sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Sodankylä

Laurin valatilaisuus oli perjantaina Sodankylässä ja sinnehän piti lähteä katsomaan, että minkälaisissa oloissa miestä pidetään. Olihan siellä paljon porukkaa, omaisia oli arviolta yli 2000 henkeä, olihan alokkaitakin jo 800 kappaletta. Joukosta kyllä huomasi, että nuoria poikiahan näistä suurin osa vielä oli. Mukava tilaisuus sinänsä, minuun tekee aina niin suuren vaikutuksen livebändi ja jääkärimarssi =) Tässä kuva ohimarssista, Lauri siinä melko keskellä hengailee:




Ivalossa kuulemma varusmiehillä on aina sellainen päivä kuin Sissit ja Sussut, eli varusmiesten kauniimmat puoliskot saavat tulla käymään. Sellainen olisi kyllä kiva, mutta Sodankylässä sitä ei järjestetä. Päästinhän me kyllä nyt tutustumaan niihin tupiin, ei ne olleet niin ankeita kuin olisi voinut armeijalta odottaa. Laitetaanpa tähän vielä kuva jääkäri Kilpijärvestä särmän punkkansa luona. Yläpeti on siis Laurin.







Paluumatkalla Erja sitten otti Suskan mukaansa Pudasjärvelle hermolomalle, joka siis oli tarpeen sekä Suskalle että minulle. Salma jäi tänne pitämään minulle seuraa, että ei ihan tule yksinäistä kun Lauri taas tänään palaa harmaisiin. Viikonloppu onkin mennyt kotosalla, sillä auto on edelleen korjaamolla, eikä tietoa milloin saadaan se takaisin... Pitää taas sumplia muita kyytejä, että selviää arjesta.

1 kommentti:

  1. Sotilasvalatilaisuus Sodankylässä oli juhlava ja ikimuistoinen.
    Olemme Suzien kanssa palanneet arkityörytmiin. Lähdemme aamulla töihin toimistolle pihan yli loikkien. Suska on mukana työpaikalla, hänelle on varattu sekä lepotuoli että -sänky. Pitää kaikki lakisääteiset kahvi- ja ruokatunnit. Uskonpa että hänellä on leppoisat koiran päivät. Nyt vallankin kun kevätaurinko paistaa hohtavalle hangelle - ei elämää voi moittia.

    VastaaPoista