Peilailua

Kuka siellä? Näyttää tutulta...



Onko siellä takana joku?



Haaa, annan pusun!

Pakkaustäpinät päällänsä, olen eilisestä asti pakannut ja mitään ei ole vielä lopullisesti valmiina. Tämä ei kerro siis siitä että tavaraa olisi mahdottomat määrät lähdössä mukaan, vaan enemmänkin siitä että pitää yrittää minimoida se tavaran määrä :) Nyt olisi sille teleportille käyttöä (jos joku nero lukee tätä niin pistäpä vauhtia sen keksimiseen, ok?).

Vaan nyt lähden täpisemään lisää, aivan kuin olisi perhosia vatsassa, on tätä reissua jo odotettukin, ihanaa!

Euroviisuja odotellessa

Tehtiin Veeran kanssa (joka on meillä viikonlopun kyläilemässä = lue siis pikkupiikana :) voileipäkakku kisaevääksi, sekä myöskin suklaa-eclaireja tai siis kotoisammin suklaatuulihattuja. Kyllä kelpaa! Nyt kun maltettaisiin olla koskematta herkkuihin ennen kisakatsomon avautumista.

Veera on touhunnut vaikka mitä Kallen kanssa helpottaen meidän vanhempien päiviä, tässä lukuhetki:

Tänään käytiin myös vähän shoppailemassa tyttöporukalla ja viikonloppu on vierähtänyt nopeaan. Ja nyt on Kallen ensimmäinen ylähammaskin läpi, kiukkuinen ukkeli on vieläkin että kai kaveri seuraa perässä.

Ituja

Minulla on pihalla tämmöisiä vihreitä kukkia:


Ja minulla on pihalla tämmöisiä sinisiä kukkia:



Sisällä minulla kasvaa mm. basilikaa:


Ja turvakaukaloon on juurrutettu itämään yksi iloinen pojantaimi:

Viimeisintä tainta on tänään kasteltu Panadolilla, koska vaikuttaa että suuhun sattuu. Hammas kuultaa jo ihan pinnassa mutta ei vaan tule läpi.

*seuraa ankaraa pohdintaa siitä, uskaltaako seuraavan sanoa ääneen ettei hyvä putki vaan mene pilalle*

Kalle on nyt nukkunut kolme yötä omassa sängyssään, käynyt vain syökäisemässä kerran aamuyöstä meidän sängyssä. Ihanaa. Perhepeti oli aikansa tosi toimiva (vaikka aiemmin sitä tietämättömyyttäni vähän vastustin), mutta nyt pikkujalat monottaa kylkeen jo niin kovaa ja koko ukko pyörii kuin väkkärä että oma rauha on tervetullutta. Kallen yöunikin on siirron myötä rauhoittunut ja nyt riittää yksi syönti aamuyöstä.

*snif, meidän pikkumies tarvii jo omaa tilaa*

Erityinen päivä

Eilen aamulla heräsin kun sänkyyn tuotiin äitienpäiväonnitteluja: Kallella oli himppusen kuolainen kortti kädessä (josta se ei millään halunnut päästää irti) ja kullalla paketti. Sain myöskin ihania halauksia ja kuolaisia pusuja rakkailta miehiltäni :) Ihana herätys. Kuvassa näkyy myös kaunis orkidea jonka sain.

Kallen matka jatkui naapurihuoneeseen herättämään (näköjään Salman avustuksella) ja onnittelemaan mummoa.


Me äidit saatiinkin ottaa ihan rauhallisesti ja päivä alkoi kakkukahveilla., jonka jälkeen käytiin kävelyllä kun aurinkokin sattui niin sopivasti paistamaan. Sitten Lauri laittoi ihanaa namskinamski ruokaa.

Kaikista ihanuuksista huolimatta tämä on kuitenkin se paras lahja, oma perhe. Omat pikku höpönöpsykät :)


Kalle sai näkkäriä kun muut söivät täytekakkua, rouskustus vain kuului kun pikkuiset hampaat nakersi näkkärin reunaa.


Matti opetti Kallelle valokuvauksen saloja.


Salma-hurjimuskin sai Suskan kaveriksi, hyvin jaksoi Suskakin vielä leikkiä, vaikka ikää on jo 13-vuotta.


