta mikä silloin oli, nythän puut ovat jo sylkeneet lehtensä maahan.


Makkarat paistettiin laavulla, Salma lihoi reissussa kaksi kiloa:



Maastoutumisyritys:


Hidasta kävelyä:


Vauhti ja matka eivät tosiaan enää päätä huimanneet, mutta oli kiva käydä virkistäytymässä luonnossa. Viime viikonloppunakin ulkoilimme vielä tuossa lähimetsän tutulla polulla, maisema oli kylläkin radikaalisti muuttunut suuren hakkuun myötä. Tuntui aika paljaalta, vaan niin kauheat pinot oli puuta läjässä että ilmeisesti hyvin siitä on rahaa omistaja saanut.

Tällä viikolla ei sen ihmeempiä, minä pidän jalat tiukasti ristissä tiistaista torstaihin, Lauri on koulutuksessa Helsingissä, joten Pätkän ei tarvisi juuri tuolla välillä ulkoistaa itseään. Mitään merkkejä siitä ei kyllä olekaan ilmassa, että eiköhän tässä hyvin pärjätä.

Herra ja Rouva

Onpas päässyt venähtämään tämä päivittäminen, no aloitetaan sillä että nyt olen säädyllinen nainen, meidät vihkaistiin pienimuotoisessa ja lämpimässä seremoniassa Kitkajärven rannalla alkukuusta. Tästä lähtien voitte siis kutsu rouva Kilpijärveksi =) No joo, kyllä se Laura on edelleen hyvä.

Mitäs muuta... kouluhommia pukkaa, äitiysloma alkoi kyllä 19.9. mutta ei näitä oikein keskenkään voi jättää. Ja oma vointi on ihan hyvä, eilen terkkari kyllä valaisi, että hemoglobiini on tipahtanut alemmas, joten rautaa pitää alkaa popsimaan. Olenkin ihmetellyt että mistä sitä unta riittää. Pätkä ei myöskään ole vielä asettunut lähtökuoppiin vaan hengailee poikittain tuolla masussa, joten ei ole synnyttäminen aivan vielä ajankohtaista. Tai no ei kai se muutenkaan ole, laskettu aika on kuukauden päästä, tänään viikkoja kasassa tasan 36+0.

Kuopiossakin käytiin vielä viime viikonloppuna, oli mukava reissu, vaikkakin paluumatka otti sitten jo kunnon päälle. Mutta nyt ei sitten vähään aikaan niin kauas olekaan asiaa. Salmalla on juoksu ja se on kestänyt jo hyvän tovin, voisi pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan, naapurin urokset tuntuvat menevän päästään sekaisin =) No nyt saa hajatelmat riittää, pistän julkaisuun. Yritän postata seuraavalla kerralla jotenkin järkevämmin.

Koiruuksia

Pippuri ja Kira ovat olleet meillä nyt sunnuntaista asti hoidossa ja huomenna ne lähtevät kotiin. Aika on mennyt nopsaan, hyvää vastapainoa sille että olen ollut koko viikon kotona ja vain lukenut tentteihin. Kaksi pientä kakkakriisiä on koettu (Pippurin toimesta) ja haukku on välillä ollut herkässä, mutta ei mitään isompaa. Seuraavaksi vähän todistusaineistoa, että on niistä huolehdittu täällä =)

Ensinnäkin kolmen koiran ulkoiluttaminen yksin on vähän haastavaa, mutta onnistuu kun ei tämän isommista yksilöistä ole kyse:

Lauri myös leikitti kolmikkoa, yksi käärme oli kovilla kolmen haukun käsittelyssä:

Jooh

Minä kun luulin, että sen työharjoittelun päättymisen jälkeen elämä rauhoittuisi taas uomiinsa, mutta eiiii. Tutkintorakenneuudistus aiheuttaa hiukkasen päänvaivaa ja syventävät opinnot on PAKKO saada kasaan ennen joulua, jos en halua uusia joitakin tiettyjä luentoja. Pah. Tämä ennen joulua tarkoittanee minun kohdallani hyvinkin pitkälti ennen lokakuun loppua, olin kyllä ajatellut aloittaa mammalomailun heti lokakuun alussa, mutta katsotaan nyt sitten.

No siinäpä päivän valivaliosuus olikin, muuten olo on hyvä ja leppoisa. Raskausviikkoja on tänään kasassa tasan 31+0, näin ne viikot vain hupenee. Tässä kuva vielä todisteeksi:

Kuvan ottamisen jälkeen huomasin hammastahnapilkut paidanhelmassa, suoraa näköyhteyttä tuonne alavatsalle ei ole nimittäin enää pitkään aikaan ollut =) Tämän painavampaa asiaa ei tällä kertaa ollut eli nyt ruoan laittoon, Laurille tulevat Olli-Pekka ja Pekka kylään, minä suuntaan tänään autonkeulan mummolaan ja annan pojille omaa rauhaa, mitä se nyt käytönnössä sitten onkaan.

Lentoa

Mitä saadaan kun ultrassa udeltu tieto kertoo, että tulossa olisi poika? No tietysti yksi innokas isän alku, joka hankkii ensitöikseen tällaiset jotta poika heti synnyttyään pääsee niillä leikkimään =)




Toisekseen saadaan yksi innokas isän alku, joka luultavasti leikkii (kylläkin tulevan äidin ja muiden läheisten ja sukulaisten suosiollisella avustuksella) kopterit entisiksi ennen kuin poika ehtii siihen ikään että pystyy niillä lentämään.


Kolmanneksi saadaan kaksi ilmasuojaan hakeutuvaa koiraa, joista ainakin toinen tiettävästi otti osumaa häntäänsä erään kerran kopterin ropellista ja antoi kopterille vielä lisää vauhtia.

Loma-arkea

Nyt ollaan palattu omaan kotiin ja ah tätä ihanuutta, että saa olla kotona. Lauri puurtaa töissä ja minä lomailen tämän viikon virallisesti ja luvan kanssa. Kuulostaapa epäreilulta. Vettä kyllä sataa, mutta loma on silti lomaa. Loppuviikosta minä lähden vielä Kursuun, tätini Raija ja hänen miehensä Martti ovat käymässä. Lauri ajelee perjantaina Pudasjärvelle ja minä menen sitten lauantaina suoraan Kursusta perässä.

Ensimmäinen viikonloppu kotona sujui mukavasti, käytiin ensin Ikeassa ja sieltä tarttui mukaan kaikenlaista pientä ja hoitopöytä, jonka Lauri jo kasasi. Sitten alkoikin raivoisa siivoaminen, jotta saadaan taas koti sellaiseen kuntoon kuin halutaan, lonkat ja selkä olivat aika kipeinä riehumisen jälkeen, mutta mieli erittäin tyytyväinen =)

Äitiyspakkauskin tuli perjantaina, siinä on kaikkia ihania juttuja ja tekisi mieli alkaa niitä pesemään, mutta hillitsen vielä pesänrakentamisviettiset käteni ja jätän sen vähän myöhemmäksi. Sen sijaan aion pyykätä kaiken muun mahdollisen irtaimiston mitä talosta löytyy.

Koirilla menee mukavasti ja tulevat keskenään toimeen vaikka Suska onkin nyt taas vain käymässä. Suskan ja minun suhteen suhteen (?näinkö tämä menee?) ei ole tapahtunut suurta edistystä eli valitettavasti se käy edelleen minun hermoille muun muassa ääni- ja hajuteiden kautta. Mutta kohta se pääsee taas Pudasjärvelle rentoilemaan, niin jospa se stressitasokin siitä laskisi.

