Aina se jaksaa tuoda mieleen lapsuuden talvet, kun heti piti vetää ulkovaatteet niskaan, painua pihalle ja yrittää tehdä lumiukko huolimatta siitä kuinka vähän lunta sattui olemaan. Nyt ensilumen huuma näkyy meidän juniorista selvästi, ulos mentäessä piti tuijottaa tiiviisti tuota outoa, valkoista ainetta ja sitten työntää siihen ensimmäiseksi nenänsä ja pärskäyttää.
Laurin mielipide ensilumesta:"Eipä siinä." Käsite avattuna tarkoittanee sitä, että nyt se on tapahtunut, nimittäin muunnos ihmisestä insinööriksi, joka tarkkailee maailmaa pelkästään teknisten seikkojen avulla =).
Suskalle puolestaan kaivetaan kelsiturkki varastosta niskaan, jotta kylmyys ei pääse kolottamaan vanhoja luita. Ja sitten olemmekin kaikki valmiita valloittamaan tuon valkoisen maailman: minä ja Salma pomppien kuin pikkutytöt, kun Lauri ja Suska ottavat aikuisten roolit tällä retkellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti