Ukkosta ilmassa

On hikistä ja painostavaa, vaatteet tarttuu ihoon kiinni ja päässä humisee matalapaine. Sitten räjähtää, salamoi ja jyrisee, vettä tulee kaatamalla (siis niin kuin "Esteri-ukin" piiipistä). Tätä kestää aikansa ja rauha laskeutuu maahan. Ai mikä ihana rauha se onkaan. Aika ajoin meillä siis riidellään, riidellään tosi kovasti. Puhdistaa ilmaa, sanotaan. Ensimmäinen vauvavuosi on pahin sanotaan myös. Onneksi sitä ei ole enää kovin pitkään jäljellä, sanon minä. Tähän asti nämä myrskyt ovat vain vahvistaneet meidän suhdetta ja toivon todella että näin on jatkossakin. Tiedän itse olevani todella hankala ja kettumainen sille päälle sattuessani, ja ainoa ihminen johon uskallan täysin varauksetta purkaa itseäni on Lauri. Taitaa olla melko kyseenalainen kunnia :)

Nyt on kyllä niiiin hyvä ilma, että kun miesväki herää aurinkoisina päikkäreiltä taidan houkutella koko poppoon tivoliin. Kari Tapiota lainatakseni:"Myrskyn jälkeen on poutasää" (tai vaihtoehtoisesti Sinikka-äidin versio tästä: "Suihkun jälkeen on märkä pää"). Elämän totuuksia.

Jos vaikka kirjoittaisin...

... nyt tämän blogipostauksen kun Kalle nukkuu. Eli kaikella todennäköisyydellä ukkeli herää viiden minuutin sisään :) (muoksis, meni siihen peräti seitsemän minuuttia, jatkan päikkäriaikaan)

Juhannus tuli ja meni, oltiin Pudasjärvellä isommalla porukalla kun Jussi ja Veerakin liittyivät meidän seuraan. Päästiin testaamaan uutta lajia, kun kenttämestari Matti oli ajellut Murraylla kolmen reiän golfkentän talon läheisyyteen. Olen aina ajatellut että golf on sellainen pappalaji, mutta mukavaahan tuo oli haeskella sitä oikeaa otetta ja swingiä että saa pallon liitoon. Muut taisivat olla samaa mieltä, sillä aika monta kierrosta ehdittiin golfia ottaaa pidennetyn viikonlopun aikana.

Korento-golf:


Kalle tykkäsi soitella, huomatkaa pikkurillin asento:

Sunnuntaina palattiin kotiin ja sitten Mirva tulikin meille lomailemaan keskiviikkoon asti jolloin lähdettiin Erjan ja Matin kanssa Ikeaan, Mirva toimi paikallistuntemuksen erityisosaajana :D Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Kuusamoon, mutta Laurilla pukkaa työkiireitä joten pidetään ihan kotiviikonloppu. Ihan hyvä sinänsä että viikko on ollut melkoista tohinaa, kylläkin kivaa sellaista.

Minä sain muuten tällaisen ihanuuden synttärilahjaksi, nyt siis pysyn ajantasalla, kartalla ja voin lisäksi tarkkailla säätilojakin. Muutenpa tuota vanhenemista ei kannata paljoa mainostaa, joka vuosi tulee saman verran lisää mittariin. Eli siis vanhempana ja viisaampana tätäkin taas rustaan, hehe.

Kuumeilua

Kalle on saanut jostain inhan superpöpön joka nostaa välillä lämpöä, pistää yskittämään tosi lujasti ja sattuu kurkkuun. Toivottavasti tämä alkaa löysäämään sillä yöt ovat olleet tosi rikkonaisia tällä viikolla ja unet jääneet vähiin. Lauri onneksi otti yövuoron kun oli viikonloppu, niin sain minäkin vähän paremmat unet. Ihana mies <3 Nyt muikkis alkaa onneksi olla parempaan päin, kuten kuvastakin näkyy:

Jaksaa jo treenailla istumista, pikkuisen vetää vielä vinoon:

Ukki, Mirva-täti ja Aino kävivät kylässä viikonloppuna ja toivat kivan auton millä leikkiä. Vieressä oleva öttömönkiäinen on Laurin reissutuliaisia.

Pöpön jälkiseurauksena on kehittynyt läheisriippuvuus, eli äiti/isä ei saa mennä puolta metriä kauemmas kun alkaa hirveä parku. Nyt tavoitteena onkin pikkuhiljaa kasvattaa tätä matkaa taas jopa niin että voisi oleilla vähän kauampana mutta näköetäisyydellä.

Salma on vähän hölmöillyt, on ehkä ensimmäinen koira jonka tiedän syöneen raakaa sipulia. Minulla nimittäin oli lautasella pilkottuna sipulinpuolikas että Kallen nenä pysyisi auki. Laitoin lautasen lattialle Kallen lähistölle kun ajattelin, että ei Salma varmasti koske siihen kun pelkkä hajukin on niin voimakas. No myöhemmin olin jo unohtanut koko sipulin kun huomasin lattialla ihme silppua ja mietin että mistäs nämä on tähän ilmestyneet. Mössö oli siis Salman maistelemaa sipulia, osa oli uponnut, osa jäänyt syömättä. Ahne pikku koiruli, Salma varmaan lentäisi kuuhun jos arvelisi siellä olevan juustoa...

Onneksi on noin iso kirsu niin haistaa kaukaa kaikki herkut.

Juhannuskin on jo ovella, ei oikein tunnu vielä siltä. Eilen tuli vettä kaatamalla, välillä rakeita ihanan kesäisesti. Nyt onneksi paistaa aurinko, ehkä se tästä vielä paranee. Lauri on kyllä vuorostaan pöpön kourissa, mutta taidetaan siitä huolimatta suunnata juhannuksen viettoon Pudasjärvelle... jospa se pöpökin raittiissa maalaisilmassa talttuu.

Kesämies

Juu nou, Kesämies :)

Arkeen palaaminen on sujunut vähän niin ja näin, nukkuminen on ollut yhtä hulinaa (tämä ongelma ratkesi kun Lauri sai viimein asennettua pimennysverhon oikeaoppisesti) ja päivisinkin on Kallen mielestä ollut liian vähän säpinää viime viikkoon verrattuna. Onneksi Veera tuli kesälomailemaan niin on taas enemmän vipinää.

Opiskeluhommia sain taas sykäyksen eteenpäin, nyt on kartoitettuna tarkalleen mitä pitää vielä tehdä ennen valmistumista ja ei oikeastaan edes ahdista, ei sitä enää niiiiin paljon ole. Muutama essee, kirjatentti, analyysi, metodikurssi ja iso G, no onhan näitä kun alkaa luettelemaan. Kesällä olisi kuitenkin tarkoitus kovasti ahkeroita (siis tarkoitus). Viimeistään syksyllä sitten.

Kesäsuunnitelmia ei olla vielä kauheasti tehty, Laurilla on vain pari viikkoa lomaa ja se vietetään pääosin rentoutuen oman perheen kesken. Pikkunen reissu Savonmaalle on suunnitelmissa, kyllähän Kuopion (nykyään pahamaineiselle) torille pitää kerran kesässä päästä. Minä tahtoisin (mitäs tää on, aika paljon näitä minä tahdon juttuja nykyään, alkaako äiti-poika-symbioosi rakoilla?) kovasti myöskin elokuussa Oulussa järjestettävään Suomi-ilmiöön, olisi Eppuja ja Tehistä, aijai. Laurilla vaan on joku ylösajo tai alasnosto tai jotain vastaavaa juuri niihin aikoihin töissä, mutta... LAURA TAHTOO!!!

Borås 05/2009

(kuvaa klikkaamalla isommaksi)

Matka onnistuneesti takana, yhteensä melkein 4000 kilometriä ja hyvin meni. Kalle ensinnäkin oli superreipas ja jaksoi matkat tosi mukavasti. Matkaseura oli loistavaa ja joustavaa, tällä kokoonpanolla voisin lähteä heti uudestaan reissuun :) Perillä meitä pidettiin kuin kukkia kämmenellä eli suuren suuri kiitos vielä kaikille ja erityisesti Paulalle ja Yngvelle tämän konkkaronkan majoittamisesta! Ohjelmaan mahtui juhlaa, vierailuja, shoppailua (mm. ostosihme Ullared) ja kaikenlaista kivaa.

Kallella oli ikäistään seuraa, pikkuserkku Thea teki lähempää tuttavuutta innokkaasti ja meidän pikkumies välillä vähän arkaili tätä reipasta tytteliä, mutta hyvin pikkuiset tulivat juttuun. Thea on varsinainen hymytyttö ja linssilude kuten ylläolevista kuvistakin voi huomata :) Koska sää oli melko vaihtelevaa kiersimme paljon kauppoja ja Thea sekä Kalle seurasivat mukana mallikkaasti, ja nyt selvisi myös miksi miehiä kannattaa ottaa mukaan ostosreissuille. Lauri ja Erno nimittäin viihdyttivät molempia pikkuisia jotta me Madeleinen kanssa saimme keskittyä olennaiseen.

Kävimme myös vieraisilla Raijan ja Martin luona, jonne kaikki kokoonnuimme saunomaan ja uimaan, on se vaan niin kätevää kun on oma uima-allas takapihalla. Minäkin tahdon sellaisen. Niin ja Eijan ja Alpon luona vierailimme myös ja saimme nauttia herkkuruokaa. Miesväki ehti myös kalalle lohilammille Öxabäckiin ja saalis oli komea, pelkästään Laurin ja Ernon kalat yhteensä yhdeksän kiloa lohta. Hyvitti ihan varmasti ainakin osan shoppailun aiheuttamasta tuskasta.

Paluumatka sujui yhtä joutuisasti kuin menomatkakin, matkustajat vaan taisivat olla himpun väsyneempiä kuin menomatkalla, mutta perille päästiin. Millalla ei tarvitse ihmetellä jos niskat on jumissa, meillä löytyy kuva eksoottisesta nukkuma-asennosta, jossa pää valuu melkeinpä olkapään ohi ja kädessä on Festis-pullo auki. Perille kuitenkin päästiin ja reissusta jäi todella hyvät muistot :)