Jussin alla mopo kulki selvästi kevyemmin, mutta jarrut toimivat sitten huonommin:
Muutenpa ei mitään isompia uutuuksia meidän elämään. Laurilla on nyt loppuajan kahden viikon kinkkuja armeijassa. Mutta seuraavan viikon viikonloppuna mennään käymään kotona Rovaniemellä ja saadaan viettää aikaa kahden (tai kolmin jos Pätkäkin lasketaan ja nelin, jos myös Salma). Ihanuutta. Odotan kovasti. Huomenna on ensimmäinen neuvolakäynti täällä Sallassa, oli mukavan kuuloinen täti kun sinne soittelin. Kiva päästä kuuntelemaan mahan sisäpuolista menoa, onhan siitä jo kuukausi kun viimeksi kävin neuvolassa. Olen kyllä ihan varma, että kohta alan tuntemaan Pätkän muksaukset paremmin ja sitten ei tarvi enää arvailla onko mahassa elämää vai ei =) Huomenna mittarissa raskausviikkoja tasan 17. Töissä menee oikein mukavasti, tykkään tästä projektista mikä käsiini annettiin. Kuitenkin vähän huolettaa, että ehdinkö saada valmista ajoissa, johtuen juuri siitä että en tällaista työtä ole aiemmin tehnyt. Luotan kuitenkin kovasti itseeni, ei kai tuota muuten pärjää =) Tykkään myös siitä, että en ole täällä juoksupoikana (/tyttönä) vaan saan itse suunnitella omat hommani. Pelkäsin aluksi myös että diagnosoitu RADE* tulisi häiristemään työntekoa, mutta ei ole vielä pahempia mokia onneksi sattunut. Tai jos sattuu, niin siihen voi aina vedota =) Niin että hyvät lukijat, jos nyt asia-/kirjoitusvirheitä alkaa vilisemään tekstissäni, niin sanon vaan että RADE*. Huomenna kuitenkin jääkiekkoa, tällä kertaa ihan oman itseni seurassa, sillä mummolle ottelut käyvät liian jänniksi näin pidemmälle mentäessä. Toki tietenkin Pätkästä pitää heti alkumetreistä lähtien leipoa kiekkofani. Hyvä Suomi! Hyvä Pille! *RADE= raskausajan dementia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti