Maanantaina aloitettiin Kallen osastojakso reippaana, ensimmäiseksi tutusteltiin osastoon ja käytiin lääkärin juttusilla. Sitten oli vuorossa ruokailu, jota puheterapeutti tuli seuraamaan. (ja sanoi että ruokailussa ei näytä olevan ongelmia, syöminen sujuu oikein mallikkaasti, vaikka tämähän me jo tiedettiin :D ) Toimintaterapeutin luonakin käytiin ja lopuksi vielä fysioterapeutilla. Äidin pää oli näiden kaikkin jälkeen melkolailla pyörällä ja Kallekin melko väsyksissä. Ilta menikin sitten haukotellessa ja seinää tuijotellessa.
Tiistai meni minulla ja Laurilla Oulussa perinnöllisyys-poliklinikalla, ihan hyvä reissu sekin. Ei minulla ole näin mukavaa lääkärireissua ollut pitkään aikaan, Kalle oli mummon hoivissa Rovaniemellä ja saatiin Laurin kanssa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", ihan sama vaikka se olikin pääasiallisesti autossa istumista. Itse taudinkuvaan ei niinkään saatu Oulusta uutta tietoa, mutta sitten sikiödiagnostiikkaan liittyen ja sisaruksien kantajuuden testaamiseen kylläkin.
Tänään ollaan oltu taas sitten päivä osastolla, päiväjärjestys oli seuraavanlainen: aamulla yhdessä fyssari ja toimintaterapeutti arvioivat Kallen kehitystasoa, iltapäivällä nähtiin Laurin kanssa sosiaalityöntekijää (kaikki KELA-paperirumbat vähän pelottaa jo etukäteen) ja sitten Kalle kävi vielä toimintaterapeutin pakeilla, missä oli myös puheterapeutti. Niin ja mukanahan on koko ajan ollut osastolta myös "omahoitaja" Hannele, ihana hoitaja onkin ollut.
Mieleen on itselle jäänyt jo kaikenlaista, mutta huomenna on vielä fysioterapeutti ja loppuraportti (johon kaikki Kallea seuranneet osallistuvat), joten jätän syvempien tuntojen purkamisen vielä sinne. Mutta kaikkiaan tuntuu oikein hyvältä ja tarpeelliselta tämä osastojakso. Pikkuhiljaa tulee tutummaksi käsitteet ja toimintatavat muutenkin, ja niitä onkin aika paljon... Tukiviittomille ei lääkärin mielestä ole tarvetta, sen sijaan käyttöön voidaan ottaa sellaiset esineet, jotka tarkoittavat aina vuorossa olevaa toimintaa eli lusikka tarkoittaa ruokailua, harso nukkumista jne. Hah, kehuskelin liikaa tuolla käsitteiden tutuksi tulemisella, sillä en muista tälle "mallintamiselle" enää nimeä vaikka sille sellainen ihan selkeä olikin :D Oivoi.
Tänään ollaan oltu taas sitten päivä osastolla, päiväjärjestys oli seuraavanlainen: aamulla yhdessä fyssari ja toimintaterapeutti arvioivat Kallen kehitystasoa, iltapäivällä nähtiin Laurin kanssa sosiaalityöntekijää (kaikki KELA-paperirumbat vähän pelottaa jo etukäteen) ja sitten Kalle kävi vielä toimintaterapeutin pakeilla, missä oli myös puheterapeutti. Niin ja mukanahan on koko ajan ollut osastolta myös "omahoitaja" Hannele, ihana hoitaja onkin ollut.
Mieleen on itselle jäänyt jo kaikenlaista, mutta huomenna on vielä fysioterapeutti ja loppuraportti (johon kaikki Kallea seuranneet osallistuvat), joten jätän syvempien tuntojen purkamisen vielä sinne. Mutta kaikkiaan tuntuu oikein hyvältä ja tarpeelliselta tämä osastojakso. Pikkuhiljaa tulee tutummaksi käsitteet ja toimintatavat muutenkin, ja niitä onkin aika paljon... Tukiviittomille ei lääkärin mielestä ole tarvetta, sen sijaan käyttöön voidaan ottaa sellaiset esineet, jotka tarkoittavat aina vuorossa olevaa toimintaa eli lusikka tarkoittaa ruokailua, harso nukkumista jne. Hah, kehuskelin liikaa tuolla käsitteiden tutuksi tulemisella, sillä en muista tälle "mallintamiselle" enää nimeä vaikka sille sellainen ihan selkeä olikin :D Oivoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti