Minä haluaisin Ljublijanaan. Tämä johtunee siitä, että viime viikolla satuin katsomaan Antiikkia, antiikkia- ohjelman jakson, jossa Roosa ja Wenzel vierailivat kyseisessä paikassa. Menohalut pieneni heti kun etsin netistä tietoa kaupungista ja huomasin jutun, jossa kerrottiin Ljublijanan olevan suomalaisten uusi SUOSIKKIkohde. Ja juurikin tämä suomalaisten suosio sitten alkoi nakertaa omaa halukkuuttani lähteä, tahdon jonnekin missä ei aina törmää suomalaisiin. Valivali. Sikäli mikäli tuuri käy, kaupungin suosio on kyllä siihen mennessä laskenut kun minä seuraavan kerran olen mihinkään matkustamassa.
Suurin unelma tällä hetkellä on kuitenkin kotiinpaluu ja se, että saa asettua oikeasti taas aloilleen. Olisi pitänyt arvata, että näinkin kauan omillaan eläneenä muuttaminen mummon nurkkiin ei olekaan ihan kivuton operaatio. Vaikka tiedän, että saan olla mummolassa kuin kotonani, niin tunnen kuitenkin eläväni jonkun toisen ehdoilla enkä voi hillua niin kuin omassa kodissa... Mummon kanssa sinänsä viihdyn hyvin, mutta ehkä kuitenkin se oma rauha oli tärkeämpää kuin luulinkaan. Tarvitsisin siis oman TJ-laskurin, Laurin päiviin lisättäisiin kaksi viikkoa jotka olen vielä täällä Sallassa Laurin armeijasta paluun jälkeen. Lyhythän tämä aika loppujen lopuksi on. (Laurin laskuri sanoo muuten näin: Tänään jäljellä 39 aamua, 5,6 viikkoa.78.3% palveluksesta suoritettu. Ei sillä että meillä laskettaisiin =)
Toimistohommat sitten sujuvat jo omalla painollaan, tätä työtä on mukava tehdä. Kohta pääsen oikeasti käsiksi tutkimisen iloihin, kunhan ensin puudutan takapuoleni syöttämällä kyselyn tulokset SPSS-ohjelmaan eli ässäpässään. Illalla on sitten luvassa sukulaisten hautojen siivoamista ja pakkaamista, huomenna on lähtö Kuusamoon Sanelman hautajaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti