Pyörähdettiin Hillan kanssa Kursun mummolassa. Isomummon kainalossa oli hyvä ussottaa.


Miesväki jäi kotiin ja olivat pärjänneet niin loistavasti, että taidetaan lähteä toistekin reissuun.

Sadepäivään piristystä tuovat mummon kutomat villasukat ja röyhelöpeppusukkahousut.




Olen löytänyt käteni.





Kohta on taas viikonloppu, jeij! Erästä kuuluisaa mukaellen, viikonloppu on ihmisen parasta aikaa :)

Viikonloppu avattiin syömällä Laurin kanssa ravintolassa mahtavan hyvää ruokaa ja vailla lapsihuolia, sillä he olivat luotettavien hoitajien huomassa. Lauantaina sitten suunnattiin Pudasjärven ukkimummilaan, missä aika hurahti nopsaan. Tänään oli ihan mahtavat ulkoilukelit ja minäkin ehdin käydä ulkona naurattamassa Kallea. Kallen mielestä nimittäin hauskinta ulkoilussa oli se, että äiti ja isä vuorotellen upposivat haaruksia myöten hankeen :) Sää oli ihan loistava!

Salmakoira ulkoili innoissaan ja ei haissut ulkoilun jälkeen perinteisesti ulolle vaan kaksitahtibensalle. Salma väsytti itsensä repattamalla Matin moottorikelkan perässä. Hirrrrveeesti oli pikkukoiralla hommia maalla.



Saksanseisoja. Eiku saksanpystykorva.


Hilla viihtyi sisätiloissa, pienet poseeraukset aina välillä piti ottaa.


Sisko ja sen veli.

Viime viikonloppu vietettiin Kuusamossa, oltiin Kallen kummisedän luona yksi yö ja toinen Laurin isän luona. Kalle esitteli jumppataitojaan Pekan matolla, taidonnäyte pyramidista:

Kalle on alkanut tulemaan rohkeammaksi pystyasennossa vaikka tasapaino itsekseen seisomiseen riittää vain muutamiksi sekunneiksi. Elämme siis taas kerran jänniä aikoja ja silmät pitää olla selässäkin. Tai jos ei silmiä selässä, niin vaihtoehtoisesti sitten lapsi pumpulissa ja mielellään vielä kypärä päässä. No ei sillä, hyvä että opettelee, äiti voi sitten opetella kaivelemaan sitä sydäntä kurkusta läheltä piti tilanteiden jälkeen :)

Lauantaina käytiin juhlimassa Onnin kaksveesynttäreitä, iso jätkä :) Sunnuntaina ajeltiin Kursun mummolan kautta kotiin, moikattiin mummoa sekä tätiä ja tädin miestä. Tämä viikko onkin sitten hurahtanut vauhdilla tänne asti, minuun on iskenyt joku tee-se-itse-innostus ja materiaalit on hankittu erästä seinäprojektia varten, saa nähdä kauanko toteutuksessa kestää :)

Hilla viihtyy päivä päivältä paremmin mahallaan lattialla...


...ja Salma päivystää yleensä lähituntumassa (ja tilaisuuden tullen käy "hoitamassa" Hillan naaman ihan märäksi):

Arki rullailee siis omalla painollaa, huomenna kylläkin on hieman spetsiaalia kun Kalle lähtee Pudasjärven ukkimummilaan ja Hilla menee ystävälle pariksi tunniksi hoitoon, jotta me Laurin kanssa päästään ihan kahden syömään ravintolaan. Aah, sitä odotellessa (ja peukut pystyyn että en seuraavaksi tule kertomaan kuinka joku sairastui tms. ja suunnitelmat meni uusiksi). Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Naistenpäivä. Meillä täällä Suomessa asiat ovat paremmalla tolalla tasa-arvon suhteen kuin monessa muussa maassa. Pieni sovinisti minussa huuteleekin että miksei miehillä ole omaa päivää, eivät he ole syypäitä ainakaan suoraan tähän epätasa-arvoon. Erityiskiitoksen saa oma mies, hän on aina ollut meillä se joka kannustaa minua ns. miesten töihin (kyllä kulta, osaan vaihtaa renkaan jos se rikkoontuu tien päällä). Hah, tässä näkyykin sitten minun vanhanaikasuuteni, jaottelen töitä miesten ja naisten töihin. Vastalauseena pieni feministi minussa pitää päivää kuitenkin tärkeänä, kaikki eivät ole niin onnekaita kuin minä. Ja onnekkuus on kaukana tästä kansantaloudellisesta tosiasiasta, että tälläkin hetkellä tuhlaan arvokasta työssäoloaikaa kotona äitiyslomalla, olen siis vain kustannus yhteiskunnalle. En kuitenkaan jaksa kantaa siitä kovin suurta huolta, vaan nautin tästä ajasta ja etuoikeudesta täysin rinnoin.

Tässä ehdin pohdiskella myös omaa elämääni, olen todella onnekas kun minulla on kaksi ihanaa lasta ja maailman paras aviomies (saatan olla puolueellinen). Kuitenkaan en ole sitä tyyppiä joka arjen keskeltä aina löytää sen ihanuuden tuosta noin vain. Minulla ei ole sellaista arjen zeniä, että pystyisin meditoimaan kaiken paremmaksi samalla kun keräilen sadannen kerran samalle päivälle levitettyjä tavaroita omille paikoilleen. Minua pelkästään ketuttaa. Yritän toki oppia paremmin elämään hetkessä, keittiön siivoamisen voisin jo sanoa olevan nautinnollinen hetki, hetki vain minulle itselleni. Silti ne pienet hetket juoksevat niin lujaa minun ohitseni, että päässä vain suhisee kun yritän saada niistä kiinni. Ja näitä ajatuksia olen pyöritellyt ennenkin, juuri hetkessä elämisen taitoa peräänkuulutan edelleen.

Arjessa tulee keskityttyä paljon asioihin jotka eivät ole hyvin tai jotka eivät hoidu juuri minun haluamallani tavalla. Alan kyllästyä siihen että yritän pitää kaikkia lankoja käsissäni, minun itseni pitää siis oppia löysäämään. Kontrollofriikille ja miellyttämisenhaluisille minulle se on kuitenkin melko vaikeaa, kiihdyn nollasta sataan alle sadasosasekunnin kun asiat eivät mene haluamallani tavalla, ja sen saa yleensä ja valitettavasti Lauri tuntea nahoissaan. Aijai. Yritän opetella laskemaan nollasta sataan, en kiihtymään nollasta sataan. Mutta siis joo, mitähän minä tässä yritinkään taas sanoa... ai niin, siis tavoite tälle vuodelle on opetella elämään paremmin hetkessä ja löysäämään. Yhden asian ainakin olen oppinut: muille ihmisille et välttämättä voi mitään, mutta itseäsi ja omia asenteitasi voit aina muuttaa.

Nyt minä onnekas saan nauttia naistenpäivän kunniaksi mustikkapiirakkaa vaniljajäätelöllä ihan omassa rauhassa, kun molemmat mukelot vetelee vielä päiväunia. Namsnams. Katotaan sitten huomenna sitä terve sielu terveessä ruumiissa-mantraa, tänään tarvitsen annoksen sokeria :)

Söpöyden huippu, ainakin omissa silmissä. Ne vaan on niin pienet ja suloiset nuo varpaat. Toinen heikko kohta ovat nukkuvat lapset, erityisesti nämä omat, niitä voisi tuijotella kauan. Käytäntö on kuitenkin opettanut, että kovin pitkään ei kannata tuijotella, vaan itsekin hyödyntää se aika mitä muksut vetelee sikeitä, muuten väsyttää aamulla :)

Viikko on taas hurahtanut melko nopeasti ja viikonlopuksi saimme vieraaksi hiihtolomalaisen kun siskoni Veera tuli meille. Tänään käytiin koko porukalla ulkoilemassa mahtavassa kevätsäässä.

Kävelyllä nähtiin myös kaukohjattavia lennokkeja, Kalle varsinkin tykkäsi kovasti.

Hillalla oli viime viikolla 2kk neuvola ja hyvin on tyttö kasvanut edelleen, 5700g painoa ja 58,5 cm pituutta. Hilla sai myös rotarokotteen, onneksi ei isommin tullut mitään oireita. Masullaan neiti viihtyy jo jonkin verran ja päätä pitää topakasti pystyssä.

Kalle puolestaan on ollut pikkuisen nuhainen, välillä lämpöä ja räkä lentää, muutama päivä on pitänyt olla pois hoidostakin. Hyvän pätkän Kalle olikin terveenä, viimeksi sairasti viime vuoden toukokuussa isommin ja koko syksynä ei siis ollut hoidosta pois sairastumisen takia. Kallella on ollut nyt tapana osoitella kovasti jalkojaan, tänään osoitti oikeaa jalkaansa ja voivotteli :"OIOIOI". Kysyin että onko sinulla kipeä jalka ja vastaus :"JOOO". Sitten kysyin että onkohan siinä kasvukipuja ja taas vastaus kuului:"JOOO". Viimeiseksi kysyin että tiedätkö mitä ne kasvukivut on ja vastaus kuului :"EEEEN" :) Hassu ukkeli.

Salma puolestaan nauttii olostaan enemmän nyt kun ulos tarkenee taas kunnolla ja on päästy sen verran rytmiin, että Hillan kanssa vaunuillaan joka päivä jolloin Salmakin saa pitempiä lenkkejä. Virtaa riittää ja kesän tullen pitänee alkaa taas omatoimiagilityä harrastamaan, tuskin aika riittää ihan seuran harkkoihin lähteä.

Salma sai naapurista koirakaverin kylään, kun takapihalle sattuivat yhtäaikaa naapurin kaksi landseeria Impi ja Jalo. Naapurin Impi oli niin utelias, että huolimatta korotetusta aidasta tahtoi välttämättä tulla kyläilemään meidän puolelle ja hopsis vain, ei niin isoa koiraa edes korotettu aita pitänyt. Salma aloitti hirveät pelkopaniikkihaukut, kaveri kun oli sen verran isompi että hätää pukkasi. Impi kuitenkin on lauhkea kuin lammas ja Salmakin sen onneksi pian huomasi. Impi yritti välittömästi palata omalle puolelle Salman aloitettua stressaamisen kimeällä haukulla, mutta reitti takaisin ei ollutkaan niin helppo ja Impi kuskattiin sitten sisäkautta takaisin omaan kotiin :)