Noemmäänyttiiä

Mistä näitä mainoksia jotka jää päähän oikein tulee?

Viime viikolla aloitin toivottavasti yliopistourani viimeisen luentosarjan joka kuuluu opintojaksoon Organisaatioiden toiminta, arvionti ja tutkimus. Ja kuinkas ollakkaan, tuntui jotenkin hankalalta tämä alku, ehkäpä sen takia että viimeisimmistä kouluhommista alkaa tulla kohta kaksi vuotta täyteen (jos ei lasketa viime syksynä aloitettua graduryhmää, jonka jätin kesken ja odottamaan ensi syksyä). Oijoi. Tällä viikolla on kaksi luentoa lisää, aiheena muun muassa organisaatiodiagnostiikka ja vielä englanniksi (termikin on jo melkoinen sanahirviö ja sisällöstä ei hajuakaan). Mutta. Jospa se tästä, koska taas, pakkohan se on.

Tänään kävi vammaispalvelusta kotihoidonohjaaja (tosi kiva täti ollut alusta alkaen) ja alunperin tarkoituksena oli että minä mahdollisesti pääsisin itsekseni poistumaan kotoa, mutta Kalle teki melkolailla heti selväksi että se ei tule kuuloonkaan :D Taitaa olla taas yksi kuuluisa äitivaihe menossa... Eikä ihmekään, niin paljon me aikaa kahdestaan vietetään. Mutta toisaalta, olisi kiva saada niitä omia hetkiäkin välillä. No asia korjaantunee viikonloppuna kun Lauri on luvannut katsoa Kallen perään että pääsen ystävän kanssa tuulettumaan.

Kallelle kuuluu muuten hyvää, istuminen sujuu päivä päivältä paremmin ja niitä kopsahduksia ei enää tule niin paljoa. Nyt näen jo painajaisia sitten siitä kun alkaa nouseminen ylemmälle tasolle, taas on kodin lapsiturva tutkittava eri kantilta. No siihen lienee vielä hetki aikaa. Vaikka Sari oli kyllä niin oikeassa kommentoidessaan edellistä kirjoitusta, Kalle tutkii nyt kaikki laatikot istualtaan:

Tämä tapahtui viikonlopun vierailulla Kuusamoon, Kallen papan luona. Toivottavasti ei ole paperit kovin sekaisin :D Hämäävästi oli tuo konttauskypärä taas päässä kuvaamisen ajan, sitten se lensi kuin leppäkeihäs.