Ihanaa leijonat ihanaa!

Hyvä Suomi! Ja peukku sille! Kisastudio on avattu ja kaksi ottelua jännätty. Alla oleva tilanne on kyllä lavastettu, eilisen Suomi-Tanska-ottelun alkaessa Kalle oli vedellyt sikeitä jo lähemmäs puolitoista tuntia.


Jo tästä ylemmästä kuvasta voi ehkä saada aavistuksen uudesta punkkarisuuntauksesta hiuksissa, niitä alkaa kasvaa pikkuhiljaa lisää ja ne keskittyvät tuohon pään päälle tiukaksi rivistöksi. Tai ehkä ideana onkin kasvattaa leijonanharja ihan vaan Suomen jääkiekkojoukkueen kunniaksi :)


Sitten pitää vielä puuttua sellaiseen epäkohtaan kuin että peleissä eräaika juoksee väärään suuntaan! Siis joo, kyllähän me kaikki tiedetään että Sveitsissä osataan tehdä hienoja kelloja, mutta että erän kesto lähtee taaksepäin 20 minuutista, ei näin! Se on aina lähtenyt nollasta ja loppunut kahteenkymmeneen. Laurin sanoin:" Ainoa hyvä aika on tasan kymmenen minuutin kohdalla, kun silloin ei tiedä kumpaan suuntaan se pyörii se kello".

Mitäpä muuta... hmmm... Viikonloppu hurahti taas äkkiä, Lauri joutui tekemään töitä viikonloppunakin, mutta jäihän tuota vapaa-aikaakin. Työstressiä voi näin arkena purkaa pikaunilla lounastauolla, läheisten hellässä huomassa:


Nyt vaan sitten vappua odottamaan, Levi kutsuu! Tarkoituksena siis rentoutua ja nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, sekä toivottavasti myöskin kivoista ilmoista.

Se pyörii sittenkin!

Nyt armeliaassa kuuden kuukauden ja muutaman viikon päälle iässä meidän pikku-ukkeli on viimeinkin oivaltanut kääntymisen syvimmän olemuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun Kalle laitetaan selälleen lattialle, ei kulu kuin pieni hetkinen kun hän on jo mahallaan. Joskus aika kuluu hyvin mahallaan, joskus mahallaan kölliminen on suorastaan tuskaa ja sen Kalle kovaan ääneen ilmoittaakin. Kääntyminen takaisin selälleen ei vielä kovin usein onnistu, ja siksipä ukkoa saadaan kääntää selälleen vähän väliä. Tämä on kuin kilpikonna-selällään-efekti väärinpäin.

Mutta siis, nyt kun Kalle osaa kääntyä, voi samalla opetella kaikkia muita mukavia juttuja kuten vaikka päivän lehden lukemisen (lue kuolaamisen). Jätin Lapin Kansan lojumaan Kallen peiton viereen, Kallen selälleen peitolle, käväisin keittiössä ja hupsis, palatessa oli lehti joutunut käsittelyyn :)



Iskän kanssa syöminen on nykyisin aika vauhdikasta, melkeinpä kaoottistakin ainakin ilmeestä päätellen:



Pikkukoira pysyy tyytyväisenä kun saa nuohota lattialta kaikki jämät suuhunsa, tämän takia Salmakin suosii Lauria Kallen syöttäjänä :) Ja eipä ole vielä meillä tullut eteen sitä kauhua, että tippuneet soseet sementoituisivat lattiaan kiinni, siitä pitää Salma huolen. Eli vinkki kaikille lapsiperheille, siisteyden ylläpitämiseksi hankkikaa yksi ahne pikku koiruli.

Elämän pieniäsuuria hetkiä

Ihanaa herätä aamuisin pikkumiehen iloiseen rupatteluun, joka aamu Kalle herää yhtä iloisena ja hyväntuulisena. Vaikka aamuäreä äiti ei jaksaisi vielä herätä, Kalle maanittelee ja lepertelee pienillä kiljahduksilla ja jokeltelulla niin kauan että äiti varmasti herää. Ja voi sitä riemun määrää kun sitten lopulta sanoo hyvää huomenta, tuntuu ettei pikkukaveri pysy housuissaan.

Tänä aamuna jätettiin Lauri nukkumaan ja touhuiltiin aamuhommat kahdestaan. Laitettiin Spotifysta soimaan vähän musiikkia, Ipanapaa, Eläinlauluja ja sitten! Tein hokaisun, silmiin osui Pentti Rasinkankaan ja Ohilyöntiorkesterin musiikkia. Ihan loistava palvelu, siis Pentti Rasinkangas & Ohilyönti! Seurasi selostus Kallelle, kuinka äiti osallistui samoihin lastenlaulukilpailuihin aikoinaan kyseisten musisoijien kanssa vuonna kivi ja nappi Jalasjärvellä. Tuolloin Markan possu vei voiton Väinö Västäräkistä. Voi sitä nostalgian määrää, äänessä toki myös pieni määrä ylpeyttä.

Kalle söi puuron Nikkilopakaniinin ja Kanalomamatkan siivittäminä, vieläkin hymyilyttää. Kalleakin hymyilytti.

Aamut vaan ovat niin ihania. Aurinkokin paistaa. Ainekset ovat kohdallaan.

Päästäinen

Pääsiäinen takana, meinasi mennä toteutus vähän jännäksi kun Kalle oksensi keskiviikkoyönä useamman kerran, mutta toipui nopeasti ja matkaan päästiin.

Ensimmäinen pysäkki oli Pudasjärvi ja siellä saatiinkin nauttia hyvistä keleistä. Huomatkaa Kallelle ostetut Baby Banz- aurinkolasit suojaamaan pieniä silmiä auringon haitallisilta UVA- ja UVB- säteilyltä jopa yli 97,5 prosenttisesti! (mainospuhe ja lisähuomatus, että voiko noita edes olla huomaamatta :D)


Mummo lykkäili Kallea ulkosalla ja unihan siinä tulee väkisinkin silmään:



Ralli-Kalle sai myös vauhtia vaunuissa, silloin ei nukuttanut, Salmakin tykkäsi leikistä:


Pudasjärvellä viihdyttiin lauantaihin asti, jolloin matka jatkui Kuusamoon. Pappa siellä jo odottelikin pikku matkalaista joka sai hienon nallen. Kalle otti heti asiakseen treenata vähän vapaapainia uudella lelulla, nalle sai maistaa muun muassa niskalenkkiä sekä korvaan puremista:


Alku-ujostelun jälkeen Kalle pääsi nauttimaan höpöttelystä papan kanssa ja yhteinen sävel löytyi nopeasti:

Kuusamossa nautittiin myöskin joutenolosta ja oltiin vain. Eräällä äiti-ihmisellä kyllä välillä tahtoi pinna vähän kiristyä jääkiekko-ottelua seuratessa, ei toki sen takia että Kärpät on niin pahassa tappioputkessa, vaan ihan sen takia että omasta mielestään hänellä olisi ollut paljon parempaakin tekemistä kuin jääkiekon katsominen, eikä kukaan edes pakottanut sitä katsomaan! :D

Nyt on sitten palattu arkeen, tänään olemme Kallen kanssa mullittaneet (ehe ehe) kukkia ja istuttaneet yhden dahlian sipulin, basilikaa, lehtisalaattia sekä ruohosipulia. Hyvä me! Tästä aasinsiltaa siihen asiaan, että olen tietoisesti vältellyt koko ajan hokemasta Kallelle me-muotoa tyyliin:"Otetaanko me vähän puuroa, onko meillä vähän jano, nukuttaako meitä", koska se on aina ärsyttänyt minua. Onhan side lapsen ja äidin välillä toki vahva, mutta tuskinpa meitä esimerkiksi kakattaa juuri samaan aikaan. Jotenkin ajattelen myös Kallen minuuden kehittyvän paremmin jos puhun hänestä yksilönä enkä oman itseni jatkeena. Tiedä sitten onko siinä mitään perää. Toiseen höpöttelyyn kyllä sorrun, sillä puhun itsestäni kolmannessa persoonassa eli "äiti sitä ja äiti tätä", annan kuitenkin itselleni anteeksi tällaisen pienen epäkohdan.

Kallen puolivuotiskatsaus

Nyt on neuvolassa käyty ja mitat ovat seuraavat: painoa 7320 grammaa ja pituutta 67 senttiä, pipo 44 senttiä. Painoa oli siis kuukaudessa tullut reilu puoli kiloa ja pituutta kaksi senttiä. Tämänkertainen terkkarin sijainen oli oikein mukava ja pätevä ja sen ansiosta itselläkin tuli hyvä mieli. Ensi kuussa mennään käymään kasvukontrollissa ihan oman mielenrauhan säilyttämiseksi.

Mutta siis, Kalle on nyt puolivuotiaana oikein iloinen poika, hymyjä satelee ympäriinsä ja ääneen Kalle hekottelee kaikille hauskoille jutuille.

Kiukuttelut liittyy yleensä väsymykseen tai nälkään, harvemmin ilman syytä Kalle mesoaa. Nukahtaminen on helpottunut huomattavasti, nyt riittää tuutulaulu ja pyllylle taputtelu. Vaunuissa ja autossa Kalle viihtyy, uni tulee nopeasti kun matkustaa eri tyyleillä.

Lempparipuuhia ovat kaikki vauhtileikit iskän kanssa, koiran kiusaaminen, tekoyskiminen ja kuolan jojottelu:



Liikkeelle Kallella ei ole vielä kiirettä, touhuilee kyllä mahallaan ja selällään, mutta mihinkään ei vielä pääse. Kääntyminenkin on jäänyt muutamaan yksittäiseen kertaan, mutta vielä ehtii. Leluista lemppareita ovat kaikki kovaääniset ja kolisevat, mitä enemmän ääntä, sen parempi. Kuvassa Brion puinen härpäke, missä on kulkunen sisässä:


Nukkuessa kainalossa on aina hiirulainen turvana, kuva on otettu tänään päikkäreille alkaessa:


Kallen ensimmäinen puolivuotinen on ollut huimaa menoa, pikkuisesta nyytistä on kasvanut iso persoona. Perhe-elämä on saanut uusia piirteitä ja on mennyt yllättävänkin hyvin, toki välillä väsyttää, mutta aika on ollut antoisaa. Itse alkaa ymmärtää, että kaikissa pienissä kliseissä joille ennen naureskeli, onkin totuuden jyvä. Lapset ovat pieniä vain kerran ja elämä on tässä ja nyt. Ja jos Kallen kasvu on ollut huimaa, niin vielä huimempaa on se, mitä tällainen pikkuihminen pystyy vanhemmilleen opettamaan, sitä on niin paljon. Rakastaminen, kärsivällisyys, huolehtiminen ja välittäminen ovat muuan muassa saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Hmmm, on se vain jännää.

"Kilipi-Kalle- living innovation" (sloganizer.net)

Onpas taas aika hujahtanut (alkaa käydä vanhaksi tämäkin lausahdus), vieraat Kuopiosta tulivat ja menivat ja hauskaa oli. Perjantaina pojilla oli laatuaikaa ja tytöillä vuorostaan lauantaina. Ulkoiltiin, pelattiin Rappakalja Extremeä ja rentoiltiin. Sunnuntaina suunnattiin vielä Ikeaan, Kallekin kulki tottuneesti mukana. Matkalla Ikeanunna Kalle:


Setä ja iskä iltapuurottamassa ukkelia:


Heikki-setä opettaa Kallelle kamerakäyttäytymisen alkeita (huomaa yhtäläiset hiustyylit):


Riikan kanssa lähdettiin kaupungille lauantai-iltana, piti lähtiessä ottaa perinteinen naamakuva (näitä kun kaivaisi arkistoista niin aijai... aika monta lähtöä (ja vähän muutakin) on otettu :D )


Vieraat jatkoivat sitten matkaa viikonlopun jälkeen ja minä pakkasin itseni ja Kallen autoon ja suuntasin Kursuun mummolle kaveriksi, siellä vierähtikin muutama päivä rattoisasti. Viime viikonloppu pysyteltiin sitten ihan kotosalla, rentouduttiin ja vietettiin perheaikaa.

Isien spesialiteettia ovat kuulemma kaikki "raisummat" leikit, meillä vuorossa on lentokone, joka on ihan huippua:


Kallen omaksi kivaksi on noussut myös paloauton leikkiminen eli Kalle nostaa ja laskee äänentaajuutta samaan tyyliin kuin paloautot ujeltaa. Siinä on korvat kovilla, varsinkin koiralla.

Tässä vielä kuva Ikean reissulla hankitusta seinäteippauksesta, siis nythän meillä on virallinen seinäruusu. Lauri oli vähän skeptinen teippauksen teon suhteen, mutta ihan hyvähän tuosta tuli :)


Pääsiäinen on jo ihan ovella, Laurilla on töitä niin paljon että suunniteltu Ruotsin reissu siirtyi toukokuulle, mutta pyhien aikana ajateltiin kuitenkin käväistä Pudasjärvellä ja Kuusamossa. Muutenpa ei meidän rauhaan mitään ihmeellistä, keskiviikkona Kallelle tulee täyteen puoli vuotta ja silloin on myöskin puolivuotishuolto luvassa neuvolassa. Saapas nähdä kuinka on ukko kasvanut ja mitä neuvolan täti tällä kertaa tuumaa :)