Tuttiasiat ovat sellaisia mistä ei paljon keskustella.
Kalle on alusta asti ollut tarkka poika siitä mitä suuhunsa pistää, ei kelvanneet tavalliset tutit ja olisi mielellään pitänyt minun tissejä tutteinansa. Ehdimme kokeilla vaikka mitä, kunnes serkku Ruotsista toi hätäapua erilaisen tutin muodossa, joka sitten kelpasi tälle meidän krantulle tuttimaakarille. Nyt olemme saaneet tämän luonnonkumisen, pyöreänmallisen tutin rinnalle ujutettua silikonisen "perhosmallin" joka tuntuu kelpaavan hyvin. Kiva niin, sillä hampaiden puhjettua luonnonkumituttia ei enää suositella sen takia, että hampaat haurastuttavat sen äkkiä.
Viikonloppu on mennyt taas nopeasti, kotona ollaan aikaa vietetty ja käytiin myöskin kaupungilla ostoksilla pyörähtämässä. Kokkailtu hyvää ruokaa ja rentoiltu, Hannu ja Seijakin kävivät kylässä. Minä kävin eilen elokuvissa katsomassa Kielletyn hedelmän, se oli hyvä. Epäilin aihepiirin perusteella kaikenlaista, mutta leffa oli taidokkaasti rakennettu sen kummemmin pilkkaamatta ketään tai mitään. Voisi herkäksi ja koskettavaksi sanoa. Osan elokuvan viehätyksestä kyllä pilasi se, kun suuri lauma noin yläasteikäisiä tyttöjä hihitteli ja kommentoi suureen ääneen koko elokuvan ajan, ja tietysti sellaisissa paikoissa joissa ei mitään hauskaa edes ollut. Meinasi palaa kämmenet!
On siinä Kallella rekvisiittaa. Kyllähän noista vehkeistä sopiva löytyy ja voihan olla että iän myötä tuttimallikin muuttuu.
VastaaPoista