Kuumeilua

Kalle on saanut jostain inhan superpöpön joka nostaa välillä lämpöä, pistää yskittämään tosi lujasti ja sattuu kurkkuun. Toivottavasti tämä alkaa löysäämään sillä yöt ovat olleet tosi rikkonaisia tällä viikolla ja unet jääneet vähiin. Lauri onneksi otti yövuoron kun oli viikonloppu, niin sain minäkin vähän paremmat unet. Ihana mies <3 Nyt muikkis alkaa onneksi olla parempaan päin, kuten kuvastakin näkyy:

Jaksaa jo treenailla istumista, pikkuisen vetää vielä vinoon:

Ukki, Mirva-täti ja Aino kävivät kylässä viikonloppuna ja toivat kivan auton millä leikkiä. Vieressä oleva öttömönkiäinen on Laurin reissutuliaisia.

Pöpön jälkiseurauksena on kehittynyt läheisriippuvuus, eli äiti/isä ei saa mennä puolta metriä kauemmas kun alkaa hirveä parku. Nyt tavoitteena onkin pikkuhiljaa kasvattaa tätä matkaa taas jopa niin että voisi oleilla vähän kauampana mutta näköetäisyydellä.

Salma on vähän hölmöillyt, on ehkä ensimmäinen koira jonka tiedän syöneen raakaa sipulia. Minulla nimittäin oli lautasella pilkottuna sipulinpuolikas että Kallen nenä pysyisi auki. Laitoin lautasen lattialle Kallen lähistölle kun ajattelin, että ei Salma varmasti koske siihen kun pelkkä hajukin on niin voimakas. No myöhemmin olin jo unohtanut koko sipulin kun huomasin lattialla ihme silppua ja mietin että mistäs nämä on tähän ilmestyneet. Mössö oli siis Salman maistelemaa sipulia, osa oli uponnut, osa jäänyt syömättä. Ahne pikku koiruli, Salma varmaan lentäisi kuuhun jos arvelisi siellä olevan juustoa...

Onneksi on noin iso kirsu niin haistaa kaukaa kaikki herkut.

Juhannuskin on jo ovella, ei oikein tunnu vielä siltä. Eilen tuli vettä kaatamalla, välillä rakeita ihanan kesäisesti. Nyt onneksi paistaa aurinko, ehkä se tästä vielä paranee. Lauri on kyllä vuorostaan pöpön kourissa, mutta taidetaan siitä huolimatta suunnata juhannuksen viettoon Pudasjärvelle... jospa se pöpökin raittiissa maalaisilmassa talttuu.