Ja vielä masuasioita eli Pätkä kasvaa kovaa vauhtia ja potkut ovat jo selvää karateluokkaa. Mahan päällä olevat tavarat pompahtelevat iskujen voimasta ilmaan ja tulevan isän silmät leviävät hämmennyksestä joka kerta kun saa osuman käteen =) Mitenkäs se Laurin eilinen lause menikään:" Ihan selkeästi tulossa isänsä jäntevät lihakset, jotka eivät näy mihinkään, mutta ovat olemassa" Heh. Viikkoja kasassa siis tällä hetkellä 26+4.

Pistänpä tähän loppuun vielä kuvan masusta:

Arkea ja TJ0

Mitään niin kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut, tavallista arkea on eletty. Niin joo, kävinhän minä siellä rakenneultrassa ja kaikki oli sen mukaan hyvin. Ultran tehnyt kätilö kyseli myös, että haluanko tietää sukupuolen. Minä vastasin että tottakai, kerro vain jos selkeästi jotain näet ja kätilö sanoi, että kyllä täältä on poika tulossa. Korjasi kyllä vielä, että niin, ainahan sieltä poika tai tyttö tulee, mutta kyllä tämä näyttää selvästi pojalta =)

Maanantaina kävin myös neuvolassa, viimeistä kertaa täällä Sallassa. Olen ollut oikein tyytyväinen palveluun täällä, terveydenhoitaja on paljon maanläheisempi kuin Rovaniemellä ja ei turhaan hössötä. Kaikki oli silläkin käynnillä kunnossa, verenpaineet ja muut kohdillaan. Mahakin on alkanut mukavasti pyöristymään ja Pätkä jumppailee tosi ahkerasti. Liikkeet tuntuu jo mukavasti tuossa navan yläpuolellakin, iskälle vaan leikitään hiljaista poikaa, heti kun yrittää kokeilla niin rauhoittuu.

Viikon ja kesän ehdoton kohokohta on tänään, Lauri pääsee kotiin! Paluu arkeen alkaa ja tänään lähdetään vielä Ouluun Ernon luokse vierailulle. Tänään siis näille kamppeille heihei, ei tule ikävä! (Vaikkakin uutisissa oli tuossa päivänä eräänä jo että kertausharjoitusten järjestämistä tehostetaan ja varsinkin 4 vuoden sisään armeijansa suorittaneet ovat tulilinjalla :O. No jospa ei pohtisi sitä vielä =)

Juhannusaika

Juhannus vierähti ohi nopeaa hyvässä seurassa ja rentoutuen kuten oli tarkoituskin. Aatolle sattui oikein mukava ilma, niin hyvä että ehdin jo käräyttämään pienen kaistaleen ihoa ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Hurjimmat juhannuspoppoosta kävivät myös uimassa Porolammilla, vaikka siitähän on vasta muutama viikko kun jäät lähtivät. Muuten aika kului syödessä hyvin ja juodessa kohtuullisesti sekä myöskin Gubbea pelatessa.

Sunnuntaina koitti sitten koirien suuri päivä. Ensimmäisenä kehään pääsi Pippuri, joka oli aluksi todella reipas ja innokas. Mutta. Sitten kun se nostettiin pöydälle ja tuomari alkoi tutustumaan lähemmin pojan sukukalleuksiin, nosti Pippurissa pieni jänöjussi päätään ja tuomari oli niiiiiin pelottava sen jälkeen, että vaikka se saikin erinomaisen arvostelun, ei muuta sijoitusta sitten tullut. Salma oli vuorossa seuraavana Mirvan kanssa, ja se meni ihan loistavasti! Ei olisi paremmin voinut mennä, onneksi Mirva esitti sen, kiitos vielä oikein paljon!

Sitten sen jälkeen kun Kira oli käynyt kehässä ja saanut myös erinomaisen arvosanan, alkoi viimeinen taisto, jossa Salma sijoittui ensimmäiseksi eli se sai sertin, cacibin ja oli rotunsa paras! Aivan loistavaa :) Tuota myötä Salma ja Mirva pääsivät vielä ryhmäkehään, josta ei kuitenkaan enää tullut tulosta, mutta oli kokemuksena, hmmmmm, kokemisen arvoinen. Odotettiin nimittäin pari tuntia kaatosateessa ja ukonilmassa kehän alkua.

Lisään loppuun vielä muutaman kuvan juhannuksen ajalta:

Juhannuskoivut, jotka me naisporukalla haettiin, eiks oo hienot (ja kukaan ei uskaltanut väittää vastaan kahdelle odottavalle äidille) :


Koirulit aamulenkillä iskän kanssa, mukava lauma:



Gubbea (ruotsalainen ja paljon parempi versio mölkystä) :


Mirva (esittää niiiiin hienosti) ja Salma oikealla, kilpakumppani vasemmalla ja saksalainen
tuomari Martha Heine selin:


Rodun "loppukehä" , Salma ihan vasemmassa reunassa ja Kira heti kakkosena siinä vieressä:



Salma ja sen pokaalit, jokin tuoksu on kyllä ehdottomasti kivempaa kuin poseeraaminen:

Rintamapostia

Sain tuossa menneellä viikolla postia sotajoukoista: http://tietokannat.mil.fi/portti08/gallery.php?start=72&language=fi_FI&page_id=14
Virheellisesti jääkäri Mikko Kilpijärveltä kylläkin, mutta hyväksytään =)

Vielä pari yötä ja saan taas sotasankarin kotiin, olihan siellä tapahtunut kaikenlaisia kauheuksia, Lauri oli muun muassa joutunut vangiksi ja vangitsijat olivat vieneet sotasaaliina Laurin suklaat. Hyihyi. Eikö jossakin EU:n asiakirjassa ole tarkasti määritelty nykysotien säännöt ja niihin ei kuulu sotavarkaudet.

Minä tulin tänne Rovaniemelle lauantaina Veeran kanssa ja tänään illalla on rakenneultra, jonka jälkeen ajellaan takaisin Sallaan. Koti-ikävä on kova, siis tänne kotiin missä nyt olen, haluaisin jo jäädä pysyvästi. Ainakin palatessa osaa taas arvostaa omaa kotia ihan eri tavalla taas.

Kävin hammaslääkärissä aamulla ja sain sellaisia mieltä huojentavia tuloksia, että vasta synnytyksen jälkeen paneudutaan paremmin hammasongelmiin. Kysyin myös takavasemmalta ylhäältä pukkaavasta hampaan palasesta, luulin itse että se on jämä poistetusta viisaudenhampaasta, mutta eiiiii, se onkin kokonaan uusi viisaudenhammas. Minulta on kyllä kaikki neljä aikanaan jo poistettu, mutta näköjään olenkin keskivertoa viisaampi yksilö =) Eikäkun lääkärin selitys oli, että joillakin vain sattuu olemaan reilummin noita ylimääräisiä takahampaita.

Juhannusta odottelen jo kovasti, huomenna tulevat mummolaan ensimmäiset kesävieraat Ruotsista, keskiviikkona lisää ja torstaina oma kulta ja perjantaina Keminmaan porukka. Mukava viettää kunnon sukujuhannusta pitkästä aikaa, rentoutuen ja hyvästä seurasta nauttien. Ja totta kai, kun on kyse Kemppaisen suvusta, myös ruokaa riittää ja se on tooooosi hyvää. Lauantaina sitten tullaan omaan kotiin jatkamaan rentoilua ja nauttimaan vain toistemme seurasta. Sunnuntaina Salma osallistuu juhannusnäyttelyyn, kuten myös Kira ja Pippuri, toivotaan kaikille koirille menestystä (toki siis Salma on kuitenkin kaikista kaunein =) Sitten onkin jussi pulkassa ja enää pari viikkoa siihen että Lauri pääsee pois armeijasta, hyvä suunnitelma.

En keksinut otsikkoa

Viikonloppu tuli ja meni. Kuusamon reissu oli piristävä lisä arkeen ja Hannu piti meistä tosi hyvää huolta. Vieläkin nousee vesi kielelle kun ajattelen pippurikanafilettä, kastiketta ja salaattia. Oho, vatsakin kurnii =) Ilma oli lauantaina jopa niin hyvä, että saatiin torilla käytyä ensimmäisillä jätskitötteröillä. Namnam.

Pinnasänkykin löytyi suhteellisen hyvässä kuosissa, ei sille varmaan tarvi muuta tehdä kuin putsata. Se on aika ihanan retro, mutta onneksi sen verran moderni, että on mahdollisuus säätää pohjan korkeutta.

Pätkä jumppaa massussa jo niin kovasti, että saunan jälkeen selällään pötkötellessäni näin selvästi kun monoa tuli kun vatsa vaan kumpuili. Ihan hassua hommaa. Tämän aamunkin se on veivannut vähän väliä ilmoitellen olemassaolostaan, on mukava tuntea liikkeet niin ei tarvi arvuutella onko kaikki hyvin.

Tänään menen käymään töiden jälkeen Lätäjärven mummolassa, siellä on täti perheineen vierailulla. Muuten tämä viikko on taas normia, ei mitään ihmeellistä. Sitä kesää odotellessa, aamulla oli taas mittari miinuksella. Lauri lähtee tänään loppusotaan jonnekin Pohjois-Karjalaan, ikään kuin viimeinen rutistus. Minä odottelen ensi maanantaita, pääsee Pätkää taas katselemaan, rakenneultra on silloin klo 18.00. Harmi vaan että Lauri on edelleen siellä loppusodassa silloin, toivottavasti saan paljon kuvia mukaan.

Kesällä kerran

Viikko on taas puolessa, raskaan viikonlopun jälkeen arki on tuntunut taas helpottavalta. Aurinkokin on päättänyt paistaa, ei lämpötila vielä kovin korkealle ole kivunnut, mutta kyllä se sieltä nousee vielä. Työt sujuu omalla painollaan ja viikon kohokohta on taas huomenna kun saan Laurin kotiin.

Salman kanssa ollaan nyt aktiivisesti lenkkeilty kun ilmat ovat olleet vähän paremmat. Uimaan Salma olisi kovasti menossa, mutta en uskalla sitä vielä päästää viime kesäisen hot spot- episodin takia. En tahdo sen uusivan.

Perjantaina sitten Lauri on luvannut auttaa potunpanossa, maa on kyllä niin pieni että sen laittaisi vaikka yksinkin. Ja kun minä pääsen töistä, suuntaamme matkan kohti Kuusamoa ja rentouttavaa viikonloppua Laurin isän luona, viimeksi jouluna ollaan sielläkin oltu. Mutta mukava mennä käymään, siellä kuulemma on Pätkällekin poikien vanha pinnasänky odottelemassa. Pitää väri tarkistaa että josko sitä pitäisi hioa ja uudelleen käsitellä... mutta kiva että Hannu on sen säilyttänyt, saadaan nostalgiaa nukkumiseen.

Unelmia ja toimistohommia

Minä haluaisin Ljublijanaan. Tämä johtunee siitä, että viime viikolla satuin katsomaan Antiikkia, antiikkia- ohjelman jakson, jossa Roosa ja Wenzel vierailivat kyseisessä paikassa. Menohalut pieneni heti kun etsin netistä tietoa kaupungista ja huomasin jutun, jossa kerrottiin Ljublijanan olevan suomalaisten uusi SUOSIKKIkohde. Ja juurikin tämä suomalaisten suosio sitten alkoi nakertaa omaa halukkuuttani lähteä, tahdon jonnekin missä ei aina törmää suomalaisiin. Valivali. Sikäli mikäli tuuri käy, kaupungin suosio on kyllä siihen mennessä laskenut kun minä seuraavan kerran olen mihinkään matkustamassa.

