Oman navan kiertorata

Minun elämä tällä hetkellä pyörii aika tehokkaasti oman navan ympärillä tässä uudessa itsenäisyyden tilassa. Saavutetulla alfanarttuasemalla laumassa oletettavasti koirienkin tulisi pyöriä minun navan ympärillä. Kuitenkin tilanne Suska Hynttysen mielestä on se, että hän on alfanarttu ja minä sekä Salma Salmix Pööpiäinen pyöritään hänen ympärillään. Eli suomeksi: tämä ei vaan onnistu. Minulla menee joka päivä hermot ja pasmat sekaisin tuon yhden viisikiloisen rääpäleen takia. *ahdistus*

Autohan teki lopullisen tenän viikonloppuna ja maanantaina pelastavat enkelit Kasperi ja Jussi auttoivat minua saamaan auton korjaamolle. Sieltä luvattiin että se ehditään korjata ensi viikolla. Mutta tadaaa, sainkin jo soiton että auto on kunnossa ja sen voi hakea pois. Jakopäähihna oli hypännyt yli ja koska se on vaihdettu ajallaan, meni koko hommeli korjaamon piikkiin ja mitään laskua ei tullut. Ihana tunne. Jottei liian positiivisiksi heittäydyttäisi siinä pelossa, että liika hehkutus saa tapahtumaan jotain pahaa, niin tiskikone on edelleen rikki.

Luin tässä päivänä eräänä yksinäisyydestä juttua ja siinä sanottiin, että aikuisen tulisi osata olla yksin, että yksinäisyys on osa normaalia elämää ja että sitä voi jopa harjoitella. Yksinäisyydessä ehtii kuunnella itseään ja löytää sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei toisten läsnäollessa kuule. Itse olen aina kaivannutkin hiljaisia hetkiä itseni tutkiskeluun, en jaksa jatkuvassa höpötyksessä olla kovinkaan kauaa (hox! omaa ääntäni ei luonnollisesti lasketa). Olen toki tietoinen, että jotkut voivat olla yhdessä ja silti yksinäisiä, minusta se on huomattavasti pahempi vaihtoehto kuin fyysinen yksinolo. Tähän kuitenkin tottuu ja tietää että kun toinen on paikalla, hän on samalla paljon enemmän kuin paikalla eli hän on läsnä ja ymmärtää huolimatta siitä mikä oma olotila sattuu sillä hetkellä olemaan.