Waad? Eli mitä tapahtuu kun aika ei tunnu riittävän vaikka mitään niiiin erityistä ei teekään eli oleilee kotona kymmenenkuisen lapsen kanssa. Jutun ydin piiloutuu jonnekin syvälle edellisen lauseen sisään. Jotain tekemistä sillä on sen lapsen kanssa, olen melko varma siitä, voi myös olla jotain tekemistä sen kanssa että lapsella on ollut eroahdistuskausi eli äiti on ollut ihan ykkösjuttu ja jos äiti häviää näköpiiristä on lapsi vetänyt urakalla jotain erinäisiä palkokasveja nenään. Onneksi tämä vaihe alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja luonnollisesti tätä vaihetta seuraa sitten joku kausi. Ja jos tähän mennessä on lapsenkasvatuksen saloista jotain oppinut, niin sen että vaihetta seuraa aina jokin kausi tai toisinpäin. Eikä se ilmeisesti ole edes mikään salaisuus tai "suuri tieto", kesti vaan itseltä aika pitkään tajuta että niin se vain on.
Toisaalta on pienen sisäisen narsistin unelma olla näin tärkeä ja merkityksellinen jollekin, alan käsittää miltä maailmanluokan tähdistä tuntuu innoikkaimpien fanien ihailun kohteena. Pitää varoa ettei nouse päähän tämä homma. Kalle on kyllä nyt tehokkaasti vaihtanut fanittamisen kohteeksi Laurin eli ykkösjuttu on nykyisin kun iskä tulee töistä kotiin, iskän kasvojen näkeminen aiheuttaa holtittoman täpinäkohtauksen. On se vaan niin söpöä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti