Touhuu

Askare numero ykköseksi on pakko nostaa kyllä nyt ompelukoneen käyttö! Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava harppaus minulle. Kone on Laurin Sanelma-mummon perintöä ja toimii kuin ajatus, myös tällaisen käsityörajoitteisen ihmisen käsissä. Ompelin viikonloppuna pihapenkkiin uuden päällisen ja sitten vielä kameralle tällaisen säilytyspussukan.

Tämän kolmen-suoran-sauman-ja-yhden-vetoketjun-VAATIVAN-projektin jälkeen mielessä itää suuria suunnitelmia kaikenmaailman ompelemisesta. Karitalta sain ihanan virkatun kesäkassin, joka on tosi reikäinen (no kun virkattu on) ja siihen ajattelin sisäpussin ommella. Jaja sitten voisi myöskin uusia vähän verhoja ja ja... mitähän vielä.

Tässä nyt istuskelen koneella ihan omassa rauhassa, Lauri on vielä Helsingissä, tulee iltakoneella kotiin ja Kalle nukahti yöunille. Mielessä risteilee niinkin suuri ajatus, kuin että miksi Suomesta ei saa niin kivan makuisia vissyjä kuin Ruotsista, nenän alla on siis lasillinen Haaparannasta kuljetettua mango-vissyä. No parin viikon päästä lähdemme reilun viikon reissulle länsinaapuriin ihanien sukulaisten luo, sitten voin hamstrata taas lisää mango-vissyä kaappeihin :) Pikkuisen huolettaa pitkä matka, yhteen suuntaan on noin 1500 kilometriä sillä suuntaamme melko etelään. Kalle kyllä viihtyy autossa, mutta... Onneksi on super-eno Erno ja tyttöystävänsä Milla mukana, ettei ihan kolmestaan olla tien päällä.

Jaanpa vielä teidän kanssanne Laurin eilisen kissajahdin. Meidän naapurilla on siis kissa, joka on aina toisinaan vapaana täällä vaellellut ja närkästyttänyt muita taloyhtiön asukkaita (meidät mukaan lukien) mouruamalla ovien takana ja kulkemalla pihoilla. Eilisen hävityn jääkiekon jälkeen Lauri meni vielä käymään pihalla ja huomasi kissan meidän pihapenkin alla. No yritti sitä aikansa harjanvarrella ja muilla konstein saada poistumaan, mutta kissa oli itsepäinen eikä suostunut lähtemään. Syliin Lauri ei voinut kissaa nostaa, koska on niin allerginen että saa siitä todella voimakkaan reaktion, Laurin naama kun punehtuu ja silmät turpoaa umpeen jo siitä että on samassa tilassa ihmisen kanssa, jolla on kissankarvoja vaatteissaan.

Lauri kävi sitten kekseliäänä hakemassa naapurin teinipojan (?) apuun, oli selittänyt että kissa pitäisi saada pois pihalta ja hän ei voi siihen koskea. Poika oli ollut vähän epäileväinen, että voiko sitä nyt keskellä yötä mennä palauttamaan, mutta Lauri oli sanonut hoitavansa loput kunhan poika vain nostaa kissan pois meidän pihalta. Ja niinhän siinä kävi, kissa pääsi kotiinsa ja oli Lauri kyllä vähän suomentanut omistajalle, että ei sitä saa irti pitää täällä taajamassa ja että me ei uskalleta Kallea nukuttaa ulkona sen takia että jos kissa tulee päälle nukkumaan. No naapuri oli tuumannut, että ei he sitä päivällä irti pidäkään... ja että nosta kissa sisälle vaan. Ja taas Lauri oli joutunut selittämään että ei hän voi koskea siihen. Kivaa :) Ja vielä lisäksi todettakoon että minulla ei ole mitään kissoja vastaan, vain vähän niiden ajattelemattomia omistajia kohtaan on antipatioita.

Jaahas, nyt pitää mennä, Kalle heräsi yöunilta, tiesi varmaan että minulla on ylellistä omaa aikaa liiankin kanssa tänä iltana :D