Neuvolassa meinasi mennä hermo ja lisäksi tuli sellainen huono äiti- olo (Laurille marmatin niin se kysyi, että äidistäkö kaikki on kiinni, entäs isä? Lopputuloksena oli siis huono vanhempi-olo). Kalle oli venähtänyt kaksi senttiä pituutta mutta painoa oli tullut vain 150 grammaa. Terkkari oli vähän kysyvän oloinen ja sillä asenteella että ettekö anna lapselle ruokaa. Ja nimenomaan edellisellä kerralla ollut eri terkkari sanoi, että rintamaidolla vaan tuonne 6kk asti. Onneksi aloitettiin ne soseet, rintamaito ei selkeästikään enää riitä. Eihän Kalle mikään laiha ole, mutta silti ottaa päähän kun joka kerta on eri hoitaja ja antaa eri neuvot, jatkossa pitää varmaan tehdä vaan asiat omalla maalaisjärjellä. Sitten vielä tulee suorituskeskeisesti otettua itselleen paineita siitä mitä siellä neuvolassa sanovat, ei kai nekään mitään jumalia siellä ole tai lapsenkasvatuskaan mitään ydinfysiikkaa. On tässäkin muka ongelma. Hih. Pitäisi kai vain luottaa enemmän itseensä.
Viikonloppu vierähti mukavasti isolla porukalla Keminmaassa, vietettiin aikaa yhdessä, shoppailtiin lauantai-päivä, haaveiltiin reissaamisesta ja oltiin vaan. Sellainen on aina mukavaa. Naistenpäivän kunniaksi saatiin ihan kukkia ja kakkuakin. Kallekin meni mukana jo kuin vanha tekijä, nukkui yönsä hyvin eikä vierastanut ainakaan kovin pahasti.
Löysin tuossa taannoin vanhan kuvan, jossa Erno ja Salma tuhoavat yksissä tuumin valtion omaisuutta, hyihyi:
Liekkö jo näihin pentuaikoihin juontaa juurensa pikkukoiran suuri rakkaus Ernoa kohtaan, tiedä häntä. Muitakin ihania otoksia löytyi, niitä selatessa tuli ihan hauvakuume:
Katsaus todellisuuteen onkin sitten toinen, yhdenkin koiran kanssa on hommaa kun siihen ei aina ehdi keskittyä niin täysillä kuin haluaisi ja silloin Salma laajentaa oikeuksiaan omatoimisesti. Nykyisin korvat on melkolailla joka toinen minuutti hukassa ja käskyjä ei uskota. Pitää alkaa kaivamaan taas koulutusoppaat esille, kun huutaminen ei ensisijaisesti ole se toimivin metodi :D
Vauveli kyllä kasvaa ja syö mitä tarvitsee. Minäkin aikoinaan pähkäilin samaa asiaa. Neuvolassa kun aina tuijotettiin kasvukäyriin. Heikin käyrä puhutti kun paino oli alhaisempi suhteessa pituuteen. Laurin kohdalla käyrät kulkivat keskiviivaa, pituus ja paino. Ajattelin että pitääköhän Heikkiä erityisesti syöttää, saako ruokkaa, näkeekö nälkää. Mutta Pätysen Ritvan sanoin, käytä omaa maalaisjärkeä lapsen kasvatuksessa niin hyvin sinä pärjäät. Niin ja kun loogisesti ajattelee niin Heikin syntymäpituus ja -paino olivat aina suhteessa kasvukäyriin. Samoin Laurilla, pituus- ja painokäyrät noudattivat syntymäajan mittoja. Kirjoitteli mummo
VastaaPoista