Tänään on vuorossa sitten suuri etappi, Kalle menee ensimmäistä kertaa hoitoon ja me vanhemmat lähdemme kahdestaan syömään. Eikä pelota yhtään, Kallen hoitajaan luotan kuin kallioon. Olen jo pari viikkoa odotellut kovasti, että joko mennään, joko mennään. Parisuhdekin kaipaa välillä huoltoa, kyllä sen huomaa pinnan kiristelyistä ja muista hyvinkin.
Omaa aikaa olen saanut nyt viikonloppuna aina aamuisin, kun herään aiemmin ja jätän miesporukan vielä koisaamaan keskenään. Kallelle maistuu uni tosi hyvin kun pitää iskää kädestä (tai siis sormesta) kiinni.
Nauru on taas maistunut pikku-ukolle, oikein ääneen hekottamistakin esiintyy joskus. Pikkuisen oli kiukkumieltä saatujen rota- ja pentavac-rokotteiden jälkeen, mutta nyt on taas parempi mieli.
Varsinkin tietyt lelut irrottavat nauruja ja juttelua oikein mukavasti, minun päiväni pelastus on tässä, saanko esitellä: Päälykäinen. Päälykäinen on seepra ja sen saa erinäisiin paikkoihin roikkumaan. Päälykäinen on seuramiehiä ja osaa viihdyttämisen jalon taidon.
Vaikka me muut hytistään pakkasen kourissa, ei Salman tassuja palele. Salma reippailee joka päivä samalla innolla ja haluaa muutenkin osallistua kaikkeen mitä tehdään, joskus haitaksikin asti. Esimerkkinä Kallen vaipanvaihto. Kävimme eilen kaupungilla pyörähtämässä ja sieltä palatessamme oli olohuone täynnä valkoista silppua. Laurin ensimmäinen kysymys kuului:"Oliko tuo uusi vai käytetty?" Ja vastaus oli onneksi uusi, eihän Salmalla ole pääsyä roskiksille, vaikka pikku koirulainen varmasti niin tahtoisikin. No joka tapauksessa vaippa oli suolistettu oikein kunnolla, joten ihan heti ei Salman anneta Kallen vaipanvaihtoa livenä kokeilla :)
Tässä vielä kuva ahneen pikku koirulin joululahjasta, joka on niin rakas, että sen kanssa nukutaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti