Juhannusaika

Juhannus vierähti ohi nopeaa hyvässä seurassa ja rentoutuen kuten oli tarkoituskin. Aatolle sattui oikein mukava ilma, niin hyvä että ehdin jo käräyttämään pienen kaistaleen ihoa ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Hurjimmat juhannuspoppoosta kävivät myös uimassa Porolammilla, vaikka siitähän on vasta muutama viikko kun jäät lähtivät. Muuten aika kului syödessä hyvin ja juodessa kohtuullisesti sekä myöskin Gubbea pelatessa.

Sunnuntaina koitti sitten koirien suuri päivä. Ensimmäisenä kehään pääsi Pippuri, joka oli aluksi todella reipas ja innokas. Mutta. Sitten kun se nostettiin pöydälle ja tuomari alkoi tutustumaan lähemmin pojan sukukalleuksiin, nosti Pippurissa pieni jänöjussi päätään ja tuomari oli niiiiiin pelottava sen jälkeen, että vaikka se saikin erinomaisen arvostelun, ei muuta sijoitusta sitten tullut. Salma oli vuorossa seuraavana Mirvan kanssa, ja se meni ihan loistavasti! Ei olisi paremmin voinut mennä, onneksi Mirva esitti sen, kiitos vielä oikein paljon!

Sitten sen jälkeen kun Kira oli käynyt kehässä ja saanut myös erinomaisen arvosanan, alkoi viimeinen taisto, jossa Salma sijoittui ensimmäiseksi eli se sai sertin, cacibin ja oli rotunsa paras! Aivan loistavaa :) Tuota myötä Salma ja Mirva pääsivät vielä ryhmäkehään, josta ei kuitenkaan enää tullut tulosta, mutta oli kokemuksena, hmmmmm, kokemisen arvoinen. Odotettiin nimittäin pari tuntia kaatosateessa ja ukonilmassa kehän alkua.

Lisään loppuun vielä muutaman kuvan juhannuksen ajalta:

Juhannuskoivut, jotka me naisporukalla haettiin, eiks oo hienot (ja kukaan ei uskaltanut väittää vastaan kahdelle odottavalle äidille) :


Koirulit aamulenkillä iskän kanssa, mukava lauma:



Gubbea (ruotsalainen ja paljon parempi versio mölkystä) :


Mirva (esittää niiiiin hienosti) ja Salma oikealla, kilpakumppani vasemmalla ja saksalainen
tuomari Martha Heine selin:


Rodun "loppukehä" , Salma ihan vasemmassa reunassa ja Kira heti kakkosena siinä vieressä:



Salma ja sen pokaalit, jokin tuoksu on kyllä ehdottomasti kivempaa kuin poseeraaminen:

Rintamapostia

Sain tuossa menneellä viikolla postia sotajoukoista: http://tietokannat.mil.fi/portti08/gallery.php?start=72&language=fi_FI&page_id=14
Virheellisesti jääkäri Mikko Kilpijärveltä kylläkin, mutta hyväksytään =)

Vielä pari yötä ja saan taas sotasankarin kotiin, olihan siellä tapahtunut kaikenlaisia kauheuksia, Lauri oli muun muassa joutunut vangiksi ja vangitsijat olivat vieneet sotasaaliina Laurin suklaat. Hyihyi. Eikö jossakin EU:n asiakirjassa ole tarkasti määritelty nykysotien säännöt ja niihin ei kuulu sotavarkaudet.

Minä tulin tänne Rovaniemelle lauantaina Veeran kanssa ja tänään illalla on rakenneultra, jonka jälkeen ajellaan takaisin Sallaan. Koti-ikävä on kova, siis tänne kotiin missä nyt olen, haluaisin jo jäädä pysyvästi. Ainakin palatessa osaa taas arvostaa omaa kotia ihan eri tavalla taas.

Kävin hammaslääkärissä aamulla ja sain sellaisia mieltä huojentavia tuloksia, että vasta synnytyksen jälkeen paneudutaan paremmin hammasongelmiin. Kysyin myös takavasemmalta ylhäältä pukkaavasta hampaan palasesta, luulin itse että se on jämä poistetusta viisaudenhampaasta, mutta eiiiii, se onkin kokonaan uusi viisaudenhammas. Minulta on kyllä kaikki neljä aikanaan jo poistettu, mutta näköjään olenkin keskivertoa viisaampi yksilö =) Eikäkun lääkärin selitys oli, että joillakin vain sattuu olemaan reilummin noita ylimääräisiä takahampaita.

