Tänään on ollut vähän hassu opiskelupäivä, gradu etenee ihan hyvin ja ymmärrän oman aiheeni rajauksen ja olen löytänyt tietoa aiheesta ja kaikki on sinänsä mallillaan. Mutta tänään kun olen kirjoittanut ja saanut konkreettisesti jotain näytölle, olen jotenkin säikähtänyt sitä että työ etenee. Onpa outoa. Siis kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla vain tyytyväinen että homma etenee, eikä pelätä sitä. Toinen ongelma liittyy siihen, että haluaisin kirjoittaa kerralla täydellistä tekstiä, mikä ei kyllä missään olosuhteissa taida olla mahdollista. Edes kokeneemmat kirjoittajat eivät saa yleensä kerralla valmista. Pitäisi siis madaltaa kynnystä oman itsekritiikin suhteen ja tuottaa vain sitä tekstiä, sitten palailla jälkikäteen sitä viilailemaan.
Tänään on muutenkin ollut vähän sellainen haikea päivä. Olen miettinyt kaikenlaisia ajatuksia elämästä ja elämän tarkoituksesta, kuolemasta ja sen lopullisuudesta, ikävää ja sen kanssa elämistä, sellaisia raskaita ajatuksia että kun aikansa niitä pyörittelee, niin johan on nuppi jumissa. Muistin sitten pitkästä aikaa aikoinani lohtukappaleeksi nimeämäni CMX:n Aura kappaleen, ja se toimi edelleen! Sen lyriikoista saan todellakin lohtua, tulee turvallinen olo.
Tässä linkki kappaleeseen: CMX-Aura ja sanat löytyvät täältä
Voisiko tätä vertaistueksi nimittää, en olekaan ainoa joka on elämän keskipäivässä eksynyt synkkään metsään.
Nyt vielä hetkeksi kirjojen pariin, sitten viemään Lauri menoihinsa ja hakemaan Kalle hoidosta. Meillä on Kallen kanssa tänään omat "pikkujoulunavajaiset" eli laitellaan joulua kotiin, kuunnellaan joululauluja ja herkutellaan vähän pipareilla ja glögillä. Vaikka viime postauksessa hehkutin perinteiden perään, taidan tehdä poikkeuksen ja ottaa sen Leevin joululevyn ensisoittoon, vaikka ensimmäinen adventti onkin vasta sunnuntaina :)
Niin kauan kuin gradu on kesken on elämässä selvät sävelet, tätä mä teen ja näin tää sujuu. Mutta kun se oikeasti rupeaa sujumaan iskee alitajuntaa pakosti ajatus että mitäs sitten.
VastaaPoista"Sitten kun mä olen valmistunut pitää sitä ja tätä ja miten sen sitten saa sujumaan tän ja ton kanssa."
Vaikka sen hetkiseen elämäänsä ei olisi täysin tyytyväinen (tai siis toivoisi tiettyä muutosta esim. nyt valmistuminen) se on kuitenkin sitä tuttua ja turvallista elämää johon on sopeutunut ja josta tietää miten se sujuu ja miten sen saa hoidettua. Kun siihen tulee muutos tietty perusturvallisuus kuitenkin järkkyy oli muutos sitten kuinka positiivista tahansa, kyllähän se pelottaa.
Ihanalta kuullostaa teidän pikkujouluun valmitautuminen, meillä tytöt on olleet kovin innoissaan jouluvaloista joita ollaan laitettu sekä Siiri muumipiparkakkutalon-muoteista jotka se onnistui ihan itse jostain laatikon pohjalta löytämään.
Mullakin tämän kauden eka glögi hörppimättä ja se asia täytyisi varmaan nyt viikonloppuna korjata.
Ihanaa viikonloppua sinne!
Kiitos, teillekin oikein ihanaa viikonloppua ja toivottavasti pääset sen ensimmäisen glögin nauttimaan :) Joulullakin on jotenkin erilainen merkitys kun sitä saa lasten kanssa laittaa.
VastaaPoistaTaidat olla aivan oikeassa tuon gradun suhteen, alitajuisesti varmasti käsittelee jo paljon sellaisia asioita, jotka eivät vielä varsinaisesti ole mielen päällä muuten. Ja nyt on näihin opiskeluihin jo käyttänyt niin paljon aikaa, että ehkä alkoi jo muodostua sellainen ajatus, että valmistuuko tässä ylipäänsä ikinä ja asennoitui enemmänkin sille puolelle... Mutta jospa se alitajuinen muutosvastarinta siitä murtuisi, kun jatkaa vain eteenpäin :)