Tuota tuohentervaa

Kallen edistysaskelia jos vähän tässä päivittelisi eli aloitetaanpa juttelemisesta. Vokaalien lisäksi jokelteluun on ilmestynyt konsonantteja:"paapaapapapaaa", "hyvä", "väväväväää","vav-vavvaa","vauva"-tyyliin. Itse kun aloittaa papattelun niin Kalle yhtyy pian vastavuoroiseen jutteluun. "Ei" on yksi lempisanoista ja jos Kallelta kysyy jotain niin yleensä vastaus on "ei". Tuohon liittyen pään pudistelu on merkki siitä että enää en tahdo tehdä jotain, päätä pudistetaan tarmokkaasti kun enempää ruokaa ei mahdu massuun tai Kalle ei vielä tahdo mennä nukkumaan.

Etusormella osoittelu on todella tarmokasta ja suullisella ilmaisulla säestettyä. Esimerkkinä yhtenä päivänä söin itse hernekeittoa ja annoin Kallelle purkista ruokaa (Kalle kyllä syö myös hernekeittoa, mutta ajattelin vaihtelun vuoksi antaa muuta, koska tiedätte varmaan ne ikävät fysiologiset oireet mitä seuraa hernekeiton syömisestä), mutta tämäpä ei pikkumiehelle kelvannutkaan vaan alkoi sinnikäs etusormella osoittelu ja "ö!"-"ä!"-komentelu ja suu ei enää auennut omalle ruualle. No nappasin omalta lautaselta lusikkaan keittoa ja johan alkoi suu aueta :) Fysiologiset oirehdinnat sai sitten Lauri tuta nenässään illallisella saunareissulla...

Liikkumisessa on tullut muutama uusi juttu, istumaan Kalle on noussut muutaman kerran ihan itse, siitähän minä olen riemastunut ja suoraan sanottuna kiljahdellut ilosta, mitä taas Kalle on säikähtänyt ja hilautunut varovasti takaisin alas :) Tästä eteenpäin yritänkin hillitä intoani ja antaa toisen treenata taitoaan rauhassa. Peppu ja kädet nousee vuorotellen konttausasentoon, mutta ryömiminen on edelleen paras keino päästä paikasta toiseeen. Mitä vähemmän tukipisteitä asennoissa on, niin sitä enemmän ataksia korostuu ja tätä Kalle monesti säikähtääkin ja vetäytyy takaisin mahalleen/selälleen. Mutta eiköhän se ataksiakin vähän rauhoitu kun lihasvoimaa tulee lisää.

Muutenpa ei arkeen mitään uutta, kovasti odotetaan tulevaa Levin lomaa, ihan kokonainen viikko mökillä ja irti arjesta, ihanaa! :)