Päästäinen

Pääsiäinen takana, meinasi mennä toteutus vähän jännäksi kun Kalle oksensi keskiviikkoyönä useamman kerran, mutta toipui nopeasti ja matkaan päästiin.

Ensimmäinen pysäkki oli Pudasjärvi ja siellä saatiinkin nauttia hyvistä keleistä. Huomatkaa Kallelle ostetut Baby Banz- aurinkolasit suojaamaan pieniä silmiä auringon haitallisilta UVA- ja UVB- säteilyltä jopa yli 97,5 prosenttisesti! (mainospuhe ja lisähuomatus, että voiko noita edes olla huomaamatta :D)


Mummo lykkäili Kallea ulkosalla ja unihan siinä tulee väkisinkin silmään:



Ralli-Kalle sai myös vauhtia vaunuissa, silloin ei nukuttanut, Salmakin tykkäsi leikistä:


Pudasjärvellä viihdyttiin lauantaihin asti, jolloin matka jatkui Kuusamoon. Pappa siellä jo odottelikin pikku matkalaista joka sai hienon nallen. Kalle otti heti asiakseen treenata vähän vapaapainia uudella lelulla, nalle sai maistaa muun muassa niskalenkkiä sekä korvaan puremista:


Alku-ujostelun jälkeen Kalle pääsi nauttimaan höpöttelystä papan kanssa ja yhteinen sävel löytyi nopeasti:

Kuusamossa nautittiin myöskin joutenolosta ja oltiin vain. Eräällä äiti-ihmisellä kyllä välillä tahtoi pinna vähän kiristyä jääkiekko-ottelua seuratessa, ei toki sen takia että Kärpät on niin pahassa tappioputkessa, vaan ihan sen takia että omasta mielestään hänellä olisi ollut paljon parempaakin tekemistä kuin jääkiekon katsominen, eikä kukaan edes pakottanut sitä katsomaan! :D

Nyt on sitten palattu arkeen, tänään olemme Kallen kanssa mullittaneet (ehe ehe) kukkia ja istuttaneet yhden dahlian sipulin, basilikaa, lehtisalaattia sekä ruohosipulia. Hyvä me! Tästä aasinsiltaa siihen asiaan, että olen tietoisesti vältellyt koko ajan hokemasta Kallelle me-muotoa tyyliin:"Otetaanko me vähän puuroa, onko meillä vähän jano, nukuttaako meitä", koska se on aina ärsyttänyt minua. Onhan side lapsen ja äidin välillä toki vahva, mutta tuskinpa meitä esimerkiksi kakattaa juuri samaan aikaan. Jotenkin ajattelen myös Kallen minuuden kehittyvän paremmin jos puhun hänestä yksilönä enkä oman itseni jatkeena. Tiedä sitten onko siinä mitään perää. Toiseen höpöttelyyn kyllä sorrun, sillä puhun itsestäni kolmannessa persoonassa eli "äiti sitä ja äiti tätä", annan kuitenkin itselleni anteeksi tällaisen pienen epäkohdan.