Viikonloppuleski

Näin pääsi nyt käymään, Lauri lähti vippailemaan Rukalle, siellä saa nauttia olostaan täydellä ylläpidolla. Käyvät muun muassa katsomassa maailmancupin kisaa. Yritin kyllä vedota, että eikö olisi kiva jäädä kotiin minun kanssa, mutta... houkutus oli liian suuri. Eli nyt minä olen täällä koirien kanssa päineen. Parempi totutella, tätä on luvassa ensi vuonna reilusti lisää.

Huomenna on sitten Rempan hallituksen hautajaiset, porukka vaihtuu vähän isompaan ensi vuonna. Tänään olen ottanut ihan rennosti koirulien kanssa ja maistellut hiukan avopin (äitini keksimä määritelmä eli kun on avoliitto niin on sitten avoppikin) jättämää viiniä. Koirat painuivat jo nukkumaan, aamulla pitää lähteä sitten lenksulle niiden kanssa.

Tänään olin puhelimessa R:n kanssa ja ihmettelin että mitä se Suska vinkuu, se kuului R:lle asti. Päästyäni puhelimesta menin käymään makkarissa ja Suska oli hukannut itsensä meidän päiväpeiton alle. Se oli siis työntynyt tyynyjen luota sisään, mönkinyt siksakkia sängyn jalkopäähän ja oli siellä jumissa. Minä hirveän huudon kanssa sieltä sitä ajamaan pois, vaikka toisella taisi olla aito hätä että hän on hukannut itsensä. Sänky oli veikeän näköinen tapahtuneen jälkeen, aivan kuin myyrä olisi kaivanut siihen käytäviä.

Ehkäpä tästä kuvasta saa vähän mielikuvaa kolmiulotteisesta tilanteesta.

Muoksis. Vielä sen verran, että en ymmärrä miksi tuo otsikon kuva on kutistunut tuollaiseksi matalaksi...hmmm. No ehkä saan arvoituksen vielä selvitettyä. Jos jollain on hyviä neuvoja asian suhteen, kommentoikaa.

Maanantai ja muut viikonpäivät

Maanantai tällä viikolla oli erityisen hankala, johtuen kenties pikkujoululväsymyksestä tai muusta. Ensinnäkin kun minulle puhuttiin, kuulin kyllä, mutta en ymmärtänyt. Sitten kun kuulin, ymmärsin väärin. Ja seuraavaksi kävi niin, että en kuunnellut, mutta luulin kuitenkin ymmärtäväni. Tietenkään näin ei tapahtunut.

Tiistai on monesti jo helpompi ja tänään iloitsin siitä, että huomenna ovat viimeiset luennot ennen joulua. Eli keskiviikko on iloinen tiistain takia tällä viikolla. On kuitenkin vielä paljon muuta tehtävää, esseitä ja tenttejä, että yritän hillitä sitä ilostumista. Ja yksi ilonaihe tiistaissa on Pako.

Torstai on ihan ok, se on jo vähän kuin viikonloppuun laskeutumista. Perjantai on tooosi kiva päivä, se meinaa sitä että on lepoa edessä tai jotain muuta mukavaa mitä tehdään viikonloppuisin. Lauantaina saa nukkua pitkään ja sitten saa sellaista harvinaista herkkua, että juodaan yhdessä aamukahvit ja -teet ja luetaan lehtiä...Sama sunnuntaina, mutta sunnuntain kääntyessä kohti iltaa alkaa tuleva viikko jo painaa päälle ja pitää suunnittella kuinka taas selviää maanantaista.

Eiliseen maanantaihin liittyi myöskin tenttiahdistusta ja sitten koirankarva-ahdistusta, joka alkaa saada uusia mittoja. Tässä eilisen saldo, Suskaa voi käyttää mitta-asteikkona:

Tämä karvamäärä siis irtosi Salmasta pienellä harjauksella, meidän nurkista karvaa löytyy saman verran ellei enemmänkin. Suska näyttää kuvassa ihmettelevän miten kaverille on käynyt =) Toivottavasti tuo karvanlähtö loppuu kohta, että uusi pääsee alkamaan ajallaan. Ajallaan on helmikuussa, milloin on luvassa kahden nartun kahdet juoksut. Itsepä olen koirani halunnut. Huoksis. Joku saisi karvoista hyvät lapaset, nahkoja en luovuta kinttaiksi.

Pikkujouluilua

Nyt on pikkujoulut vietetty, meni ihan mallikkaasti. Hyvää juomaa, ruokaa ja porukkaa, hyvä resepti juhlille. Sovellettu tiernapoikaesityskin meni ihan kivasti, vaikkakin esiintyjillä oli siinä vaiheessa jo doupinkia veressä. Yleisön onneksi heillä taisi olla sama juttu =)

Pitää kuitenkin vielä esittää kysymys, että milloin ihminen oppii?

Minä en ole siihen vielä vastausta löytänyt, mutta jospa vielä joku kerta. Tulin tuossa myös pohtineeksi että mitä ovat pikkujoulut englanniksi ja ei mitään havaintoa. Yritin myös sanakirjasta mutta ei sieltä löytynyt kuin kökkö christmas party, ei se ole minusta ollenkaan sama asia.

Tulisipa ensi viikonloppu äkkiä, koska sitten pääsee luvan kanssa intoilemaan joulua.

Hälyttävä vahtikoira

Tänään onkin sitten siivouspäivä, ainakin koirat on sitä mieltä, koska ne päivysti tuolla lehtikorilla ja yrittivät selkeästi viestittää että se on liian täynnä. Suskakin istua tökötti sen vieressä ja valitti suureen ääneen. Seuraavassa teille pieni näyte, aika huonolaatuinen, mutta ehkä siitä saa selvää.

Sellainen hälyttävä vahtikoira meillä, lopulta syyksi kyllä paljastui korin taakse eksynyt namu, että ihan hyvä hajuaisti molemmilla. Tässä vielä kuva molemmista vinkumassa, tietty ääntä ei kuulu =)

Tänään luvassa vielä Laurilla poikien ilta Pekan kanssa ja minä lähden valmistelemaan pikkujouluja eli menen tiernapoikatreeneihin. Illalla minun pitää vielä paistaa kinkku sinne jouluihin, toivottavasti osaan sen tehdä oikein. Tai no ei se ongelma ole siinä paistamisessa, vaan siinä että miten saan kinkun pidettyä Laurin ulottumattomissa huomiseen iltaan asti :)

Etsintää

Nimittäin herkkujen etsintää. Päätin piilotella vaihteeksi koirien namuja olohuoneeseen ja ne taisikin heti arvata että mitä olen tekemässä. Nimittäin heti olkkarin oven sulkeuduttua alkoi Suskan vikinä tyyliin:"älä-jätä-meitä-tänne-me-kuollaan-jos-ei-heti-päästä-sinne-ihan-varmasti-heti-pitää-jotain-tapahtua-heti" ja oven raaputus. Salma siitä sitten innostui ja jopa haukahteli pari kertaa, minä tietty avasin oven vasta kun olivat asettuneet ettei tule väärinkäsityksiä siitä että tuolla tavalla saa oven kuin oven auki.

Tässä Salma epäilee että namut on tällä kertaa piilotettu jonnekin hyvin korkealle:

Suska puolestaan suuntasi heti tutulle repulle, se nimittäin oli oma-aloitteisesti viime viikolla mennyt ja hakenut repun sivutaskusta namupussin ja sitten onnellisena repinyt sitä pöydän alla ja syönyt herkkuja. Lauri oli ihmetellyt että mitä se touhuaa =)

Tällä kertaa repusta ei mitään löytynyt, mutta Suskalla muuten oli kyllä hyvä vainu namien suhteen ja Salma selvästi välillä taktikoi ja seurasi vain Suskan jälkiä ja yritti sillä tavalla saada herkkuja.

Väsynyt mutta onnellinen

No niin, reissu on käyty ja hyvin meni. On se niin hienoa seurata lajia, josta itse ei sinällään ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta joka kuitenkin näyttää aivan todella hienolta ja helpolta niille jotka sen osaa. Mirva ja Joonas pääsivät kovassa kisassa finaaliin ja sijoittuivat viidensiksi. Onnea, onnea!

Muutenkin matka meni sujuvasti, oltiin suhteellisen ajoissa hotellilla ja päästiin nukkumaan hyvissä ajoin. No joka tapauksessa oli hiukkasen hankaluuksia päästä ylös sängystä kuuden maissa aamulla tämän uuden talvirytmin myötä. Aamupala oli kuitenkin niin hyvä, että väsymys unohtui siinä samantien.

Paluumatkalla pikku blondi minussa pyrki väkisin esiin, kun piti tankata auto. Minä ihan muina naisina sanoin voivani tankata ja huruttelin tankin täyteen bensaa. Sitten etenin siitä vessaan kunnes kuulin nimeäni huudettavan ja kysymyksen:
"Tankkasitko sinä ysikasia???"
Ja minä reippaana huomasin heti että niinhän minä tein. Ja tapahtumien seuraava vaihe käsittääkin sitten paniikkisoiton Laurille että mitäs nyt tehdään ja Laurin rauhoittelut että ei ole mitään hätää, käy se auto sillä ysikasillakin. Sitten vielä toinen varmistussoitto Laurille että onhan nyt ihan varma jonka jälkeen matka pääsikin sitten jatkumaan. Huoh. Onneksi ei ole mahdollista ilman väkivaltaa pistää bensa-autoon dieseliä.

Ja niinhän siinä kävikin, auto kulki vielä sujuvammin kotiin päin jos mahdollista :). Keminmaassa sitten saunaan vielä ja sen jälkeen uni tulikin suhteellisen nopeasti. Lauri sitten haki minut eilen kotiin ja katsottiin Pirates of the Caribbean- Maailman laidalla. Ei ollut ihan niin hyvä kuin kaksi aiempaa niistä, meni hiukkasen oudoksi ja sekavaksi välillä.

Tänään on vielä Remburssin syyskokous ja luentoja kahdeksaan asti, onneksi nyt on viimeinen kerta ennen joulua kun näin pitkään pitää yliopistolla venyä. Koirat oli Laurilla mukana eilen minua hakemassa että Salma ja Pippuri olisivat saaneet keskenään riehua, mutta meno oli vähintäänkin vaisua, taisivat ujostella toisiaan. Olisi pitänyt päästä vapaana irrottelemaan, mutta ei ollut oikein mahdollisuutta siihen tällä kertaa. Ja Kiralla massu kasvaa, kohta sieltä putkahtaa pikku pentusia. Mutta nyt pitää lähteä syömään että jaksaa tämän päivän loppuun...

Pikkujouluprotestointia

Pitkiä päiviä yliopistolla tässä muutama takana, tuntuu että riittää jo. Tänään pääsen ajoissa kotiin, mutta huomenna on taas kahdeksaan illalla ja sitten pitää (tai siis saa) vielä lähteä Keminmaahan. Odotan kyllä jo Vaasan reissua innolla, toivotaan nuorisolle menestystä kisoihin.

Tänään keskityn siihen että en mene pikkujouluihin. En ollut sitä alunperin suunnitellutkaan, mutta jotenkin alkoi takaraivossa viriämään ajatus, että jos kuitenkin... Kun voipi olla sillä lailla, että kun on Rempan pikkujoulu niin en ole paikkakunnalla. Niin miten käy sitten tämän vuoden pikkujoulujen viettämisen? Tai no ei kai tässä mitään pikkujouluja tarvi, kun luvassa on kunnon perhejoulu mummolassa melkein koko suvun voimin.

Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tämänpäiväinen pikkujoulu on nyt kyllä aikaansa edellä. Loviisassa on täydet joulukoristelut ja kahvia hakiessa meinasi tärykalvot puhjeta kun joululaulut soi niin isolla. Vaikka kaupat ja markkinointitahot ovat jo kohta pari viikkoa tyrkyttäneet meille joulua, niin ei se tarkoita että se vielä olisi ovella... Liika ja liian aikainen hehkutus syö pohjan koko touhulta. (Ja protestipuheen jälkeen lähdenkin kotiin asentamaan jouluvaloja, eh)

Lauri ihana oli siivonnut kotona viikonloppuna, ei tarvi siitä huolehtia vähään aikaan. Tai no koirat kyllä huolehtii siitä ettei siistiminen lopu, onneksi on lunta maassa niin ei tarvi niitä kurajälkiä enää katsella. Salman agiurasta ei ole nyt kerrottavaa, ei päästy eilen treeneihin kun olin niin pitkään luennolla. Kunhan pääsen täältä kotiin, lähden koirien kanssa kunnon lenkille ottamaan happea ja vaihtamaan ajatuksia. Ja unohdan ne pikkujoulut.

Juhlat takana, elämä edessä

Viikonlopun juhlimiset meni mallikkaasti ja toipuminen juhlahumusta kesti tänne asti. Kuvassa uunista vedetty insinööri ja minä ettei tule yksinäistä.


Kiitokset vielä Erjalle ja Hannulle, joiden myötävaikutuksella juhlat saatiin pystyyn. Onhan se mukava juhlia noin suurta saavutusta kunnolla.


Mitähän sitä seuraavaksi juhlittaisiin, hmmm... ei niistä sen enempää, pidetään jännitystä yllä.

Ja sitten muihin asioihin. Tiistaina oli taas agilityä ja se meni (jos mahdollista) vielä huonommin kuin viime viikolla. Salma karkaili ihan jatkuvasti ja minulla ei ollut siihen mitään kontaktia. Onneksi meidän ohjaaja on ihanan symppis ja sai minut näkemään, että ei ihan vielä kannata luovuttaa vaikka olin itse jo valmis lyömään hanskat tiskiin, heittämään pyyhkeen kehään tai kirveen kaivoon. Ohjaaja arveli (minkä jo taisin tietääkin) että kyse olisi johtajuus-ongelmista. Nyt linjaa on siis tarkistettu edelleen ja pitää vielä ostaa pitkä köysi että sen saa Salman perään roikkumaan ja sillä sitten estetään mahdollisuudet karkaamiseen.

Huomenna minä lähden isänpäivän viettoon mummolaan ja Lauri jää koissujen kanssa kotiin. Aikoo kuulemma ottaa ihan lunkisti kun kerrankin saa olla yksin kotona. Laurin oma-aika jatkuu vielä seuraavanakin viikonloppuna, kun minä olen Liljan ja Mirvan kanssa Vaasassa "huoltomiehenä". Ai niin, Lauri lupasi mennä silloin agilitykoulutukseen kuunteluoppilaaksi kun en itse pääse, jospa siitä vielä leivotaan Salman ohjaaja, kun niillä on parempi kontakti =)

Viikonloppua odotellessa

Viikko on hujahtanut nopeasti, huomenna lähdetään Kuusamoon. Salman kanssa käytiin tiistaina agitreeneissä, se meni tooosi huonosti. Salma karkasi monta kertaa, kävi haukkumassa toisia koiria ja ei kuunnellut minua oikeastaan ollenkaan. No ne esteet mitä tehtiin, meni kyllä hyvin. Kuitenkin tämän johdosta Salman etuoikeudet on karsittu eli johtajuutta uudelleenvahvistetaan. Oli siellä toisetkin koirat kyllä kuin siipiä vailla, kokeneemmat totesivat että se on yleistä hallikauden alussa. Möllejä tässä onneksi vasta ollaan =)

Tänä aamuna minulla oli Suska hukassa, yleensä se nukkuu jommassa kummassa koirien sängyistä. Nyt sitä ei ollut missään, ei sängyn alla tai muualla. No jotenkin tuli sitten mieleeni, että olin eilen ihmetellyt, että miksi minun vaatekaapin alahyllyltä on tippunut vaatteita, ajattelin että onkohan Lauri käynyt siellä. Mutta ei se Lauri ollut vaan Suzie, joka sieltä tyytyväisenä löytyi nukkumasta kuten seuraavasta näette:

Olin jo ehtinyt läsäyttää ovenkin kiinni, mutta se ei neitiä ollut haitannut, siellä se veteli tyytyväisenä sikeitä.

Meidän ihmisten elämään ei sen kummempia kuulu, opiskelua ja koulua. Minä tänään leivoin hiukkasen Laurin kemuihin, tein aprikoosihyytelökakun. Huomenna teen vielä pätkiskakun, se on sellainen kuivakakun tyyppinen viritys. Että sittenpä kaikki onkin valmista lauantaita varten, jos saadaan vielä itsemme mahtumaan juhlakamppeisiin =)