Perjantaita

Viikonloppu aluillaan, onpas mukavaa, sen kunniaksi on kiva laittaa vaikka vaalenapunainen rengas ranteeseen:


Kalle on meidän perheestä toistaiseksi ainoa, joka jaksoi innostua koiran kouluttamisesta, alkoi opiskelemaan koiratietoutta kuvakirjasta:

"Joo ai siis tämä tässä on luppakorvakoira ja meillä on tuollainen pystykorva, jooo-o"

Kallella on aika ajoin hyppykiikkutuokioita, joihin Salma tykkää ottaa osaa. Kallesta tämä on ihan loistavaa ja se hihkuu aina ääneen kun Salma yrittää saada Kallea leikkiin mukaan. Tässä vähän kuvanäytettä siitä:




Vieraita odotellaan viikonlopuksi Kuopion suunnalta, minä olen kunnostautunut emännöinnin osalta ja siivonnut ja jopa leiponut ihan omin kätösin. Täältä tullaan, pullantuoksuinen kotiäitiys!

Jauru

Mistä tietää että oli hyvä reissu, no siitä että selkä on rikki

Viikonloppuna tehtiin reissu Sallaan Kemijärven kautta, käytiin tervehtimässä Kallen serkkuja Rasmusta ja Ameliaa:


Rasmushan on jo iso mies ja Amelian sekä Kallen touhuja on mukava seurata kun ovat melkein samanikäisiä. Amelia on tomera tyttö ja näytti Kallelle mallia että kuinka mahalleen käännytään. Opetus tuotti tulosta lauantaina kun Kalle sitten massulleen viimein pyörähti.

Kemijärveltä ajeltiin sitten Kursun mummolaan ja sieltä löytyi mummon lisäksi Raija-täti (myöskin Kallen varamummona tunnetaan :)


Lauantaina sitten heti aamusta miesväki ryntäsi hajottamaan takapuoliaan sekä selkiään kelkkareissulle, me Kallen kanssa jäätiin Kursuun rentoutumaan mummon ja Raijan kanssa. Kelkkailua tuli nyt sitten kuulemma taas koko vuoden edestä ja pärjää taas ensi kevääseen. Toivottavasti selkä siihen mennessä paranee :)

Nam ja maiskis

Viikonloppu on taas mennyt kuin siivillä, oli kyllä oikea päätös jäädä kotiin. Oma olo on jo paljon parempi ja Kallekaan ei ole niin kiukkuinen. Ollaan myös ehditty tehdä vaikka mitä uutta, kuten maistella maissinaksua, lukea hyvää (Kallen mielestä kenties myös hyvänmakuista) kirjaa sekä testata uutta hyppykiikkua, joka on menestys. Ja tietysti Kalle on myös kylpenyt, se on ihanaa touhua.

Syöminen alkaa käyttää ihan hyvin, yhtä lusikallista ei tarvi enää lapioda kymmentä kertaa takaisin suuhun vaan ruoka yleensä niellään mukisematta. Ruokajuomana on vesi nokkamukista.

Eilen saatiin tehdä Laurin kanssa ruokaostokset ihan rauhassa, Kalle oli naapurissa Tarulla hoidossa. Tulipa niinkin arkiseen asiaan kuin apteekissa käymiseen oma viehätyksensä kun saatiin Laurin kanssa rauhassa kahden asioida :D Hulluilla on halvat huvit, meillä ne on melkein ilmaiset, ainakin reseptivapaat. Joo-o. Kallen kotiinhakureissulla saimme vielä tuoreet pullakahvit, mitä ihanuutta! Ihan loistava paikka asua, en muuta sano :)

Kuuma-Kalle

Kallella on kuumetta, eilen sai 5kk rokotukset ja ne nosti lämmön. Pikku reppis, olo ei ole kovin hyvä. Suppoa on lykätty pyllyyn, mutta ei se tunnu paljon auttavan. Menisi vain äkkiä ohi.

Neuvolassa meinasi mennä hermo ja lisäksi tuli sellainen huono äiti- olo (Laurille marmatin niin se kysyi, että äidistäkö kaikki on kiinni, entäs isä? Lopputuloksena oli siis huono vanhempi-olo). Kalle oli venähtänyt kaksi senttiä pituutta mutta painoa oli tullut vain 150 grammaa. Terkkari oli vähän kysyvän oloinen ja sillä asenteella että ettekö anna lapselle ruokaa. Ja nimenomaan edellisellä kerralla ollut eri terkkari sanoi, että rintamaidolla vaan tuonne 6kk asti. Onneksi aloitettiin ne soseet, rintamaito ei selkeästikään enää riitä. Eihän Kalle mikään laiha ole, mutta silti ottaa päähän kun joka kerta on eri hoitaja ja antaa eri neuvot, jatkossa pitää varmaan tehdä vaan asiat omalla maalaisjärjellä. Sitten vielä tulee suorituskeskeisesti otettua itselleen paineita siitä mitä siellä neuvolassa sanovat, ei kai nekään mitään jumalia siellä ole tai lapsenkasvatuskaan mitään ydinfysiikkaa. On tässäkin muka ongelma. Hih. Pitäisi kai vain luottaa enemmän itseensä.

Viikonloppu vierähti mukavasti isolla porukalla Keminmaassa, vietettiin aikaa yhdessä, shoppailtiin lauantai-päivä, haaveiltiin reissaamisesta ja oltiin vaan. Sellainen on aina mukavaa. Naistenpäivän kunniaksi saatiin ihan kukkia ja kakkuakin. Kallekin meni mukana jo kuin vanha tekijä, nukkui yönsä hyvin eikä vierastanut ainakaan kovin pahasti.

Löysin tuossa taannoin vanhan kuvan, jossa Erno ja Salma tuhoavat yksissä tuumin valtion omaisuutta, hyihyi:


Liekkö jo näihin pentuaikoihin juontaa juurensa pikkukoiran suuri rakkaus Ernoa kohtaan, tiedä häntä. Muitakin ihania otoksia löytyi, niitä selatessa tuli ihan hauvakuume:

Katsaus todellisuuteen onkin sitten toinen, yhdenkin koiran kanssa on hommaa kun siihen ei aina ehdi keskittyä niin täysillä kuin haluaisi ja silloin Salma laajentaa oikeuksiaan omatoimisesti. Nykyisin korvat on melkolailla joka toinen minuutti hukassa ja käskyjä ei uskota. Pitää alkaa kaivamaan taas koulutusoppaat esille, kun huutaminen ei ensisijaisesti ole se toimivin metodi :D

Pottua!(ja lomailua)

Kalle avasi tänään perunalla kiinteän ruuan kokeilut, hyvin upposi vaikka ilmeet oli välillä, hmmm, ilmeikkäitä:




Veera on ollut meillä hiihtolomailemassa ja häntä on surutta käytetty hyväksi lapsityövoimana. No ei sentään, mutta Kallen täti on kyllä erinomainen apu lapsenhoidossa, selvä luonnonlahjakkuus. Tosi hyvin sujuu niin viihdyttäminen, rauhoittelu, pukeminen kuin vaipanvaihtokin. Ihanaa, äiti ei ole ihan niin väsynyt :)


Muoksis. Piti vielä tulla kertomaan, että kuinka suuren pähkäilyn ja pohdinnan tuloksena päätettiin nyt aloittaa Kallella nuo kiinteiden ruokien kokeilut. Tuntuu että Suomessa on vallalla joku imetysmafia, ja jos et täysimetä lastasi sitä kuutta kuukautta niin olet huono äiti. Sitten olen taas kuullut sellaisia kertomuksia, että jos on täysimettänyt kuusi kuukautta, niin kiinteiden aloitus ei olekaan ollut enää niin helppoa. En tiedä, mutta tämä on meidän ratkaisu, enkä enää jaksa päätäni vaivata muiden mielipiteillä.