Viikonlopun juhlimiset meni mallikkaasti ja toipuminen juhlahumusta kesti tänne asti. Kuvassa uunista vedetty insinööri ja minä ettei tule yksinäistä.Kiitokset vielä Erjalle ja Hannulle, joiden myötävaikutuksella juhlat saatiin pystyyn. Onhan se mukava juhlia noin suurta saavutusta kunnolla.
Mitähän sitä seuraavaksi juhlittaisiin, hmmm... ei niistä sen enempää, pidetään jännitystä yllä.
Ja sitten muihin asioihin. Tiistaina oli taas agilityä ja se meni (jos mahdollista) vielä huonommin kuin viime viikolla. Salma karkaili ihan jatkuvasti ja minulla ei ollut siihen mitään kontaktia. Onneksi meidän ohjaaja on ihanan symppis ja sai minut näkemään, että ei ihan vielä kannata luovuttaa vaikka olin itse jo valmis lyömään hanskat tiskiin, heittämään pyyhkeen kehään tai kirveen kaivoon. Ohjaaja arveli (minkä jo taisin tietääkin) että kyse olisi johtajuus-ongelmista. Nyt linjaa on siis tarkistettu edelleen ja pitää vielä ostaa pitkä köysi että sen saa Salman perään roikkumaan ja sillä sitten estetään mahdollisuudet karkaamiseen.
Huomenna minä lähden isänpäivän viettoon mummolaan ja Lauri jää koissujen kanssa kotiin. Aikoo kuulemma ottaa ihan lunkisti kun kerrankin saa olla yksin kotona. Laurin oma-aika jatkuu vielä seuraavanakin viikonloppuna, kun minä olen Liljan ja Mirvan kanssa Vaasassa "huoltomiehenä". Ai niin, Lauri lupasi mennä silloin agilitykoulutukseen kuunteluoppilaaksi kun en itse pääse, jospa siitä vielä leivotaan Salman ohjaaja, kun niillä on parempi kontakti =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti