Uups

Mutta en sano että I did it again, vaikka teinkin. Pohjaa muokatessani hukkasin tietysti kaikki linkitykset seuraamini blogeihin ja kävilaskurin siinä samalla... Noo, eipä sitä ole muutenkaan tullut seurattua, lukee kuka lukee ja pysyvät ainakin kirjoitukset tallessa omaa käyttöä varten. En kyllä ihan täysin tyytyväinen pohjaan ole, mutta saa nyt luvan kelvata. Olen nähnyt niin ihania syksyisiä pohjia muissa blogeissa, että tekisi mieleni kaapata joku niistä, mutta en sitä tee :). Ja tähän pohjan etsimiseen saisi tuhrattua vuosikausia, niitä on miljoooonia, tai ainakin tuntuu siltä.

Mitäs muuta. Ajatukset pyörii koko ajan tulevassa remontissa ja muutossa, olisi jo tiistai että päästäisiin tutkimaan miten tästä lähdetään etenemään. Päästä löytyy kyllä jo hahmotelmat jokaista tilaa varten, nyt pitää vain toivoa että Laurin hahmotelmat ovat edes suunnilleen samanlaiset. Onneksi meidän maku on melko samanlainen ja nytkin pyritään tekemään melko yksinkertaisesti, niin ei pitäisi tulla suuria yllätyksiä.Muuttolaatikoita voisi alkaa hamstraamaan, saatiin meidän mukavalta pankkitädiltä vinkki, että Alkon viinilaatikot ovat oivia muuttolaatikoita, sopivan kokoisia ja tukevia. Voidaan ainakin heti kättelyssä järkyttää tulevat naapurit luulemaan meitä kyseisten tuotteiden suurkuluttajiksi :D

Kallen huone on valmis, edelliset asukkaat olivat laittaneet lastenhuoneeseen tapetit ja laminaatin, heillä on samoihin aikoihin syntynyt poika. Nyt kun tavoitteena on saada Kalle nukkumaan omaan sänkyyn muuttoon mennessä, niin uudessa kodissa voisi pikkuhiljaa sitten kokeilla omaan huoneeseen siirtymistä. Yötisuttelu on toinen mikä pitäisi lopettaa, mutta kun. Tämä vaan on mennyt niin sujuvasti tähän asti enkä tahdo aloittaa mitään yöhuutokonserttia sen lopettamalla. Eh, en kyllä ole edes kokeillut mitä Kalle tuumaa jos ei sitä maitoa yöllä saa, eli pitäisi sekin vain tehdä. Taidan toteuttaa suunnitelman jo ensi yönä (sanoo hän virkeänä kahvin jälkeen, yöllä puolinukuksissa asia on aivan eri ja tunnelma "ihan-sama-teen-mitä-vaan-jotta-saan-jatkaa-uniani-rauhassa-kokeillaan-viikon-päästä-uudelleen").

Kalle on aloitellut lehmänmaitotuotteiden (joo no pitikö tuo lehmäkin erikseen mainita, pientä lukijan aliarviomista havaittavissa) maistelua pikkuhiljaa, näyttää vain vähän siltä että atooppinen iho ei tästä oikein tykkää, jalat kuivuvat heti ihan korpuiksi kun noita hapanmaitotuotteita antaa. Jatkamme sinnikkäästi ja pikkuhiljaa totuttelua. Muuten Kalle syö ihan loistavasti, kaikki uppoaa mitä tarjotaan ja suu aukeaa aina valmiiksi lusikan lähestyessä. Uusia juttuja on kiva maistella ja ruisleipä suurta herkkua, karhea rakenne tuntuu varmasti hyvältä kutiavissa ikenissä.

Päivän sana Kallella on ei, on ollut jo pidemmän aikaa. Muunnoksia tästä sanasta kyllä löytyy, lyhyttä sarjaa "eijeijeijeijei" ja sitten oikein hankalassa paikassa pitkä "eeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii". Pärisyttely on myöskin mukavaa, innostuessaan Kalle voi päristää kuolat ja ruuat ympäriinsä. Koiran komentamista Kalle on ilmeisesti kuunnellut, sillä Salman suuntaan satelee välillä tiukkoja "öh!" ja "a!" käskyjä, joista Salma ei kyllä suuremmin piittaa. Pikkukoira puolestaan on onnellinen uudesta tennispallostaan, sillä on mukava leikkiä.

Salma poseeraa kivellä:

Viikonloppuna voisi suunnitella pikkuisen retken vaikka tuohon Vikakönkäälle, nyt on viimeinen "vapaa" viikonloppu ennen remppa-ja muuttohulinan alkamista. Toivottavasti tulee kivat ilmat niin päästäisiin koko porukka vähän luontoon. Raportoimatta on muuten jäänyt sellainen asia että tässä lähimetsässä yksi ilta rymyttiin ja sieltä löytyi tuoreita mustikoita, kyllä oli pikkumiehen suu muikeana kun niitä maisteli. Ja Salma raukka luuli että minä sille niitä marjoja käteeni poimin ja oli ilmeisen pettynyt kun joutui itse omat marjansa varvuista hamuamaan :)