HanKala

Kallella on monesti suosiossa HanKala-ilme, josta on monta eri variaatiota, nämä kaksi ensimmäistä ovat tyyliä jotain on oikeasti pielessä:


Ja nämä kaksi viimeistä edustavat sarjaa "ei-mulla-oikeasti-ole-mitään-hätää-mutta-haluan-sen-sinun-kameran":


Onneksi suurimmaksi osaksi on näitä "hei-sinä-siinä-siis-juuri-sinä!"-tyyppisiä juttuja:



Ja Laurin Kallelle opettama "o-ou-äiti-tulee!":

Vietellään kotona viikonloppua ihan rauhallisissa merkeissä, pakkasta oli tänä aamuna tämän talven ennätyslukemat eli 37,4 astetta miinusta, ei paljon houkutellut tuo ulkoilma. Käytiin kuitenkin kaupassa ja viemässä hajonnut itkuhälytin huoltoon. Jos haluatte vinkin miten saada tärkeiden papereiden arkistointikaappi järjestykseen, niin kannattaa hukata sinne muutama kuitti. Nyt on sitten poistettu muun muassa vuoden 2002 verotustiedot, vuoden 2003-2006 tiliotteet ja vuoden 2004 palkkakuitit vietäväksi polttouuniin, kaikkea sitä ihminen säilöö. Mutta nyt poistun takavasemmalle maailman parhaaseen herraseuraan :)

Tuota tuohentervaa

Kallen edistysaskelia jos vähän tässä päivittelisi eli aloitetaanpa juttelemisesta. Vokaalien lisäksi jokelteluun on ilmestynyt konsonantteja:"paapaapapapaaa", "hyvä", "väväväväää","vav-vavvaa","vauva"-tyyliin. Itse kun aloittaa papattelun niin Kalle yhtyy pian vastavuoroiseen jutteluun. "Ei" on yksi lempisanoista ja jos Kallelta kysyy jotain niin yleensä vastaus on "ei". Tuohon liittyen pään pudistelu on merkki siitä että enää en tahdo tehdä jotain, päätä pudistetaan tarmokkaasti kun enempää ruokaa ei mahdu massuun tai Kalle ei vielä tahdo mennä nukkumaan.

Etusormella osoittelu on todella tarmokasta ja suullisella ilmaisulla säestettyä. Esimerkkinä yhtenä päivänä söin itse hernekeittoa ja annoin Kallelle purkista ruokaa (Kalle kyllä syö myös hernekeittoa, mutta ajattelin vaihtelun vuoksi antaa muuta, koska tiedätte varmaan ne ikävät fysiologiset oireet mitä seuraa hernekeiton syömisestä), mutta tämäpä ei pikkumiehelle kelvannutkaan vaan alkoi sinnikäs etusormella osoittelu ja "ö!"-"ä!"-komentelu ja suu ei enää auennut omalle ruualle. No nappasin omalta lautaselta lusikkaan keittoa ja johan alkoi suu aueta :) Fysiologiset oirehdinnat sai sitten Lauri tuta nenässään illallisella saunareissulla...

Liikkumisessa on tullut muutama uusi juttu, istumaan Kalle on noussut muutaman kerran ihan itse, siitähän minä olen riemastunut ja suoraan sanottuna kiljahdellut ilosta, mitä taas Kalle on säikähtänyt ja hilautunut varovasti takaisin alas :) Tästä eteenpäin yritänkin hillitä intoani ja antaa toisen treenata taitoaan rauhassa. Peppu ja kädet nousee vuorotellen konttausasentoon, mutta ryömiminen on edelleen paras keino päästä paikasta toiseeen. Mitä vähemmän tukipisteitä asennoissa on, niin sitä enemmän ataksia korostuu ja tätä Kalle monesti säikähtääkin ja vetäytyy takaisin mahalleen/selälleen. Mutta eiköhän se ataksiakin vähän rauhoitu kun lihasvoimaa tulee lisää.

Muutenpa ei arkeen mitään uutta, kovasti odotetaan tulevaa Levin lomaa, ihan kokonainen viikko mökillä ja irti arjesta, ihanaa! :)

Silmät selässä

Tai paremminkin takaraivossa :) Kalle leikki lattialla ässvaipsipaketilla (vauvojen puhdistuspyyhepaketilla) kun tuumasin että lähdetäänpäs ukkeli ripustamaan pyykkiä. No sitten kyselin että mihin pistit ässvaipsipaketin "läpän" eikä Kalle vastannut mitään eikä läppää löytynyt. No pyykkiä ripustaessani säikähdin kun Kallen takaraivoon oli ilmestynyt pari silmiä. Siellähän se läppä!

Olisi kyllä kätevää jos itselläkin olisi silmäpari takaraivossa.

Arkea mahdollisesti vol. XXIII

Kallella oli nimipäivä viime viikolla ja kuvissa Kalle tutkii ja esittelee isomummolta tullutta korttia. Kuvissa näkyy myös hyvin etusormen löytyminen, josta meillä iloitaan joka päivä :)

Tänään tuli lääkärinlausunnot postissa Kelaa ja päivähoitoa varten, pitäisi viedä ne päivähoito-hakemukset kun sekin asia on jäänyt roikkumaan. Tuntuu oudolta lukea tuota kuntoutussuunnitelmaa kun siinä on niin tarkkaan eritelty mitä Kalle ei vielä osaa ja missä kaikessa kehitys on jäljessä. Ymmärrän että ne ovat tärkeitä tietoja ja arjessa me kiinnitetäänkin huomiota siihen mitä Kalle osaa ja mihin Kalle pystyy, muulla ei ole niin väliä. Eilen satuin katsomaan MOT: säästöä vammaisilla-ohjelmaa ja taas tuli kyllä mieleeni että me ollaan melko onnekkaita, asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin. Ja tämän yritänkin pitää mielessä kun näitten virallisten tahojen kanssa joudun asioimaan.

Minulla ei nyt viime aikoina ole oikein ollut mitään sanottavaa, tämä on käsittääkseni monelle bloggaajalle tuttu juttu eli kun oikeassa elämässä tapahtuu tarpeeksi, jää nettimaailma vähemmälle. Mikä taas on oikein hyvä juttu. Kaikkea kivaa on kuitenkin tapahtunut ja olen nähnyt ihmisiä, ihan aikuisia ihmisiä jotka osaa puhua kaikenlaisia järkeviä juttuja :)