Äitin oma kultamuru jaksoi hymyillä koko päivän:


Vaikka äitienpäivä on joka päivä, niin oli tämä päivä silti ihanasti erityinen.

Lasipurkit puhtaana kierrätykseen

"Namnam, ruusunmarjaa"


Salma - siistimisalan ammattilainen.

Touhuu

Askare numero ykköseksi on pakko nostaa kyllä nyt ompelukoneen käyttö! Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava harppaus minulle. Kone on Laurin Sanelma-mummon perintöä ja toimii kuin ajatus, myös tällaisen käsityörajoitteisen ihmisen käsissä. Ompelin viikonloppuna pihapenkkiin uuden päällisen ja sitten vielä kameralle tällaisen säilytyspussukan.

Tämän kolmen-suoran-sauman-ja-yhden-vetoketjun-VAATIVAN-projektin jälkeen mielessä itää suuria suunnitelmia kaikenmaailman ompelemisesta. Karitalta sain ihanan virkatun kesäkassin, joka on tosi reikäinen (no kun virkattu on) ja siihen ajattelin sisäpussin ommella. Jaja sitten voisi myöskin uusia vähän verhoja ja ja... mitähän vielä.

Tässä nyt istuskelen koneella ihan omassa rauhassa, Lauri on vielä Helsingissä, tulee iltakoneella kotiin ja Kalle nukahti yöunille. Mielessä risteilee niinkin suuri ajatus, kuin että miksi Suomesta ei saa niin kivan makuisia vissyjä kuin Ruotsista, nenän alla on siis lasillinen Haaparannasta kuljetettua mango-vissyä. No parin viikon päästä lähdemme reilun viikon reissulle länsinaapuriin ihanien sukulaisten luo, sitten voin hamstrata taas lisää mango-vissyä kaappeihin :) Pikkuisen huolettaa pitkä matka, yhteen suuntaan on noin 1500 kilometriä sillä suuntaamme melko etelään. Kalle kyllä viihtyy autossa, mutta... Onneksi on super-eno Erno ja tyttöystävänsä Milla mukana, ettei ihan kolmestaan olla tien päällä.

Jaanpa vielä teidän kanssanne Laurin eilisen kissajahdin. Meidän naapurilla on siis kissa, joka on aina toisinaan vapaana täällä vaellellut ja närkästyttänyt muita taloyhtiön asukkaita (meidät mukaan lukien) mouruamalla ovien takana ja kulkemalla pihoilla. Eilisen hävityn jääkiekon jälkeen Lauri meni vielä käymään pihalla ja huomasi kissan meidän pihapenkin alla. No yritti sitä aikansa harjanvarrella ja muilla konstein saada poistumaan, mutta kissa oli itsepäinen eikä suostunut lähtemään. Syliin Lauri ei voinut kissaa nostaa, koska on niin allerginen että saa siitä todella voimakkaan reaktion, Laurin naama kun punehtuu ja silmät turpoaa umpeen jo siitä että on samassa tilassa ihmisen kanssa, jolla on kissankarvoja vaatteissaan.

Lauri kävi sitten kekseliäänä hakemassa naapurin teinipojan (?) apuun, oli selittänyt että kissa pitäisi saada pois pihalta ja hän ei voi siihen koskea. Poika oli ollut vähän epäileväinen, että voiko sitä nyt keskellä yötä mennä palauttamaan, mutta Lauri oli sanonut hoitavansa loput kunhan poika vain nostaa kissan pois meidän pihalta. Ja niinhän siinä kävi, kissa pääsi kotiinsa ja oli Lauri kyllä vähän suomentanut omistajalle, että ei sitä saa irti pitää täällä taajamassa ja että me ei uskalleta Kallea nukuttaa ulkona sen takia että jos kissa tulee päälle nukkumaan. No naapuri oli tuumannut, että ei he sitä päivällä irti pidäkään... ja että nosta kissa sisälle vaan. Ja taas Lauri oli joutunut selittämään että ei hän voi koskea siihen. Kivaa :) Ja vielä lisäksi todettakoon että minulla ei ole mitään kissoja vastaan, vain vähän niiden ajattelemattomia omistajia kohtaan on antipatioita.

