Kalle kiikkuu

Kalle nousi tänään ensimmäistä kertaa seisomaan ihan itse, ja päätti sitten samalla aloittaa kiipeilyharrastuksen. Mahtavaa!

Meidän eiliset pikkupikkujouluilut jäi vähän vaisuiksi, sillä kun hain Kallen hoidosta ja tultiin kotiin, totesin että ukkelilla on kuumetta. Niin kipeä ei Kalle kuitenkaan ollut, etteikö olisi piparit maistuneet :) Yö meni kuitenkin levottomasti ja kuumekin huiteli melkein 39 asteessa, vaikka annettiin kahta kuumelääkettä päällekäin.

Kalle on saanut taas Salmasta oikein hyvä kaverin, löytyisiköhän selitys allaolevasta:

Aura

Tänään on ollut vähän hassu opiskelupäivä, gradu etenee ihan hyvin ja ymmärrän oman aiheeni rajauksen ja olen löytänyt tietoa aiheesta ja kaikki on sinänsä mallillaan. Mutta tänään kun olen kirjoittanut ja saanut konkreettisesti jotain näytölle, olen jotenkin säikähtänyt sitä että työ etenee. Onpa outoa. Siis kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla vain tyytyväinen että homma etenee, eikä pelätä sitä. Toinen ongelma liittyy siihen, että haluaisin kirjoittaa kerralla täydellistä tekstiä, mikä ei kyllä missään olosuhteissa taida olla mahdollista. Edes kokeneemmat kirjoittajat eivät saa yleensä kerralla valmista. Pitäisi siis madaltaa kynnystä oman itsekritiikin suhteen ja tuottaa vain sitä tekstiä, sitten palailla jälkikäteen sitä viilailemaan.

Tänään on muutenkin ollut vähän sellainen haikea päivä. Olen miettinyt kaikenlaisia ajatuksia elämästä ja elämän tarkoituksesta, kuolemasta ja sen lopullisuudesta, ikävää ja sen kanssa elämistä, sellaisia raskaita ajatuksia että kun aikansa niitä pyörittelee, niin johan on nuppi jumissa. Muistin sitten pitkästä aikaa aikoinani lohtukappaleeksi nimeämäni CMX:n Aura kappaleen, ja se toimi edelleen! Sen lyriikoista saan todellakin lohtua, tulee turvallinen olo.
Tässä linkki kappaleeseen: CMX-Aura ja sanat löytyvät täältä
Voisiko tätä vertaistueksi nimittää, en olekaan ainoa joka on elämän keskipäivässä eksynyt synkkään metsään.

Nyt vielä hetkeksi kirjojen pariin, sitten viemään Lauri menoihinsa ja hakemaan Kalle hoidosta. Meillä on Kallen kanssa tänään omat "pikkujoulunavajaiset" eli laitellaan joulua kotiin, kuunnellaan joululauluja ja herkutellaan vähän pipareilla ja glögillä. Vaikka viime postauksessa hehkutin perinteiden perään, taidan tehdä poikkeuksen ja ottaa sen Leevin joululevyn ensisoittoon, vaikka ensimmäinen adventti onkin vasta sunnuntaina :)

Kuntoutuspolilla

Kallella oli käynti keskussairaalan puolelle, käytiin näytillä kuntoutuspolilla eli lääkäri ja fysioterapeutti arvioivat yhdessä kuntoutuksen tarvetta ja sen toteuttamista. Fysioterapia jatkuu ennallaan (2 x viikko + uinti) ja muutamia uusia apuvälineitä saadaan käyttöön. Kalle saikin viime perjantaina sure step-ortoosit eli tuet, jotka ohjaavat nilkan ja kantapään asennon suoraksi. Kokeiluun tulee myös tukibody, jonka pitäisi auttaa ylävartalon hallinnassa erityisesti pystyasennossa, ettei ataksia niin huojuttaisi. Terapiasuositukset pysyy ennallaan ja nyt jäädäänkin odottelemaan vain lausuntoja, että päästään taas asioimaan Kelan kanssa, odotan sitä innolla, JEE! *pitelee näkymätöntä sarkasmikylttiä*

Minulle on ihan ok, että ne hakemukset pitää täyttää ja laittaa menemään, jotta Kelassa pysyvät ajan tasalla Kallen vammaisuuden tasosta ja tarvittavasta avusta jne. Mutta. Se minua risoo, että joudun kaivamaan esille kaikki ne asiat, jotka eroavat ns. tavisarjesta ja ne nousevat tähän minun näkösälle juuri kun olen saanut itselleni vakuuteltua että meidän arki on meille normaalia ja hyvällä tolalla, eikä tässä ole mitään niin kovin kummallista. Hmmm, jospa tämä hakemusväli joskus pidentyisi edes kahteen vuoteen.

Ja sitten muihin viime aikaisiin tapahtumiin :) Isänpäivää vietettiin meillä kotona vähän isommalla porukalla, Keminmaalta tulivat käymään ja olikin tosi kiva päivä: syötiin, pelailtiin ja seurusteltiin.

Kalle isänpäiväkävelyllä iskän kanssa:


Ukki soittaa Kallelle:



Viime viikonloppuna saatiin Erja-mummo ja ja Matti-ukki sitten vieraiksi Pudasjärveltä ja viikonloppu menikin oikein mukavasti. Suska lähti nyt takaisin Pudasjärvelle asustelemaan ja Salma jäi tietenkin meille kotiin. Sunnuntai-iltana saatiin vielä Erno ja Milla kylään, oikeinkin kivaa että nähtiin kaikkia :)

Nyt sitten arkista aherrusta, jota kyllä vähän valostuttaa se, että joulu lähestyy kovaa kyytiä. Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja siten pääsee vuoden ensisoittoon Leevi and the Leavingsin Varasteleva Joulupukki. Odotan kovasti :D Perinteitä pitää kunnioittaa. Ja tämän sanottuani lähden kunnioittamaan sitä perinnettä, että jos mielii maisteriksi valmistua, pitää ensin kirjoittaa gradu. Näkemiin.

What would MacGyver do?

Otsikolla ei kyllä ole sitten yhtään mitään yhteyttä sen kanssa mitä aion kirjoittaa, ihan vain ilmoituksena, ettei kellekään tule pettymyksiä. Vaikka edelliseen postaukseen viitaten olin kyllä melkoinen MacGyver välillä sompaillessani sairaan lapsen kanssa, aika jännä että sitä voi melkein kasvattaa kolmannen käden kun oikein yrittää :) Nyt on kuitenkin taudeista selvitty ja normaali arki on taas kuvioissa.

Lauri tuossa petasi Kallen petiä ja minun oli pakko varmistella, että laittoihan se ylivuotosuojan pissa-aksidentteja varten ja makkarista kuului: "arvaappa kuinka monta kertaa minä olen tähän patjaan pissannut??" Minä hengittelin hetken ja vastasin, että toivottavasti et kertaakaan, koska se ei ole sen pinnasängyn alkuperäinen patja vaan ostettu. Mielikuva Laurista losottelemassa pinnasänkyyn reunan yli seuraa minua nyt uniini :D