Juhannusta odottelen jo kovasti, huomenna tulevat mummolaan ensimmäiset kesävieraat Ruotsista, keskiviikkona lisää ja torstaina oma kulta ja perjantaina Keminmaan porukka. Mukava viettää kunnon sukujuhannusta pitkästä aikaa, rentoutuen ja hyvästä seurasta nauttien. Ja totta kai, kun on kyse Kemppaisen suvusta, myös ruokaa riittää ja se on tooooosi hyvää. Lauantaina sitten tullaan omaan kotiin jatkamaan rentoilua ja nauttimaan vain toistemme seurasta. Sunnuntaina Salma osallistuu juhannusnäyttelyyn, kuten myös Kira ja Pippuri, toivotaan kaikille koirille menestystä (toki siis Salma on kuitenkin kaikista kaunein =) Sitten onkin jussi pulkassa ja enää pari viikkoa siihen että Lauri pääsee pois armeijasta, hyvä suunnitelma.

En keksinut otsikkoa

Viikonloppu tuli ja meni. Kuusamon reissu oli piristävä lisä arkeen ja Hannu piti meistä tosi hyvää huolta. Vieläkin nousee vesi kielelle kun ajattelen pippurikanafilettä, kastiketta ja salaattia. Oho, vatsakin kurnii =) Ilma oli lauantaina jopa niin hyvä, että saatiin torilla käytyä ensimmäisillä jätskitötteröillä. Namnam.

Pinnasänkykin löytyi suhteellisen hyvässä kuosissa, ei sille varmaan tarvi muuta tehdä kuin putsata. Se on aika ihanan retro, mutta onneksi sen verran moderni, että on mahdollisuus säätää pohjan korkeutta.

Pätkä jumppaa massussa jo niin kovasti, että saunan jälkeen selällään pötkötellessäni näin selvästi kun monoa tuli kun vatsa vaan kumpuili. Ihan hassua hommaa. Tämän aamunkin se on veivannut vähän väliä ilmoitellen olemassaolostaan, on mukava tuntea liikkeet niin ei tarvi arvuutella onko kaikki hyvin.

Tänään menen käymään töiden jälkeen Lätäjärven mummolassa, siellä on täti perheineen vierailulla. Muuten tämä viikko on taas normia, ei mitään ihmeellistä. Sitä kesää odotellessa, aamulla oli taas mittari miinuksella. Lauri lähtee tänään loppusotaan jonnekin Pohjois-Karjalaan, ikään kuin viimeinen rutistus. Minä odottelen ensi maanantaita, pääsee Pätkää taas katselemaan, rakenneultra on silloin klo 18.00. Harmi vaan että Lauri on edelleen siellä loppusodassa silloin, toivottavasti saan paljon kuvia mukaan.

Kesällä kerran

Viikko on taas puolessa, raskaan viikonlopun jälkeen arki on tuntunut taas helpottavalta. Aurinkokin on päättänyt paistaa, ei lämpötila vielä kovin korkealle ole kivunnut, mutta kyllä se sieltä nousee vielä. Työt sujuu omalla painollaan ja viikon kohokohta on taas huomenna kun saan Laurin kotiin.

Salman kanssa ollaan nyt aktiivisesti lenkkeilty kun ilmat ovat olleet vähän paremmat. Uimaan Salma olisi kovasti menossa, mutta en uskalla sitä vielä päästää viime kesäisen hot spot- episodin takia. En tahdo sen uusivan.

Perjantaina sitten Lauri on luvannut auttaa potunpanossa, maa on kyllä niin pieni että sen laittaisi vaikka yksinkin. Ja kun minä pääsen töistä, suuntaamme matkan kohti Kuusamoa ja rentouttavaa viikonloppua Laurin isän luona, viimeksi jouluna ollaan sielläkin oltu. Mutta mukava mennä käymään, siellä kuulemma on Pätkällekin poikien vanha pinnasänky odottelemassa. Pitää väri tarkistaa että josko sitä pitäisi hioa ja uudelleen käsitellä... mutta kiva että Hannu on sen säilyttänyt, saadaan nostalgiaa nukkumiseen.