Jaahas, nyt pitää mennä, Kalle heräsi yöunilta, tiesi varmaan että minulla on ylellistä omaa aikaa liiankin kanssa tänä iltana :D

Pyykkipoika

Nyt vähän vaikuttaisi että Kallelle pukkaa ylös hammasta, on aika kärtyinen välissä ja silmämääräisesti yläien vaikuttaa turvonneelta ja sinä erottuu valkea kohta. Ruokailuhetketkin ovat käyneet vähän levottomiksi, ehkäpä sieltä pukkaa pikku leipäkirveksiä lisää.

"Joo kuuntelen, mitä sulla on asiaa?"


"Ai onko Kallella jotain syötävää?"


"Äääälä koske, revit kuitenkin vaan"


Salma tietää jo etäisyyden minkä päässä on turvallista oleilla pikkukäsien ulottumattomissa. Kuitenkin se edelleen hakeutuu välillä Kallen lähistölle pitämään vahtia ja jos Kalle saa otteen turkista (miksi se ei muuten auta ollenkaan, että hokee Kallelle :"irti, irti", Salmakin osaa käskyn paremmin ;) ) niin Salma vetää itsensä kylmänrauhallisesti irti jättäen tupon karvoja Kallen käteen.

Tulipa juuri voimakkaat deja-vu- tai Nykäsen Matin sanoin bon-voyage- fiilikset että olen kirjoittanut juuri samoja asioita jo moneen kertaan aiemminkin, huihai, no antakaa anteeksi iden* vaivaamalle äiti-ihmiselle, kaikkea ei voi muistaa. Ja sen kyllä huomaa muutenkin, mummon kanssa eilen puhelimessa jutellessani tajusin että ei ole tullut mieleenkään laittaa muuton jälkeen osoitteenmuutoskortteja menemään. Tässä ollaan kuitenkin asuttu jo kolme kuukautta, olisikohan aika...
Päivisin kotihommia touhuillessa ajattelen aina että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Siinä vaiheessa kun se tätä tulee mieleen, on se sitä jo poistunut aivoista takaoven kautta :) Lopputulema on että paljon mitään ei muista kunnes taas asia pulpahtaa sitänä mieleen, tämä kierros saattaa toistua useasti ennenkuin asioille tapahtuu mitään. Ja sitten seuraa loistava käytännön esimerkki, tätä blogikirjoitusta aloittaessani oli mielessä vaikka kuinka monta asiaa mistä piti kirjoittaa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet. Heippa.




*ide=imetysdementia

Reissu Keminmaahan (vai Keminmaalle?) ja vappupalloilua

Lähdimme viime keskiviikkona käymään Keminmaassa reissun, Lauri käytti autoa laitettavana ja tavattiin iskää, Liljaa ja Mirvaa pitkästä aikaa. Pippuri tykkää vauvoista, se olisi koko ajan halunnut antaa Kallelle omia lelujaan tai pientä naamapesua. Varsinkin silloin kun isäntä tai emäntä oli lähistöllä se tuntui haluavan tehdä vaikutuksen, aivan kuin olisi sanonut." Katsokaa, minä hoidan vauvaa, enkö olekin hyvä koira" :)


Päivän touhut ja ukin kanssa hupattelu väsyttivät pikku matkalaisen, paluumatka meni nukkuessa ja kotona siirto sänkyyn meni umpiunessa:


Kallen vappu alkoi sitten Laurin ostamalla pallolla:



Ilma oli aivan mahtava ja vietettiinkin vapunpäivä pääasiallisesti ulkona, sen huomaa nyt siitä että naama taisi hiukkasen palaa ja kaula-aukko myöskin, omasta varjostuksesta kun ei tullut huolehdittua niin tehokkaasti kuin Kallen. Kaupungilla käytiin kävelemässä päivällä ja siellä oli ihan pipona porukkaa, jäätelökioskille oli piiitkä jono, mutta saatiin kuitenkin kesän ensimmäiset tötteröt. Jäätelö oli niin hyvää että se melkein korvasi peruuntuneen Levin reissun :)

Loppupäivä touhuiltiin omalla pihalla:



Kalle kävi kurkkimassa naapurin puolelle aidan yli, Lauri nimittäin asensi molemmille puolille yltävän aurinkosuojan. Nyt on Kallellekin varjoisa paikka ottaa päikkäreitä.


Muuten ohjelmassa on ollut jääkiekkoa, rentoutumista ja hyvää ruokaa, oikein onnistunut vappu!