Kelkan kääntö

Tadaa, edessä uusi, uljas viikko. Eilen illalla tajusin jotain. Se oli sellainen asia, että olen tainnut olla negaatiomagneetti. Minä olen aina ajatellut, että hyvät asiat vetävät puoleensa hyviä asioita. En vaan ole huomannut, että se sama toimii negatiivisten asioidenkin kohdalla. Taisin viime viikon oikein kerjätä kaikkea inhaa ja ilkeää tulevaksi, huhhuh. Annoin itseni hukata sen luottavaisen Lauran, joka uskoo siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan ja kunhan itse tekee parhaansa, eikä anna muiden vaikuttaa omaan mielialaansa, kaikki menee hyvin. Joo, nyt saa sitten vapaasti siirtyä siihen osioon, missä kyseenalaistetaan minun mielenterveyteni.

Kuitenkin, perusteeksi teorialleni kaikki alkoi tänään selviämään, kun olin päättänyt luopua turhasta negatiivisesta painolastista. Auto tuli kuntoon ja sain sen kotiin. Lauri lähetti viestin, että pääsee huomenna lomille. Muun hyvän päälle ei edes Suskan vinkuminen voinut minun hyvää oloani pilata, sehän on vain onneton jostain syystä. Tämän päivän olen yrittänyt saada sille parempaa oloa huomiomalla sitä vähän enemmän, ehkä me vielä löydetään se yhteinen tie.

Ehkä kyse olikin siis jostain opetuksesta, jonka maailmankaikkeus oli päättänyt minulle järjestää. Aion ottaa siitä opikseni, mutta muistaa myös sen, että ei kaikki voi olla aina yhtä ihanuutta ja mahtavuutta, vaan elämän kohokohdat huomatakseen pitää aina välillä viettää aikoja siellä matalammilla pinnoilla. Ja sitten kun nousu tulee, sen kyllä tuntee joka solulla.