Käytiin Laurin syntymäpäivän aikoihin Vikakönkäällä syysretkellä, oli ihanat maisemat. Ehkä näistä kuvista näkyy jotain siistä ihanasta ruskasta mikä silloin oli, nythän puut ovat jo sylkeneet lehtensä maahan.
Makkarat paistettiin laavulla, Salma lihoi reissussa kaksi kiloa:
Maastoutumisyritys:
Hidasta kävelyä:
Vauhti ja matka eivät tosiaan enää päätä huimanneet, mutta oli kiva käydä virkistäytymässä luonnossa. Viime viikonloppunakin ulkoilimme vielä tuossa lähimetsän tutulla polulla, maisema oli kylläkin radikaalisti muuttunut suuren hakkuun myötä. Tuntui aika paljaalta, vaan niin kauheat pinot oli puuta läjässä että ilmeisesti hyvin siitä on rahaa omistaja saanut.
Tällä viikolla ei sen ihmeempiä, minä pidän jalat tiukasti ristissä tiistaista torstaihin, Lauri on koulutuksessa Helsingissä, joten Pätkän ei tarvisi juuri tuolla välillä ulkoistaa itseään. Mitään merkkejä siitä ei kyllä olekaan ilmassa, että eiköhän tässä hyvin pärjätä.
Kotona ensimmäinen vieras oli Jussi-eno, joka auttaa tässä sukkien kanssa:
Myös Veera-täti kävi vierailulla:
