Taas on "pikku" tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Jos kokeilisi vähän juttua laitella :) Meillä elellään mukavaa perusarkea, kevään tulo ja sen myötä valon lisääntyminen piristää mieltä kummasti. On virtaa vähän enemmän myös meillä aikuisilla touhuilla, lapsista se ei tunnu oikein koskaan loppuvan. Ulkona mukelot viihtyisivät vaikka kuinka kauan, joskus pitää oikein itkua tihrustaa kun sisälle on lähdettävä syömään tai muuta. Onneksi kelit tosiaan lämpenee, niin saa ulkoilla vielä enemmän.

Viikonloppuna Kalle leipoi Laurin kanssa pannaria, Hillakin sai käydä vähän hämmentämässä:

Sormiväreillä maalaaminen on ollut lasten lempparipuuhaa, meillä on jo monenlaista taideteosta näiltä taiteilijoilta.

Musiikkia on harrastettu aiempaa enemmän, itse olen kaivanut haitarin naftaliinista ja ollaan soiteltu porukalla, Kalle tykkää soitella ukin tuomalla kitaralla.

Pitäisi vielä muutama lastenlaulukirja hakea kirjastosta niin saisi repertuaariin vähän vaihtelua, tuskin tuo Pingviinitanssi ja Karhu nukkuu jaksaa ikuisesti viihdyttää.

Nyt litteroimaan, Veera-täti on kylässä ja vahtii että minun opiskelut etenee :D

Täällä taas

Kesän voisi laittaa pähkinänkuoreen seuraavanlaisesti: reissua, isovanhempia ja sukulaisia, uimista, mökkeilyä, rentoilua, ihania ihmisiä, hampaita ja vaihtelevaa säätä. Nyt on arkeen palattu jo rytinällä, Kalle ja Lauri ovat olleet töissä/päiväkodissa jo muutaman viikon ja me naiset ollaan kotosalla. Itse olen hypännyt taas gradun ja muiden tekemättömien töiden kimppuun, joita tietysti teen Hillan a.k.a neiti Asenteen tahdissa. Reppanalla on elämänsä ensimmäinen flunssa päällä, joten ihmekös tuo jos vähän kiukuttaa:

Kalle jaksaa onneksi hoitaa, vaikka ilmassa on ollut ehkä vähän merkkejä siitä että ei aina haluaisi jakaa leluja tmv. siskon kanssa.

Yksi yhteinen lempparileikki kuitenkin löytyy ja se on kosmonautit; lakit ynnä muut vermeet niskaan ja sitten sateenvarjoraketilla avaruuteen :) Kosmonautit ilman rakettia:

Onhan tässä taas tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja taitaa kesä tehdä taas tauon kirjoitteluun. Tohinaa on riittänyt, ollaan reissattu, rakennettu etupihan patiota (kiitos hirmuisesti osallistuneille), saatu vieraita, käyty vieraisilla ja tehty pihahommia. Ylhäällä olevat kuvat viikonlopulta kun oltiin ulkoilemassa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua kesältä, päivä päivältä ilma lämpenee.

Kalle auttaa Hillan hoidossa mielellään, menossa vaipanvaihto.

 Hilla katsoo että onnistuuko se veljeltä tuo homma. Hillalla on ihmeellinen tapa tehdä omatoimisia "linkkuveitsiä" eli nostaa pää ja jalat irti lattiasta ja siinä sitten jäkittää. Luulisi sattuvan niskoihin moinen treeni.

Kallella on välillä vähän vauvattanut, onneksi ei kovin monesti.

 Hilla-neiti kasvaa kovaa vauhtia ja juuri tällä hetkellä pistää hieman kiukuttamaan, kun sai eilen rokotukset, jotka sitten yöllä nostivat kuumeen. Mutta tällainen iloinen neiti meiltä yleensä löytyy.

 Kalle on vielä ensi viikolla hoidossa muutaman päivän ja sitten alkaa loma, aluksi ollaankin kolmestaan kotosalla kun Laurin loma alkaa vasta heinäkuun puolivälissä. Saa nähdä mitä me keksitään... ainakin takapihan terassi on varustettu hiekkalaatikolla, uima-altaalla ja tarvittavilla oheistuotteilla jotta saadaan aika kulumaan mukavasti :)

Ensin oli peruna...

 

Eihän se niin herkkua tietty aluksi ole, mutta pikkuhiljaa. En kyllä muistanut, että kuinka sotkuista ja tarkkuutta vaativaa hommaa tuo ruokailu on, mössöä löytyi lopuksi joka paikasta paitsi sieltä suusta.

Kalle on taas kuumessa. Harmillista, sillä viikonloppuna oli tarkoitus käydä moikkaamassa isomummoa äitienpäivän kunniaksi. Vielä on se mahdollisuus, että sunnuntaina päästään käymään päiväseltään, jos huomenna olisi kuumeeton päivä. Sairastuvassa on kulutettu aikaa muovailemalla ja askarrellen. Melko virkeä ukkeli on ollut kuumeesta huolimatta, ainoa mikä vähän hidastaa on ataksian korostuminen, meno on vähän huterampaa kuin terveenä. Me muu perhe ollaan toistaiseksi oltu terveinä ja toivottavasti pysytäänkin.

Mukavia juttuja viikkoon on myös mahtunut, viranomaistahot ovat olleet meitä kohtaan taas oikein ystävällisiä, Kallen vammaispysäköintilupa on nyt kunnossa ja muutostöitä asuntoon on tehty kulun helpottamiseksi ja lisää on vielä luvassa :) Oikeinkin kivoja hommia, helpottaa elämää huomattavasti. En muista joko kirjoitin vammaistukiasiasta tänne, mutta tällä kertaa sekin myönnettiin Kallelle pidemmäksi aikaa, ihan kouluiän kynnykselle, joten sekin vuosittainen murheenkryyni on nyt vähäksi aikaa poissa kuvioista, ihanaa!

Meillä sairastetaan flunssaa. Tai siis tarkemmin minä ja Kalle sairastetaan, Lauri ja Hilla ovat toistaiseksi ainakin pysyneet terveinä.

Päivän viihde sisälsi Hirveä Henri jaksoja Kallelle Youtubesta, Hilla päätti viihdyttää itseään Facebookin äärellä (nuorena se on vitsa väännettävä). Koira lähinnä tyytyi makoilemaan lelukaaoksen keskellä, onneksi, sillä uloslähtijäksi minusta ei ollut. Onneksi on aidattu takapiha.

 

 

Viimeisin kuva on lähinnä viihdettä äidille, olo paranee heti kun näitä enskoja katselee :)

Päivän lääkitys sisälsi suklaapiirakkaa, olo koheni heti monta astetta. Muuten on ollut lääkityksen osalta tyytyminen hunajaveteen ja Finrexiniin, ei ole kauheasti esimerkiksi yskänlääkkeitä imettävälle (ehkä kuitenkin imettäjälle). Mut kyllä näilläkin pärjää ja yöllä voi aina pidätellä yskää naama punaisena niin kauan että pääsee vessaan yskimään rauhassa. Ai että näitä äitiyden iloja, eipä ole pitkään aikaan tuntunut yhtä hyvältä yskiä ääneen :) Kakkosvaihtoehto on tunkea Mynthonia suuhun puolinukuksissa ja herätä parin tunnin päästä sama pastilli suussa säikähtäen, että HUI, olisin voinut tukehtua tähän.

Viime viikonloppu vietettiin Kuusamossa, oltiin Kallen kummisedän luona yksi yö ja toinen Laurin isän luona. Kalle esitteli jumppataitojaan Pekan matolla, taidonnäyte pyramidista:

Kalle on alkanut tulemaan rohkeammaksi pystyasennossa vaikka tasapaino itsekseen seisomiseen riittää vain muutamiksi sekunneiksi. Elämme siis taas kerran jänniä aikoja ja silmät pitää olla selässäkin. Tai jos ei silmiä selässä, niin vaihtoehtoisesti sitten lapsi pumpulissa ja mielellään vielä kypärä päässä. No ei sillä, hyvä että opettelee, äiti voi sitten opetella kaivelemaan sitä sydäntä kurkusta läheltä piti tilanteiden jälkeen :)

Lauantaina käytiin juhlimassa Onnin kaksveesynttäreitä, iso jätkä :) Sunnuntaina ajeltiin Kursun mummolan kautta kotiin, moikattiin mummoa sekä tätiä ja tädin miestä. Tämä viikko onkin sitten hurahtanut vauhdilla tänne asti, minuun on iskenyt joku tee-se-itse-innostus ja materiaalit on hankittu erästä seinäprojektia varten, saa nähdä kauanko toteutuksessa kestää :)

Hilla viihtyy päivä päivältä paremmin mahallaan lattialla...


...ja Salma päivystää yleensä lähituntumassa (ja tilaisuuden tullen käy "hoitamassa" Hillan naaman ihan märäksi):

Arki rullailee siis omalla painollaa, huomenna kylläkin on hieman spetsiaalia kun Kalle lähtee Pudasjärven ukkimummilaan ja Hilla menee ystävälle pariksi tunniksi hoitoon, jotta me Laurin kanssa päästään ihan kahden syömään ravintolaan. Aah, sitä odotellessa (ja peukut pystyyn että en seuraavaksi tule kertomaan kuinka joku sairastui tms. ja suunnitelmat meni uusiksi). Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Viikko on taas hurahtanut melko nopeasti ja viikonlopuksi saimme vieraaksi hiihtolomalaisen kun siskoni Veera tuli meille. Tänään käytiin koko porukalla ulkoilemassa mahtavassa kevätsäässä.

Kävelyllä nähtiin myös kaukohjattavia lennokkeja, Kalle varsinkin tykkäsi kovasti.

Hillalla oli viime viikolla 2kk neuvola ja hyvin on tyttö kasvanut edelleen, 5700g painoa ja 58,5 cm pituutta. Hilla sai myös rotarokotteen, onneksi ei isommin tullut mitään oireita. Masullaan neiti viihtyy jo jonkin verran ja päätä pitää topakasti pystyssä.

Kalle puolestaan on ollut pikkuisen nuhainen, välillä lämpöä ja räkä lentää, muutama päivä on pitänyt olla pois hoidostakin. Hyvän pätkän Kalle olikin terveenä, viimeksi sairasti viime vuoden toukokuussa isommin ja koko syksynä ei siis ollut hoidosta pois sairastumisen takia. Kallella on ollut nyt tapana osoitella kovasti jalkojaan, tänään osoitti oikeaa jalkaansa ja voivotteli :"OIOIOI". Kysyin että onko sinulla kipeä jalka ja vastaus :"JOOO". Sitten kysyin että onkohan siinä kasvukipuja ja taas vastaus kuului:"JOOO". Viimeiseksi kysyin että tiedätkö mitä ne kasvukivut on ja vastaus kuului :"EEEEN" :) Hassu ukkeli.

Salma puolestaan nauttii olostaan enemmän nyt kun ulos tarkenee taas kunnolla ja on päästy sen verran rytmiin, että Hillan kanssa vaunuillaan joka päivä jolloin Salmakin saa pitempiä lenkkejä. Virtaa riittää ja kesän tullen pitänee alkaa taas omatoimiagilityä harrastamaan, tuskin aika riittää ihan seuran harkkoihin lähteä.

Salma sai naapurista koirakaverin kylään, kun takapihalle sattuivat yhtäaikaa naapurin kaksi landseeria Impi ja Jalo. Naapurin Impi oli niin utelias, että huolimatta korotetusta aidasta tahtoi välttämättä tulla kyläilemään meidän puolelle ja hopsis vain, ei niin isoa koiraa edes korotettu aita pitänyt. Salma aloitti hirveät pelkopaniikkihaukut, kaveri kun oli sen verran isompi että hätää pukkasi. Impi kuitenkin on lauhkea kuin lammas ja Salmakin sen onneksi pian huomasi. Impi yritti välittömästi palata omalle puolelle Salman aloitettua stressaamisen kimeällä haukulla, mutta reitti takaisin ei ollutkaan niin helppo ja Impi kuskattiin sitten sisäkautta takaisin omaan kotiin :)

Viikonloppu hujahti ohi taas nopeasti, ja siihen sisältyi ensinnäkin luksusta äidille eli pari tuntia kampaajalla ihan itsekseen, ihanaa :) Lumihommia on myös tehty, taloyhtiöllä oli lumenpudotustalkoot ja Lauri huhki eilisen päivän katolla ja homma jatkui vielä tänäänkin. Tänään päästiin myös ulkoilemaan koko porukalla, Kalle rattikelkkaili innoissaan:

Neiti puolestaan saattaa vetäistä sellaiset kevyet jopa neljän tunnin päiväunet pienen ulkoilun päälle, että kyllä on tyttökin selvästi isäänsä tullut.

Kallen ja vauvan välillä alkaa olla mukavasti vuorovaikutusta, Kalle hauskuttaa pikkusiskoa mielellään. Kääntöpuolena Kalle on kyllä alkanut vähän enemmän osoittamaan mieltään, eikä aina jaksaisi odottaa kunnes vauva saa ruokaa tms. ennen kuin on hänen vuoronsa. Ei kuitenkaan mitään maata kaatavaa ja yritämme huomioida molempia tasapuolisesti. Ja hyvähän tuo on oppia odottamaan vuoroaan.

Kalle hauskuttaa neitiä:


Viikolla Lauri oli muutaman päivän työreissulla ja "yksinhuoltajuudesta" selvittiin kunnialla apujoukkojen ansiosta. Eikä tullut mitään sairastumis tai muita katastrofeja, joten mikäs meillä oli ollessa. Nyt taas uutta viikkoa kohti, aika kyllä tuntuu lentävän ja vauhti senkun kiihtyy. Mistä lienee johtuu, mutta kiirettä pitää että ehtii ihan jokaisesta hetkestä nauttia :)