Suurin unelma tällä hetkellä on kuitenkin kotiinpaluu ja se, että saa asettua oikeasti taas aloilleen. Olisi pitänyt arvata, että näinkin kauan omillaan eläneenä muuttaminen mummon nurkkiin ei olekaan ihan kivuton operaatio. Vaikka tiedän, että saan olla mummolassa kuin kotonani, niin tunnen kuitenkin eläväni jonkun toisen ehdoilla enkä voi hillua niin kuin omassa kodissa... Mummon kanssa sinänsä viihdyn hyvin, mutta ehkä kuitenkin se oma rauha oli tärkeämpää kuin luulinkaan. Tarvitsisin siis oman TJ-laskurin, Laurin päiviin lisättäisiin kaksi viikkoa jotka olen vielä täällä Sallassa Laurin armeijasta paluun jälkeen. Lyhythän tämä aika loppujen lopuksi on. (Laurin laskuri sanoo muuten näin: Tänään jäljellä 39 aamua, 5,6 viikkoa.78.3% palveluksesta suoritettu. Ei sillä että meillä laskettaisiin =)

Toimistohommat sitten sujuvat jo omalla painollaan, tätä työtä on mukava tehdä. Kohta pääsen oikeasti käsiksi tutkimisen iloihin, kunhan ensin puudutan takapuoleni syöttämällä kyselyn tulokset SPSS-ohjelmaan eli ässäpässään. Illalla on sitten luvassa sukulaisten hautojen siivoamista ja pakkaamista, huomenna on lähtö Kuusamoon Sanelman hautajaisiin.

Morsetusta

Pätkä on alkanut kunnolla jammailemaan, ja liikkuukin kovasti. Meille taitaa olla tulossa tosi fiksu muksu, koska hän ihan selkeästi morsettaa mahasta koodikielellä napu-napu-napu, mutta kun... minä en osaa morsettaa niin ei voi tulkita että mitä Pätkä yrittää viestittää =) Liikkeet alkoivat tuntumaan Suomi-Venäjä ottelua katsellessä (viikkoja oli kasassa tasan 17) eli tästä ehkä voidaan tulkita, että Pätkästä voidaan vielä leipoa kiekkofani.

Ja mitä sitä muuta... Töissä homma etenee normaalisti, ihan mukavaa on ollut. Teräsbetoni pääsi Euroviisufinaaliin, joten lauantaina on luvassa jännäämistä puolialastomien miesten puolesta. Mummon Ladalla olen nyt pari päivää huruutellut töihin, koska Lauri otti Seatin ja lähti sillä Sodankylään. Lada on lujaa laatua.

Ikäviäkin tässä on tosiaan sattunut, Laurin mummo nukkui pois viime perjantaina. Vaikka vanha ihminen jo olikin, ei kenenkään kuolema ikinä helppo asia ole. Sanelmasta jäi minulle hyvät muistot, hänellä oli paljon tarinoita kerrottavana ja hän oli aina iloinen ja ystävällinen. Kuitenkin vähän sellainen pippurinen mummo ja leipoi hyvää rieskaa. Aina vierailulle mennessään tunsi olonsa tervetulleeksi, ja vaikka myöhemmin ei enää kaikkea pystynyt itse tekemään oli hänellä langat käsissään kuten talon emännällä kuuluukin. Toivotankin hänelle hyvää matkaa.

Nyt kun on kuolemasta tässä puhuttu, niin tuntuu jotenkin epäsoveliaalta laittaa tähän kuva meidän nauravasta saksalaisesta sotavarustuksessa, mutta koska ei niin soveliasta sakkia olla, laitan kuitenkin. Älkää vetäkö herneitä nenään =)

Kuulostaa hyvältä

Käytiin tuossa viikonloppuna Lätäjärvellä moikkaamassa ukkia, Veeraa ja Jussia. Lauri pääsi heti mielipuuhiinsa eli rassaamaan Jussin mopoa. Kyseinen mopo on Laurin entinen, joten kaikki korjausvinkeet löytyivät omasta takaa. Ilme oli näkemisen arvoinen kun Lauri pääsi sitten testiajamaan nuoruutensa menopeliä. Tässä kuvassa ilme on kyllä enemmänkin äkäinen, mutta tunnelma katossa:


Jussin alla mopo kulki selvästi kevyemmin, mutta jarrut toimivat sitten huonommin:

Muutenpa ei mitään isompia uutuuksia meidän elämään. Laurilla on nyt loppuajan kahden viikon kinkkuja armeijassa. Mutta seuraavan viikon viikonloppuna mennään käymään kotona Rovaniemellä ja saadaan viettää aikaa kahden (tai kolmin jos Pätkäkin lasketaan ja nelin, jos myös Salma). Ihanuutta. Odotan kovasti.

Huomenna on ensimmäinen neuvolakäynti täällä Sallassa, oli mukavan kuuloinen täti kun sinne soittelin. Kiva päästä kuuntelemaan mahan sisäpuolista menoa, onhan siitä jo kuukausi kun viimeksi kävin neuvolassa. Olen kyllä ihan varma, että kohta alan tuntemaan Pätkän muksaukset paremmin ja sitten ei tarvi enää arvailla onko mahassa elämää vai ei =) Huomenna mittarissa raskausviikkoja tasan 17.

Töissä menee oikein mukavasti, tykkään tästä projektista mikä käsiini annettiin. Kuitenkin vähän huolettaa, että ehdinkö saada valmista ajoissa, johtuen juuri siitä että en tällaista työtä ole aiemmin tehnyt. Luotan kuitenkin kovasti itseeni, ei kai tuota muuten pärjää =) Tykkään myös siitä, että en ole täällä juoksupoikana (/tyttönä) vaan saan itse suunnitella omat hommani. Pelkäsin aluksi myös että diagnosoitu RADE* tulisi häiristemään työntekoa, mutta ei ole vielä pahempia mokia onneksi sattunut. Tai jos sattuu, niin siihen voi aina vedota =)

Niin että hyvät lukijat, jos nyt asia-/kirjoitusvirheitä alkaa vilisemään tekstissäni, niin sanon vaan että RADE*. Huomenna kuitenkin jääkiekkoa, tällä kertaa ihan oman itseni seurassa, sillä mummolle ottelut käyvät liian jänniksi näin pidemmälle mentäessä. Toki tietenkin Pätkästä pitää heti alkumetreistä lähtien leipoa kiekkofani. Hyvä Suomi! Hyvä Pille!

*RADE= raskausajan dementia

Muahhahahahaaaa

Voihan sen kahvitauon käyttää näinkin =) Eli työnsyrjään olen päässyt kiinni, maanantaina oli kyllä jännäkakat housussa kun tänne Sallan kuntaan ensimmäistä kertaa ajelin. Onneksi jännitys hälveni nopeasti ja ihmiset osoittautuivat mukaviksi. Ja antoivat minulle oikeita töitä! Ajatelkaa. No ei oikeesti =) Tai siis joo oikeesti, kyllä minulla niitä töitä on. Teen työtyytyväisyysselvitystä ja tuntuu kyllä oikein mieleiseltä hommalta.

Mutta tänä iltana on jääkiekkoa, ensimmäinen ottelu jonka pääsen kokonaan katsomaan ja joka tulee ihmisten aikaan. Se on sitten kisastudio pystyyn, Laurille vähän olutta, minulle vissyä ja mummolle hunajavettä ja nitrot. Äksdee.

Salma oppi muuten tuossa vapun helteiden aikaan uuden taidon: se alkoi jääkarhuksi. Se etsi itselleen aina läntin lunta ja siinä piti möyriä ja matkia Mynthon-mainoksen jääkarhua, joka leuka lunta viistäen työntää itseään takajaloilla eteenpäin. Taisi olla Salman makuun jo liian lämmintä, harmi ettei kesällä ole enää noita pelastavia lumisaarekkeita.

Pätkästä ei ole vielä kuulunut mitään, yritän kovasti kuulostella iltaisin josko se minua monottaisi tai vaikka nyrkillä moksisi, mutta en ole vielä mitään tuntenut. No eiköhän sieltä ala elämää muutaman viikon päästä kuulumaan. Tänään onkin viikkoja tasan 16.

Kesätauko(ko?)

Niin, edessä siintää kesätauko kirjoittelussa, huomenna on edessä lähtö Sallaan ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Mummon luokse kun menen asumaan, niin nettiyhteyttä ei enää ole. Tämä saattaa aiheuttaa allekirjoittaneessa muutamia fyysisiä vieroitusoireita, mutta toivon niiden laantuvan rauhallisen luonnossaliikkumisen myötä. Töistä toki nettiyhteys löytyy, mutta toivon että hommia riittää niin paljon, että bloggailuun ei työaikana jää yksinkertaisesti aikaa.

Muuten ei oikeastaan mitään uutta auringon alla, vapun viettoon ei jaksa tänä vuonna oikein innostua, Laurikin on kiinni tämän ihanan pyhän. Ilma on ollut kyllä aivan mahtava, tuntuu siltä että kesä oikeasti tulee! Salman kanssa ollaan sitten pihalla hilluttu, kiva vaan kun sen turkissa tulee joka ulkoilukerran jälkeen kaksi kiloa hiekkaa sisälle :)

Mutta siis oikein iloista ja hauskaa vappua kaikille!

Ei ole aikaa, hyrisi hyttynen hämärän renki

Ja niin totta, niin totta. Mihin se aika aina valuu? Tiedän kyllä, että osa ajasta menee ihan vain hukkaan, koska olen niin mukavuudenhaluinen. Toisaalta aikaa meni myös pahoinvointiin raskauden alkuvaiheessa ja ei vain yksinkertaisesti pystynyt. Kuitenkin tämä kevät ja muu on taas kerran päässyt yllättämään. Kahden viikon päästä pitäisi olla kouluhommat paketissa ja auton keula kohti Sallaa ja työharjoittelua. Ja sitä ennen vielä miljoona asiaa tehtynä. Vaan ei auta itku markkinoilla, kyllä ne jotenkin järjestyy. Ja itse esittämääni kysymykseen voin antaa vielä vastauksen, eli aika kuluu lähinnä tähän, että bloggaan enkä esimerkiksi kirjoita esseetä jonka pitää olla valmis tällä viikolla.

Ja sitten muihin aiheisiin. Veera ja Jussi olivat kyläilemässä viikonlopuna ja aika meni silloinkin kuin siivillä. Pelattiin Suomirokkitriviaa ja hilluttiin =) Piti käydä Vikajärvellä paistamassa vähän makkaraa laavulla, mutta minä tunsin lauantaina itseni kipeäksi ja se meno jatkuu edelleen. Nenä vuotaa tai on vaihtoehtoisesti tukossa. Jokohan tuo voisi olla siitepölyä...hmm, ei ainakaan täältäpäin, mutta ehkä kaukokulkeutumaa.

Tämä viikko onkin sitten säpinää, tänään aluksi kevään viimeiset luennot (jee!), huomenna ainejärjestöhommeleita, keskiviikkona tyttöjen ilta ja torstaina Lauri tuleekin taas kotiin. Aiomme olla ihan vaan kotona ja nauttia toistemme seurasta.

Tässä vielä kuva Salman mielestä aivan hirveän kauhistuksen kanssa, joka siis haukkuu kun sitä vedetään narusta. Haukkuupa mielestäni oikein rytmikkäästi Bingo- laulun. Salman mielestä se on ihan kaaauheeeeta ja oli työn takana saada se pysymään sohvalla kuvauksen ajan: