Olipas mukava käydä mummolassa piipahtamassa, maanantaina pakattiin Kallen kanssa kimpsut ja kampsut autoon ja suunnaattiin nokka kohti Kursua. Mummo siellä odotteli ja ilahtui meidän vierailusta, ilo oli kyllä molemminpuolinen. Jotenkin oma mieli lepää mummolan rauhallisessa rytmissä, se on sellainen irtiottopaikka :)
Kallen ihana neuvolatäti soitteli minulle, olivat neuvolaankin saaneet tiedon Kallen diagnoosista ja olivat heti pistäneet aivoriihen pystyyn että miten voisivat auttaa tässä tilanteessa. Täti kyselikin että voiko hän ottaa yhteyttä kunnan vammaispalvelupuolella työntekijään, joka vastaa perhehommeleista (joooo, tarkemmin en osaa sanoa, on nämä ammattihenkilöstön nimikkeet vähän hukassa) ja lupasin tietysti. No kohta terkka olikin soitellut jo ko. henkilölle ja tavataan hänet jossain vaiheessa. Tämä sama henkilö oli aikonut jo etukäteen ottaa yhteyttä toiseen Salla-lapsen perheeseen täällä Rovaniemellä, että tiedossa on kenties myös vertaistukea, jeij! Neuvolantäti varasi Kallelle myös henk.koht. ajan influenssarokotteen toisen annoksen antamiseksi ihan sitä silmällä pitäen, että saadaan keskustella myös yleisesti kaikesta. Ihanan huomaavaista ja minulla ei ainakaan tämän asian suhteen ole mitään parjattavaa julkisessa terveydenhuollossa, sanotaanko että homma toimii kuin junan vessa!
Omat ajatukset ovat melko seesteiset ja luottoa tulevaisuuteen löytyy kovasti. Olemme saaneet hirmuisesti tukea lähipiiriltä ja kaikki se antaa voimia mennä eteenpäin. Mummonkin kanssa juttelimme asiasta pitkät tovit. Mummo otti asian ihan parhaalla mahdollisella tavalla, näköjään vuosien elämänkokemus ei meidän mummossa ole mennyt hukkaan, on niin ihana ihminen ja maalaisjärjellä varustettu. Kun mummon kanssa keskustelee elämän totuuksista ei edes huomaa että ikäeroa on melkein 60 vuotta :) Ja kummasti saa perspektiiviä omiin näkemyksiinsäkin kun juttelee jo paljon enemmän kokeneen kanssa.
Ehdin tuossa jo pohtia vanhan blogin kohtaloa ja mietin että oliko tämä salaus kuitenkin hätävarjelun liioittelua, mutta antaa asian olla toistaiseksi näin. Ehkäpä kun elämä taas laantuu uomiinsa palaan julkisen kirjoittelun pariin, mutta nyt tämä tuntuu hyvältä ja kiva kun teitä lukemaan ilmoittautuneita on näin paljon :)
Omat ajatukset ovat melko seesteiset ja luottoa tulevaisuuteen löytyy kovasti. Olemme saaneet hirmuisesti tukea lähipiiriltä ja kaikki se antaa voimia mennä eteenpäin. Mummonkin kanssa juttelimme asiasta pitkät tovit. Mummo otti asian ihan parhaalla mahdollisella tavalla, näköjään vuosien elämänkokemus ei meidän mummossa ole mennyt hukkaan, on niin ihana ihminen ja maalaisjärjellä varustettu. Kun mummon kanssa keskustelee elämän totuuksista ei edes huomaa että ikäeroa on melkein 60 vuotta :) Ja kummasti saa perspektiiviä omiin näkemyksiinsäkin kun juttelee jo paljon enemmän kokeneen kanssa.
Ehdin tuossa jo pohtia vanhan blogin kohtaloa ja mietin että oliko tämä salaus kuitenkin hätävarjelun liioittelua, mutta antaa asian olla toistaiseksi näin. Ehkäpä kun elämä taas laantuu uomiinsa palaan julkisen kirjoittelun pariin, mutta nyt tämä tuntuu hyvältä ja kiva kun teitä lukemaan ilmoittautuneita on näin paljon :)
Kiva lukea, että olette saaneet tukea niin lähipiiristä kuin julkiseltakin puolelta! Hyvä ettette ole jääneet yksin asian kanssa.
VastaaPoistaUnohin muuten siihen mailiviestiin vastailla, kun heti halusin blogia katsomaan. Jos ollaan Rovaniemelle tulossa, niin mielellään tullaan teille kahville pyörähtään. :)