Shit happens

Unohtakaa niskapaska, meillä on napakakka! Onneksi tämä tapahtui iskän huostassa, hehee. Miten onkin mahdollista noin pienestä paketista tulla niin paljon kakkaa ja vielä etupuolelle vaippaa. Jään ihmettelemään.

Eka neuvola

Neidin eka neuvola takana, ei tarvi miettiä miten tyttö kasvaa kun vajaassa kuukaudessa on tullut painoa 1,3 kiloa lisää ja pituutta 3,5 senttiä. Mitat siis tällä hetkellä 4710g ja 54,5 cm. Kivakiva :) Ja kaikki muutenkin kunnossa.

Päivät menee tosiaan nopsaan tytön kanssa touhuillessa ja meidän päivän kohokohta on tietty kun saadaan koko perhe kasaan siinä neljän jälkeen. Koko perheen yhteinen aika menee kyllä kuin siivillä, Kallella on yleensä paljon asiaa ja touhua hoitopäivän jälkeen. Pikkusiskon hoitotoimissa Kalle auttelee edelleen, mutta uuden perheenjäsenen tuoma jännitys on loiventunut ja aina välillä pitää käskeä äitiä laittamaan pikkusisko esimerkiksi sitteriin, jos on jotain tärkeää näytettävää. Kallen lempileikki on tällä hetkellä legoukoilla leikkiminen, itselle otetaan yksi ukkeli ja aikuiselle toinen ja sitten ukot juttelevat ja seikkailevat keskenään. Kävihän ne ukkelit kylvyssäkin tässä yksi ilta.

Salma on suhtautunut lunkisti uuteen perheenjäseneen, ihan selvästi jo ammattilainen näiden pikkunappuloiden hoidossa. Toki tuoksut kiinnostavat koirulia ja vauvaa voisi välillä nuolaista vähän naamasta ja tehdä lähempää tuttavuutta. Vauvan tuloa enemmän Salman päätä on tainneet sekoittaa alkaneet juoksut, pitäisi harkita koiruuden leikkauttamista kun ei niitä pentuja tullut tehtyä.

Tänään on taas pakkaspäivä, joten meidän on tyydyttävä sisätiloissa oleskeluun... jospa viikonloppuna olisi vähän lauhempaa. Mukavaa viikonloppua :)

Arki alkoi tällä viikolla, miesväki lähti töihin ja hoitoon ja me naiset jäätiin kotiin. Pakkasta on ollut sen verran että on jouduttu pysyttelemään neljän seinän sisällä, mutta tänään armolliset -7 astetta celsiusta mahdollistivat sen että päästiin kävelylle ulos ja pikkuneiti jatkaa unia vaunuissa sisällä. Äiti ei ole kovin väsynyt edelleenkään, sillä neiti posottaa unta palloon pääasiallisesti klo 23 alkaen ja herää siinä yhdeksältä aamulla. Toki hän syö noin kolmen tunnin välein öisinkin, mutta en koe sitä mitenkään väsyttävänä, sillä pikkuinen nukkuu minun vieressä joten maitotankkaus tapahtuu helposti ja sitten jatketaan unia.

Presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta seurattiin sunnuntaina jännittyneinä ja nyt odotellaan toista kierrosta. Presidentinvaalihan on pitkälti henkilövaali ja tietysti on kaikkien oma asia, mitä ominaisuuksia ehdokkaassa arvostaa. Itse kannatan numero kakkosta eli Pekka Haavistoa ja koen, että hän edustaa minulle sopivia arvoja ja hänestä löytyy ne ominaisuudet joita presidentissä arvostaisin. En halua vastapuolta kovin mollata, mutta koen Niinistön ihmisenä kovemmaksi ja vaikka juuri henkilövaalista puhuinkin, niin kokoomuksen arvot koen koviksi ja taloudellisiksi, kun taas vihreiden pehmeiksi ja suvaitsevaisemmiksi. Ja koska minun aivoni ovat tällä hetkellä melko pitkälti imetyksen ja ylipäänsä äitiyden pehmittämää höttöä, laitan tähän linkin josta voi lueskella ehdokkaiden mielipiteitä koskien vammaisten lasten ja heidän perheidensä asioita:

Downtiitus: Presidenttiehdokkaiden mielipiteitä koskien vammaisten lasten ja heidän perheiden asioita

Ja toinen linkki blogiin, jonka kirjoittajan mielipiteisiin itseni on helppo samaistua:

Kaikki elämästä

Ja tietty loppuun vielä se tärkein eli äänestysintoa kaikille, oli ehdokkaanne sitten kumpi tahansa! :)

Ei tarvinnut "Ursulaa" sitten kauan enää odottaa, 29.12. syntyi 51 cm pitkä ja 3440 g painava tyttö. Synnytys meni tosi hyvin ja siitä jäi hyvä mieli, kesto oli noin 8 tuntia ja se tuntui tosi lyhyeltä ajalta verrattuna Kallen synnytykseen.

Kalle on reipas isoveli, tykkää pitää vauvaa sylissä ja osallistuu innokkaasti hoitotoimiin. Lauri on nyt isyyslomalla ja ollaan kaikki opeteltu perhe-elämää uudella kokoonpanolla, ja se tuntuu sujuvan oikein hyvin. Yritetään jakaa aikaa tasapuolisesti molempien lasten kesken, että kumpikin on molempien kanssa, tietysti imetys tekee sen että olen vähän enemmän vauvan kanssa. Vauva on toistaiseksi ollut mallia "helppo" (ja tähän se tietty nyt loppuu kun menin julkisesti tunnustamaan) eli syö, nukkuu ja välillä hengailee hereillä, eikä pahemmin itkeskele.