Nyt armeliaassa kuuden kuukauden ja muutaman viikon päälle iässä meidän pikku-ukkeli on viimeinkin oivaltanut kääntymisen syvimmän olemuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun Kalle laitetaan selälleen lattialle, ei kulu kuin pieni hetkinen kun hän on jo mahallaan. Joskus aika kuluu hyvin mahallaan, joskus mahallaan kölliminen on suorastaan tuskaa ja sen Kalle kovaan ääneen ilmoittaakin. Kääntyminen takaisin selälleen ei vielä kovin usein onnistu, ja siksipä ukkoa saadaan kääntää selälleen vähän väliä. Tämä on kuin kilpikonna-selällään-efekti väärinpäin.
Mutta siis, nyt kun Kalle osaa kääntyä, voi samalla opetella kaikkia muita mukavia juttuja kuten vaikka päivän lehden lukemisen (lue kuolaamisen). Jätin Lapin Kansan lojumaan Kallen peiton viereen, Kallen selälleen peitolle, käväisin keittiössä ja hupsis, palatessa oli lehti joutunut käsittelyyn :)
Iskän kanssa syöminen on nykyisin aika vauhdikasta, melkeinpä kaoottistakin ainakin ilmeestä päätellen:
Pikkukoira pysyy tyytyväisenä kun saa nuohota lattialta kaikki jämät suuhunsa, tämän takia Salmakin suosii Lauria Kallen syöttäjänä :) Ja eipä ole vielä meillä tullut eteen sitä kauhua, että tippuneet soseet sementoituisivat lattiaan kiinni, siitä pitää Salma huolen. Eli vinkki kaikille lapsiperheille, siisteyden ylläpitämiseksi hankkikaa yksi ahne pikku koiruli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti